Liinun vuoro paistatella päivää auringossa pää parvekkeen kynnyksellä :)
Liinu pääsi tai joutui tänään shamppoopesulle, se on ihan mahdoton maassa piehtaroija. Sen oli turkki näköinen ja oloinen ja likavettä siitä tuli riittävästi. Liinu ei piehtaroi missään erityisissä paikoissa, vaan kaikki paikat ovat sille sopivia piehtaroimispaikkoja. Ja tätä tapahtuu siis ihan remmilenkeillä kaiken aikaa ja monta kertaa per lenkki. Siinä vaan yhtäkkiä huomaa, että koira on remminmitan verran takana selällään piehtaroimassa ja siihen matkanteko tietenkin tyssää, kunnes koira pääsee tolpilleen. Siinä me Incan kanssa seisotaan ja odotetaan. Jos paikka on sellainen, että voin jättää Liinun piehtaroimaan, niin päästän remmistä irti ja kävelen Incan kanssa eteenpäin, eikä kestä kuin hetki, niin Liinu on jaloillaan ja meidän luona. Ei se sentään halua jäädä laumasta. En sen piehtarointiin kiinnitä mitään huomiota muutoinkaan, kun välillä tuntuu, että se tekee sitä ihan piruuttaan. Jos se piehtaroi, niin en katso edes päin, vaan odotan, että remminpäässä oleva otus on taas jaloillaan ja kykenevä kävelemään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti