torstai 17. toukokuuta 2012

Mätsärituristeina

Käytiinpä hengailemassa taas mätsäreissä ja nyt Incakin oli mukana. Koiria ei ollut mitenkään hurjan paljon, mikä ehkä johtui huononpuoleisesta kelistä.


Incahan on ihan kotonaan tuommoisissa tilanteissa ja nytkin se nuuskutti maata lähes kaiken aikaa ja Liinu teki sitä samaa. Häntä sillä tosin oli alhaalla, että jonkinmoista pientä säätämistä vielä on. Mutta siellä me seisottiin ja juteltiin lagotto-omistajan kanssa ja kuljeskeltiin eri puolilla aluetta ilman mitään häslinkiä tai muuta ei-toivottavaa. Lagotton luo nämä yrittivät tunkea, mutta kun eivät päässeet, alkoivat taas ihmetellä maan hajuja sen kummemmin välittämättä enää lagottosta, jota me emme siis tunteneet, mutta huomio aina kiinnittyy vesikoiriin, kun niitä ei kovin paljon missään näy. Lagotto oli 1,5-vuotias nuori herra, joka oli kovin energisesti menossa sinne ja tänne. Se oli ruskea myös, aika samanoloisia ja -näköisiä olivat nämä kolme koiraa. En noin äkkiseltään olisi osannut sanoa kumpaa rotua se on, jos olisi pitänyt arvuutella.

Ohitsemme kulki mies, joka kysyi, ovatko koirat espanjanvesikoiria. Mies oli ollut jonkin aikaa Espanjassa ja siellä niitä kuulemma näkyy vaikka kuinka paljon. Ja lyhyessä turkissa ne enimmäkseen olivat, kun siellä on niin kuuma.

Kotiin kävelimme Kupittaan aseman kautta, jossa ajelimme hissillä ja ylikulkusillalta löytyi alusta, jonka ylittäminen oli Liinulle vaikeaa. Sama se oli Incallekin joskus, mutta nyt se meni siitä muitta mutkitta yli. Sellainen ritiläalusta, joka varmaan tuntuu tassuissa kurjalta ja näyttää myös oudolta ja epäilyttävältä, tuotti Liinulle hankaluuksia. Se pääsi puikkelehtimaan kuitenkin ihan reunasta niin, ettei sen tarvinnut tassutella ritilän päällä kovin paljon. Noh, näin sitä huomaa, että harjoitusta tarvitaan tälläkin saralla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti