Kevät edistyy

Väkisin vaan maisema alkaa viheriöidä, vaikka normaalia viileämpää onkin.

Olemme siirtyneet lenkkeilemään enemmän metsään, mutta tallaamme toki katujakin ihan riittävästi. Lenkit ovat pidentyneet, mutta remmissä mennään edelleen kaiken aikaa. Siinäkin omat riskitekijänsä :( Eilen kuntopolulla Inca ehti pomppaamaan ylös oksalle laitetun lapasen perään tarkoituksenaan siepata se ennen kuin ehdin sitä kuuluisaa kissaa sanoa. Kyllä sydän pompahti minulla, että miten tässä käy, tuleeko uusi revähdys tai jokin muu vamma. Mutta onneksi ei tullut. Voihan sitä sanoa ja luulla, että kyllä koira kestää mitä vaan ja kyllä se tietää mitä se voi tehdä. Ja katin kontit ja kissan viikset, koira mitään tiedä. Tuon vanttuun ohi ollaan ennenkin kuljettu ja "jätä" on toiminut. Eilen vaan ennen vantuspaikkaa ohitimme pari koiraa ja siinä unohtui sitten vanttuusta varoittaminen. Vähän säikyksi tässä on tullut, mutta sille on ihan perusteltu syy.

Päivien ohjelmaan kuuluu paljon ylämäkikävelyä ja tosiaan metsämaastossa kävelyä, missä on juurakoita ja kiviä ja muhkuroita, joutuu koira askeltamaan toisella lailla kuin sileillä teillä. Jumppahetkiä on useita, venyttelyjä tehdään vielä useammin (kylkivenytykset ja rintalihasvenytykset). Nyt hieron Incan kevyesti kerran päivässä ja venyttelen kaikki raajat. Tämä tapahtuu jonkun lenkin jälkeen, jolloin lihakset ovat takuuvarmasti lämpimät. Eli kovasti treenataan takapään lihaksia ja yritetään saada kropasta jännittyneisyydet pois ja kroppa vetreäksi.

Jumppakuvioihin olen lisännyt istu-seiso harjotukset, jotka toisinaan tehdään niin, että Incan takatassut ovat korkeammalla, pehmeän tyynyn päällä. Ristikkäisillä jaloilla tasapainoilua harjoitellaan edelleen sekä välillä treenataan kolmijalkaseisontaa siten, että pidän yhtä tassua kerrallaan ilmassa ja koira siis seisoo kolmella jalalla. Tällä tavoin käyn kaikki jalat läpi. Ja tietenkin pakitetaan ja venytetään lopuksi. Koko rupeama päättyy siihen, että Liinun "treeanailun" jälkeen koirat menevät vierekkäin istumaan, siitä maahan ja sitten nami molempien eteen lattialle ja koirat odottamaan. Kun lupa heltiää, saa namin ottaa.

Incan omaehtoiseen kunto-ohjelmaan kuuluu ajoittaista Liinun kanssa peuhaamista täällä sisätiloissa, mutta siihen en ole puuttunut, jos se pysyy jossain rajoissa. Yleensä se on nujuuttelua jonkun lelun kanssa. Ulkona nämä välillä intoutuvat pitämään keppishow'taan ihan niin kun maailmassa olisi vain yksi ainoa keppi, se keppi, joka on just sen toisen suussa. Niin ovat kun leikki-ikäiset lapset, jotka tappelevat yhdestä ja samasta lelusta.