Hassu Luuni :D

2,5-vuotiaan puheenkehitys hakee vielä muotojaan, vokaalit vaihtavat sanoissa paikkaa ja Liinu on Luuni. Luuni älä, Luuni alas, Luuuniiii, hassu Luuni!

Incan ja hassun Luunin viikonloppu hurahti lastenhoitohommissa, eikä siinä hulinassa emännällä paljon jää aikaa eikä voimia sen kummemmin huolehtia koirista. Kaksi päivää nappularuokaa (natural menuta) milloin kupista ja milloin pihalta maahan ripoteltuna näkyy kyllä siinä, mitä toisesta päästä tulee ulos. Ihan äkkiä en nappuloihin vaihda. Poikkeustapaukset ovat asia erikseen. LiinuLuuni kyllä oli taivaissa nappula-aterian äärellä etenkin, kun noita nappuloita käytän palkkanameina. Kupista se hotkaisi ne alta aikayksikön, pihalla nuuskuttamiseen meni sentään aikaa.

Muutaman kuvankin jossain välissä otin. Odottamaan nämä vesselit joutuvat milloin missäkin, alla ne toimittavat tällä kertaa leikkipuistovahdin virkaa, kun ihmislapset leikkivät kiipeilytelineissä tarzania ja ties mitä.

Inca ja LiinuLuuni

Mun mussukka, Inca

LiinuLuuni miettii, mennäkö vai eikö mennä namien perään putkeen.

Katse ja asento on intensiivinen. Päässä varmaan raksuttaa ja kovaa.

Omenankukkia

Paraisten CITY Finbyn kukkulalta ikuistettuna. Aikamoinen vääntö päästä ylös kahden lapsen ja kahden koiran kanssa.  Ja pitää huoli, että kaikki pääsevät vielä ehjin nahoin alaskin.

Lapsilla tosiaan on sellainen lasten putki, jota lainasin koirille. Kovin heppoinen ja hutera se on. Inca näytti Liinulle hyvin mallia, miten putkeen mennään ja sieltä tullaan ulos. Lapset näyttivät myös mallia, miten putkessa ryömitään. Ja kaikki kolme yrittivät "avustaa" minua saamaan Liinu menemään putkesta läpi, mutta ei se mennyt nameilla, ei nakeilla, ei lelulla, ei millään. Ensin se kurotti namien perään niin pitkälle kuin se pääsi, etujalat putkessa, takajalat ruohikolla. Lopulta se uskaltautui laittamaan takajalatkin putkeen, että sai naminsa, mutta läpi ei mennyt. Konstit olivat monet, mutta lopputulos aina sama. Kävi se kuitenkin harjotuksesta. Paremmalla ajalla ja rauhallisemmassa tilanteessa ja osaavalla avustajakaartilla homma olisi varmaan hoitunutkin.

Myöhään illalla olimme kotona, koirat nukahtivat niille sijoilleen lopen uupuneina. Toivottavasti ne taas osaavat antaa arvon oman kodin rauhalle, hiljaisuudelle ja kiireettömyydelle!