Kahluureissulla

Inca pääsi kahlaamaan vihdoin ja viimein. Tai joutui. Eihän se niin hirveän kivaa ole kävellä remmissä edes takaisin rannan suuntaisesti emännän vieressä. Mutta näin vaan tehtiin, vaikka Incaa vähän ynisyttikin. Ja sillä tavoin kuitenkin pitää mennä, että vesi on suunnilleen koiran polvien korkeudella, jotta hommasta jotain hyötyä olisi lihasten kannalta. Minä kahlasin vieressä, eikä järvivesi mitenkään kylmää ollut. Hyvin tarkeni. Levääkään ei vielä ollut, koivun siitepölyä vain, mutta jos lämpimät kelit jatkuvat, niin tuo järvihän pamahtaa sinilevää täyteen yhtäkkiä. Ja sitten en sinne koiria vie. Hiekkarannalla onkin koirakielto, voisivat saada sinilevämyrkytyksen :D

Kolme kertaa kahlattiin muutamia minuutteja, välillä Inca sai tehdä mitä halusi tai sitten se oli remmissä, kun Liinu läiskytteli ja loikki pitkin vettä ja rantaa. Sille ei mitkään ihan pienet rannat riitäkään, se juoksee kun höyrypäinen ja miten sattuu, ihan villinä. Ja noita ei voi pitää vapaana yhtä aikaa ollenkaan, Liinu on varsinainen raivotar ja sika Incalle. Juoksee täysillä päin, murisee ja käy kimppuun kun sika leipään. Ihan hullu koira!! Ja minä en nyt vaan anna noitten riehua vielä, enkä kenties koskaan. Vaikka Inca on jo hyvässä kunnossa, niin kuitenkin on niin vähän aikaa vasta kaikista vaivoista, että parempi vaan mennä rauhallisin askelin.

Inca onkin saanut mennä jo rauhallisin askelin metsässä vapaana, Liinu on remmissä. Ja Incahan menee rauhallisesti, kun se saa mennä omaan tahtiinsa ilman, että Liinu sählää ympärillä.

Ja Liinu joutuu nyt kuurille, että oppii elämään ja olemaan niin kun pahnan pohjimmaisen kuuluu elää ja olla. Vähän kunnioitusta ylempiä kohtaan!

Liinu kaivaa kuoppaa. Ja ken toiselle kuoppaa kaivaa...

Muita kuvia en sitten ehtinytkään ottaa, sen verran puuhaa oli näitten pikku hauveleitten kanssa! Joten jäi ottamatta ne ainutlaatuiset valokuvat, kun vesikoirat ovat omassa elementissään. Liinu ei kylläkään uinut vaan loikki vedessä, eikä Incakaan uinut, kun en heittänyt sille mitään keppejä. Sekin juttu on nyt pannassa. Etenkin se, että koira seisoo rannalla ja sille heitetään veteen keppi, jolloin koira juoksee täysillä veteen, on sen kropalle kaikkea muuta kun hyväksi. Jos jotain pitää viskoa, niin sitten niin, että koira seisoo valmiiksi vedessä ja siitä lähtee kepin perään. Näin sitä on viisastunut näitten kaikkien kuntoutusten myötä.

Ilmat lämpenivät kertaheitolla ja Incalla on kuuma, kuten sillä on kaikkina kesinä ollut. Incan kolmas kesä. Se vaan lysähtelee jonnekin nurtsille maha viileää maata vasten. Ja tätä se on tehnyt kaikkina kesinä. Turkin pituus ei siihen mitenkään vaikuta, se on kokeiltu.

Ja vielä kevään kukkia eiliseltä geokätköreissulta! Emäntä on uuden puhelimen myötä löytänyt uuden harrastuksen :D Puhelimeen kun saa ladattua kaikki kivoja juttuja, niin pitäähän niitä kokeilla. Yhden kätkön olen vasta löytänyt, ei ole ihan helppoa. Geokoirista on apua tässä hommassa, koirien kanssa kun voi hengailla missä vaan ilman, että kiinnittää kenenkään huomiota. Geokätköily on nimittäin "salaista" puuhaa :DDDD