Piimänpuutosta?

Liinu söi iltaruokansa halulla hartaalla, kun laitoin sekaan piimää. Ei tietoakaan nirsoilusta, vaan kun kuppi oli tyhjä, koira ihmetteli, että tässäkö tämä nyt oli. Ei ollut. Annos oli pieni ja Liinu sai vielä lisää. Kun oli mahansa kahteen otteeseen tyhjentänyt, niin arvatenkin oli oikeasti nälkä. Ja ruoka on pysynyt sisällä. Oksennukset siis johtuivat liiasta ruohosta, keppipurusta ja sonnasta! :D Ei se koiran vatsakaan kaikkea kestä ja siedä, vaikka paljon sietääkin. Ihme vimma vaan vetään suuhun kaikkea mahdollista.

Nämähän rakastavat hapanmaitotuotteita, joten ehkä pitää ottaa piimä taas ainakin kesän ajaksi mukaan ruokavalioon. Jos vaikka Liinukin innostuisi syömään mössönsä paremmin, kun siinä on piimä joukossa. Ehkä se jotenkin tasapainottaa ruuansulatusta, on hyväksi massulle.

Kotipuuhia

Päivät ovat taas normaaleissa uomissaan lenkkeineen, jumppineen ja hierontoineen. Nukkumajärjestyskin on pistetty uusiksi. Tässä on ollut erilaisia vaiheita ja kokeiluja, nyt ollaan viime ajat menty niin, että koirat nukkuvat omissa oloissaan, eivät pääse makkariin. Pääsyn estää häkki, joka on ovensuussa. Viime viikolla muistakseeni oli ensimmäinen yritys, jolloin koirat olivat ensin ihan ihmeissään, että mitä häh?!! Et voi olla tosissas!! Kyllä ne jäivät omalle puolelleen. Mutta joskus aamuyöstä Liinu aloitti kauhean parkumisen ja koirat pääsivät makkariin. Halusin nimittäin jatkaa unia! Paraisten keikan jälkeen laitettiin homma uusiksi eikä enää kuulunut mutinoita, eikä aamuyöparkumista. Tosin johonkin aikaan aamulla alkaa hetken kestävä rähinä, kun Liinu menee häiritsemään Incaa, joka rähisee sille. Sitä ei kestä kauan ja sitten tilanne rauhoittuu.

Incan kanssa jumpataan edelleen ja hieronta+venytys kuuluu lähes päivittäiseen ohjelmistoon. Vital3-tipat ovat riittoisia ja niitä se saa 1-2 tippaa päivässä niin kauan, kun ainetta riittää. Samoin B-vitamiineja annan päivittäin. Viime viikon kahluureissut jäivät kahteen kertaan, kun emäntä teloi jalkansa lattialla olevaan luuhun :( Astuin siis luun päälle, jossa oli ikävästi teräviä kulmia. Omaa tassua ei tietenkään tule hoidettu, ei edes puhdistettua :O Onhan noita haavoja tullut ja mennyt. No, koiran suussa ollut luu vasta onkin bakteeripesä, joten pistohaava alkoi näyttää epäilyttävästi tulehtumisen merkkejä. Ei muuta kun vesipesua ja pihka-salvaa, laastaria päälle ja sillä se tokeni nopeasti lopulta ilman lekurireissua. Mutta veteenmenoa en voinut harkitakaan. Ja nyt onkin taas viileämpää, joten vesijuoksut saavat odottaa. Sen sijaan harrastetaan juoksua noin joka toinen päivä. Otan siis ihan tosissani Incan lihashuollon.

Inca saa metsässä olla vapaana aika paljon, välillä Liinu on vapaana ja Inca remmissä. Joskus ne ovat molemmat vapaana ja siitä se meno sitten alkaa. Ja loppuu lyhyeen. Yhtään törmäyskurssia en Incalle soisi vieläkään. Yksinään se saa juosta ja sitä tekeekin, mutta se on vaan juoksemista, ei törmäilemistä ja riehumista. Kotona ne saavat peuhata (mitä eivät tee kovin paljon), koska tila on rajallinen, mutta ulkona kun lääniä riittää, on meno sen mukaista.

Etsi kuvasta Liinu.

Liinu ja keppi. Nämä ovat varsinaisia kepinpureskelijoita, ihme, ettei luut riitä. Luulisi leukojen saavan siinä riittävästi  työtä.

Ja onni on, että Liinu ei ole valkoturkkinen. Sen ruskea turkkikin on nimittäin milloin keltainen (siitepölyä), millon vihreä (vastaleikatun ruohotuppokasan päällä on ihanaa piehtaroida), milloin mutainen maatuneissa metsälammikoissa loikkimisen jäljiltä, milloin linnunkakassa (sitä on asfaltilla), milloin hiekassa, milloin mullassa ja muussa aineksessa kuten sahanpuruissa ja välillä näissä kaikissa :D Valkoisesta turkista, joka siis ei olisi valkoinen, saisin harmaita hiuksia!

Sireenit kukkivat :)

Tänään piti viemäni koirat näyttelyharkkoihin, mutta Liinu on oksentanut kaksi kertaa. Aamupäivällä se oksensi aamuruuan kera ruohojen ja kepinpalasten, joita se lenkillä pureskeli. Iltapäivällä se oksensi niin ikään lenkin jälkeen. Tällä kertaa se oli ahminut Kylämäessä papanoita ja lantoja ja ties mitä ihanaa herkkua tienpientareilta. Oksennuspaikkana on toiminut olkkarin matto. Noh, se vaatii muutenkin pesua, mutta ihan kiva lusikoida pois oksennuksia matolta. Hain kaupasta AB-piimää, jos vähän auttaisi näihin massuvaivoihin. Tosin ei mistään muusta liene kyse kuin siitä, että se nyt vaan on jauhanut kaikkea "sontaa" ulkona. Toisaalta ennen se ei ole oksentanut, että jotain häikkää voi massussa ollakin. Tälle luuviululle olisi parempi kun ruuat pysyisivät sisällä.

Hassu Luuni :D

2,5-vuotiaan puheenkehitys hakee vielä muotojaan, vokaalit vaihtavat sanoissa paikkaa ja Liinu on Luuni. Luuni älä, Luuni alas, Luuuniiii, hassu Luuni!

Incan ja hassun Luunin viikonloppu hurahti lastenhoitohommissa, eikä siinä hulinassa emännällä paljon jää aikaa eikä voimia sen kummemmin huolehtia koirista. Kaksi päivää nappularuokaa (natural menuta) milloin kupista ja milloin pihalta maahan ripoteltuna näkyy kyllä siinä, mitä toisesta päästä tulee ulos. Ihan äkkiä en nappuloihin vaihda. Poikkeustapaukset ovat asia erikseen. LiinuLuuni kyllä oli taivaissa nappula-aterian äärellä etenkin, kun noita nappuloita käytän palkkanameina. Kupista se hotkaisi ne alta aikayksikön, pihalla nuuskuttamiseen meni sentään aikaa.

Muutaman kuvankin jossain välissä otin. Odottamaan nämä vesselit joutuvat milloin missäkin, alla ne toimittavat tällä kertaa leikkipuistovahdin virkaa, kun ihmislapset leikkivät kiipeilytelineissä tarzania ja ties mitä.

Inca ja LiinuLuuni

Mun mussukka, Inca

LiinuLuuni miettii, mennäkö vai eikö mennä namien perään putkeen.

Katse ja asento on intensiivinen. Päässä varmaan raksuttaa ja kovaa.

Omenankukkia

Paraisten CITY Finbyn kukkulalta ikuistettuna. Aikamoinen vääntö päästä ylös kahden lapsen ja kahden koiran kanssa.  Ja pitää huoli, että kaikki pääsevät vielä ehjin nahoin alaskin.

Lapsilla tosiaan on sellainen lasten putki, jota lainasin koirille. Kovin heppoinen ja hutera se on. Inca näytti Liinulle hyvin mallia, miten putkeen mennään ja sieltä tullaan ulos. Lapset näyttivät myös mallia, miten putkessa ryömitään. Ja kaikki kolme yrittivät "avustaa" minua saamaan Liinu menemään putkesta läpi, mutta ei se mennyt nameilla, ei nakeilla, ei lelulla, ei millään. Ensin se kurotti namien perään niin pitkälle kuin se pääsi, etujalat putkessa, takajalat ruohikolla. Lopulta se uskaltautui laittamaan takajalatkin putkeen, että sai naminsa, mutta läpi ei mennyt. Konstit olivat monet, mutta lopputulos aina sama. Kävi se kuitenkin harjotuksesta. Paremmalla ajalla ja rauhallisemmassa tilanteessa ja osaavalla avustajakaartilla homma olisi varmaan hoitunutkin.

Myöhään illalla olimme kotona, koirat nukahtivat niille sijoilleen lopen uupuneina. Toivottavasti ne taas osaavat antaa arvon oman kodin rauhalle, hiljaisuudelle ja kiireettömyydelle!

Liinu 1 vuotta :)

Hups hei vaan, miten aika kuluu!

Ensi töikseen Liinu pääsi aamulla 1-vuotis punnitukseen, lapsetkin käyvät yksivuotisneuvolassa. Korkeutta en mitannut, mutta punnitus näytti 11,9 kg ja se on vähän. Kuukausi sitten Liinu paino vielä 12,5 kg. Liinu onkin ruipelo, luuta ja nahkaa, mutta kun se syö niin huonosti lihamössöt. Luita se rakastaa oli ne minkä elukan luita tahansa, mutta mössöjä se närppii ihan niin kun lapset närppivät ruokaa kun ei ole oikein mieleistä. Se saisi syödä paljon enemmän, mutta aina se jättää ruokaansa. Eikä siihen auta, vaikka se olisi ollut koko päivän ilman ruokaa ja vasta illalla saisi mössöannoksen. Takana on ajat, jolloin Liinu imaisi ruokakuppinsa tyhjäksi pelkällä katseella! No pitää rukata Liinun ruokia, ettei tuosta enää laihdu.

Punnitsin Incan samoin tein ja se painaa 16.5 kg. Ja Incahan söisi paljon enemmänkin, mutta ei vaan saa. Incan painoa olen saanut hilattua alas reilun kilon tässä kevään aikana. Vähän se saa vielä keventyä.

Onhan näillä vesseleillä kokoeroa! Liinu näyttää vähän niin kuin Incan keskenkasvuiselta lapselta :)

Me jatkamme synttäripäivää lenkkeillen kauniissa säässä ja illalla lähdemme viikonlopuksi Paraisille.

Puistohengailua

Käytiin taas vähän "kaupungilla" eli Kupittaalla. Käveltiin skeittipaikan ohi, jossa skeittaajat tekivät temppujaan ja kolisuttelivat lautojaan. Inca nuuskutteli nurtsia ja Liinu teki sitä samaa välillä säpsähtäen ääniä ja lennokkuutta. Katseltiin puistoelämää johon kuului mm. jonkun päiväkodin tai muun sellaisen kevätjuhla. Siltä ainakin näytti. Lapset esiintyivät ja vanhempia ihmisiä istui ympärillä taputtamassa. Ja sitten ihmeteltiin taas kerran mätsäreitä, joissa oli entistäkin vähemmän osallistujia. Silloin joskus kun Incan kanssa juoksin mätsäreissä, oli osallistujia vaikka kuinka paljon ja jonot sen mukaisia. Mutta ne mätsärit olivatkin loppukesästä. Saatiin kuitenkin taas vähän käppäiltyä koirien joukossa, tosin ei me sitä touhua kauan ihmetelty. Puistossa on kaikenmoista kulkijaa ja tapahtumaa, että sen puoleen se on hyvä paikka tehdä lenkkiä koirien kanssa aina silloin tällöin.

Puistovahdit!

Ja tämä on kotikatua, se on niin kaunis nyt.

Iltalenkillä

Yritin saada silkkiturkeista jonkimoisia kuvia, mutta se ei ole helppoa, kun samalla taluttaa koiria.

Liinu ja Inca

Inca ja Liinu

Kävimme Kylämäessä lenkkeilemässä ja istuskelemassa penkillä. Tai siis minä istuin penkillä, koirat olivat maassa :D Sekin on sitä koirien koirakansalaisuuskasvatusta. Ei Incan, mutta Liinun. Sillä on nimittäin tapana "omia" penkki ja paikka, jossa istumme niin, että näköpiiriin tuleva ihminen saa Liinun vähintään vuffailemaan. Ja nämä ihmiset kulkevat siis ohi, eivät ole mitenkään tuppautumassa meidän seuraamme, eivätkä välttämättä ole edes lähellä. Jos istuskelemme vilkkaassa paikassa, jossa ihmisiä tulee ja menee, kuten esim. Salon reissulla, ei Liinu silloin reagoi. Silloin se istuu ja katselee ja on hiljaa.

Olisi joskus kiva nähdä koiran pään sisään, mitä ihmettä niitten päissä oikein liikkuu?? Liinulla liikkuu ihan omat jutut, Incan päässä taas on tyystin toisenlaiset jutut.

Nättejä koiria ja kukkia

Alkaa sujua jo, nimittäin trimmaaminen. Kohta voin perustaa sen trimmaamon :D On tässä harjoteltukin jo monta kertaa, mutta harjotus vasta tekeekin mestarin! Iltapäivän pikku puhteena oli koirien trimmaus. Ensin pääsi Liinu pöydälle, sitten surruteltiin ja esiin tuli ihana pikkuinen espanjansilkkikoira :) Välillä kävin Liinun kanssa viemässä lakanat kuivumaan ja pikku pisureissulla, sitten vein Incan ulos pikku pisureissulle, join päiväkahvit ja sen jälkeen oli Incan vuoro. Taas surruteltiin ja esiin tuli ihana iso espanjansilkkikoira :) Aikaa meni suunnilleen kolme varttia per koira, hyvin luisti tirmmeri, ei ollut paakkuja eikä sotkuja. Mutta edellisestä trimmauksesta ei olekaan paljon aikaa. Molemmat olivat oikein kelvollisesti trimmattavana! Trimmauspöytä on "must"! Helpottaa elämää, no ainakin trimmaamista. Ja nyt molemmat ovat ihan naatteja. Aina yhtä kiva saada koirat esiin turkin alta, vaikka se ei edes ollut pitkä. Toivottavasti vähän viileni Incan olo.

Inca

Liinu

Kirsikankukkia

Mansikankukkia

Kahluureissulla

Inca pääsi kahlaamaan vihdoin ja viimein. Tai joutui. Eihän se niin hirveän kivaa ole kävellä remmissä edes takaisin rannan suuntaisesti emännän vieressä. Mutta näin vaan tehtiin, vaikka Incaa vähän ynisyttikin. Ja sillä tavoin kuitenkin pitää mennä, että vesi on suunnilleen koiran polvien korkeudella, jotta hommasta jotain hyötyä olisi lihasten kannalta. Minä kahlasin vieressä, eikä järvivesi mitenkään kylmää ollut. Hyvin tarkeni. Levääkään ei vielä ollut, koivun siitepölyä vain, mutta jos lämpimät kelit jatkuvat, niin tuo järvihän pamahtaa sinilevää täyteen yhtäkkiä. Ja sitten en sinne koiria vie. Hiekkarannalla onkin koirakielto, voisivat saada sinilevämyrkytyksen :D

Kolme kertaa kahlattiin muutamia minuutteja, välillä Inca sai tehdä mitä halusi tai sitten se oli remmissä, kun Liinu läiskytteli ja loikki pitkin vettä ja rantaa. Sille ei mitkään ihan pienet rannat riitäkään, se juoksee kun höyrypäinen ja miten sattuu, ihan villinä. Ja noita ei voi pitää vapaana yhtä aikaa ollenkaan, Liinu on varsinainen raivotar ja sika Incalle. Juoksee täysillä päin, murisee ja käy kimppuun kun sika leipään. Ihan hullu koira!! Ja minä en nyt vaan anna noitten riehua vielä, enkä kenties koskaan. Vaikka Inca on jo hyvässä kunnossa, niin kuitenkin on niin vähän aikaa vasta kaikista vaivoista, että parempi vaan mennä rauhallisin askelin.

Inca onkin saanut mennä jo rauhallisin askelin metsässä vapaana, Liinu on remmissä. Ja Incahan menee rauhallisesti, kun se saa mennä omaan tahtiinsa ilman, että Liinu sählää ympärillä.

Ja Liinu joutuu nyt kuurille, että oppii elämään ja olemaan niin kun pahnan pohjimmaisen kuuluu elää ja olla. Vähän kunnioitusta ylempiä kohtaan!

Liinu kaivaa kuoppaa. Ja ken toiselle kuoppaa kaivaa...

Muita kuvia en sitten ehtinytkään ottaa, sen verran puuhaa oli näitten pikku hauveleitten kanssa! Joten jäi ottamatta ne ainutlaatuiset valokuvat, kun vesikoirat ovat omassa elementissään. Liinu ei kylläkään uinut vaan loikki vedessä, eikä Incakaan uinut, kun en heittänyt sille mitään keppejä. Sekin juttu on nyt pannassa. Etenkin se, että koira seisoo rannalla ja sille heitetään veteen keppi, jolloin koira juoksee täysillä veteen, on sen kropalle kaikkea muuta kun hyväksi. Jos jotain pitää viskoa, niin sitten niin, että koira seisoo valmiiksi vedessä ja siitä lähtee kepin perään. Näin sitä on viisastunut näitten kaikkien kuntoutusten myötä.

Ilmat lämpenivät kertaheitolla ja Incalla on kuuma, kuten sillä on kaikkina kesinä ollut. Incan kolmas kesä. Se vaan lysähtelee jonnekin nurtsille maha viileää maata vasten. Ja tätä se on tehnyt kaikkina kesinä. Turkin pituus ei siihen mitenkään vaikuta, se on kokeiltu.

Ja vielä kevään kukkia eiliseltä geokätköreissulta! Emäntä on uuden puhelimen myötä löytänyt uuden harrastuksen :D Puhelimeen kun saa ladattua kaikki kivoja juttuja, niin pitäähän niitä kokeilla. Yhden kätkön olen vasta löytänyt, ei ole ihan helppoa. Geokoirista on apua tässä hommassa, koirien kanssa kun voi hengailla missä vaan ilman, että kiinnittää kenenkään huomiota. Geokätköily on nimittäin "salaista" puuhaa :DDDD

Salossa kaffella

Ihan vaan koirien koirakansalaisuuskasvatuksen vuoksi reilasimme Saloon ja takaisin (24 min suuntaansa). Emäntä kävi jätskikaffella, ihmeteltiin torivilinää, kummasteltiin pienirotuista koiraa, joka taapersi isäntänsä kanssa keskellä Salon Suurta Kaupunkia ilman remmiä (remmi oli isännällä mukana kyllä). Koira oli 5-vuotias. Ilmeisesti kaikille salolaisille tuttu tapaus, mutta meille ei tietenkään. Torilla oli paljon ihmisiä, hyvät torikahvilat, kadut merkattu hyvin, missä kulkevat pyöräilijät ja missä jalankulkijat, jokiranta oli kaunis ja siisti, kiva pikkukaupunki.

Uskelanjoki, joka Salon kohdalla kantaa nimeä Salonjoki.

Ja taas ootellaan, huoh! Emäntä juo kahvia ja syö jätskiä nimittäin.

Kupittaalla menimme junaan pitemmän kaavan mukaan eli ostimme liput lipunmyynnistä, jossa jonotettiin ja odotettiin. Helpommalla liput saa netistä tai automaatista, mutta tuo koirakansalaisuuskasvatus vaatii pitemmän kaavan. Että oppivat. Ilmeisesti joku kiekko-ottelu Hesassa, kun sen oloista kansaa oli liikkeellä asiaankuuluvine roolivaatteineen ja muine vermeineen.

Pendolinolla menimme ja InterCityllä tulimme takaisin. Mennessä oli yksi valkoinen lyttynaamainen joku bulldoggi kyydissä. Takaisin tullessa pienessä lemmikkiosastossa oli kaksi koiraa, jotka olivat hyvin lunkisti. Olivat nämäkin lunkisti. Eli on siis tullut harjoiteltua taas junamatkustusta, jota Liinulla ei vielä ole kuin yksi kerta takana ja siitä on jo kovasti aikaa. Niin paljon ollaan oltu enemmän paikoillaan Incan vuoksi, että nyt pitää vähän reissailla, kun se on paremmassa kunnossa.

Junassa rouva ihmetteli, miten ollenkaan erottaa koirat toisistaan, kun ne ovat niin samannäköisiä, ovatko ne sisaruksia. No, vieraan silmissä ne varmaan ovatkin samannäköisiä, mutta ei minun silmissäni. Niin ovat omansa näköisiä, että en edes silmät ummessa sekoittaisi niitä :)

Mätsärituristeina

Käytiinpä hengailemassa taas mätsäreissä ja nyt Incakin oli mukana. Koiria ei ollut mitenkään hurjan paljon, mikä ehkä johtui huononpuoleisesta kelistä.

Incahan on ihan kotonaan tuommoisissa tilanteissa ja nytkin se nuuskutti maata lähes kaiken aikaa ja Liinu teki sitä samaa. Häntä sillä tosin oli alhaalla, että jonkinmoista pientä säätämistä vielä on. Mutta siellä me seisottiin ja juteltiin lagotto-omistajan kanssa ja kuljeskeltiin eri puolilla aluetta ilman mitään häslinkiä tai muuta ei-toivottavaa. Lagotton luo nämä yrittivät tunkea, mutta kun eivät päässeet, alkoivat taas ihmetellä maan hajuja sen kummemmin välittämättä enää lagottosta, jota me emme siis tunteneet, mutta huomio aina kiinnittyy vesikoiriin, kun niitä ei kovin paljon missään näy. Lagotto oli 1,5-vuotias nuori herra, joka oli kovin energisesti menossa sinne ja tänne. Se oli ruskea myös, aika samanoloisia ja -näköisiä olivat nämä kolme koiraa. En noin äkkiseltään olisi osannut sanoa kumpaa rotua se on, jos olisi pitänyt arvuutella.

Ohitsemme kulki mies, joka kysyi, ovatko koirat espanjanvesikoiria. Mies oli ollut jonkin aikaa Espanjassa ja siellä niitä kuulemma näkyy vaikka kuinka paljon. Ja lyhyessä turkissa ne enimmäkseen olivat, kun siellä on niin kuuma.

Kotiin kävelimme Kupittaan aseman kautta, jossa ajelimme hissillä ja ylikulkusillalta löytyi alusta, jonka ylittäminen oli Liinulle vaikeaa. Sama se oli Incallekin joskus, mutta nyt se meni siitä muitta mutkitta yli. Sellainen ritiläalusta, joka varmaan tuntuu tassuissa kurjalta ja näyttää myös oudolta ja epäilyttävältä, tuotti Liinulle hankaluuksia. Se pääsi puikkelehtimaan kuitenkin ihan reunasta niin, ettei sen tarvinnut tassutella ritilän päällä kovin paljon. Noh, näin sitä huomaa, että harjoitusta tarvitaan tälläkin saralla.

Liinun näyttelyharkat

Liinu pääsi juoksemaan ympyrää, eestaas, kolmioita, seisomaan, kopeloitavaksi ja mitatattavaksi, josta ei tullut mitään. Eikä väkisin viitsi tietenkään mitata, kun kaikki oli muutenkin uutta ja outoa. Mutta ensikertalaiseksi Liinu oli suorastaan mallikelpoinen näyttelykoira! Ainoa, mikä tietty tökki, oli kopelointi. Mutta eipä Liinua muut ole kopeloineet kuin minä, joten mikäs ihme se on. Kyllä se siitä, paitsi eihän meillä ole edes näyttelysuunnitelmia! Niin, olimme siis kääppänien harkoissa. Kouluttajapula on vaivannut niin niitten agi- kuin tokoharkkoja, mutta näyttelyharkat sentään ovat järjestyneet.

Mutta ympyräjuoksut, eestaasjuoksut ja kolmiojuoksut sekä seisomiset menee melkein kun vanhalta konkarilta :D Vähän Liinu tuppasi hyppimään, kun juostiin, mutta kyllä se siitä tokeni. Seisomiset menee vallan mallikkaasti, vaikka sitäkään ei erityisesti olla harjoiteltu. Näyttelyremmikin on vissiin vaan kerran ollut kotona kaulassa. Hienosti Liinu myös oli muitten koirien joukossa, eikä kovin paljon välittänyt niistä, vaan keskittyi siihen, että millonkas namia tulee ja mistä kädestä ja tuleeko sitä jo nyt...

Tunti siinä veivattiin erilaisia kuvioita, välillä oli odottelua, kun oli yksilösuoritukset (kopelointi, eestaas, kolmio, seisominen). Siinä välissä kävin aina Incan kanssa vähän tokoilemassa. Inca oli matkassa mukana, saipa harjoitella odottamista (sitä taitoa tarvitaan koiran elämässä erilaisissa tilanteissa, pientä piippailua kuului...). Ja Incan sivulletulot ja paikkamakuut meni niin hienosti, ettei ikinä!! Se tuli sivulle vauhdilla (!), jäi maate, pääsin sen viereen, eikä se noussut ylös ennen kuin käsky kuului ja seuraaminenkin meni vielä hienosti! Sitä varmaan jurppi, kun pyörin Liinun kanssa kentällä ja sille tuli näyttämisen halu. Kilpailua suosiosta :D Olin kyllä hämmästynyt sen osaamisesta, kun eihän me olla tokoiltu aikoihin juuri yhtään. Joskus harvoin nyt keväällä tehty vähän jotain juttuja.

Joo, en treenannut Incan kanssa näyttelykuvioita ollenkaan, kun parempi vaan keskittyä yhteen koiraan kerrallaan, ettei mene ihan säheltämiseksi ja koiran vaihdoksi koko tunti. Nuo on niin erilaisia, että Inca tarvii ihan toisenlaisen otteen kuin Liinu, joten senkin puolesta se olisi ollut yhtä säätämistä, siis oman itsen säätämistä ja virittämistä eri aaltopituuksille.

Ilta oli lämpöinen kesäilta, mutta kun pääsimme kotiin, alkoi sade. Tarkka ajoitus!

Ja kuriositeettinä mainittakoon, että ennen tunnin alkua juttelin kouluttajan kanssa, jota ei ainakaan Liinu ole ikinä nähnyt ja jos Inca on nähnyt, siitä on aikaa liki kaksi vuotta, mutta niin menivät molemmat koirat vieraan ihmisen luo kuin olisivat vanhoja tuttuja, että luoksepäästävyydessä ei ainakaan ole moitteen sijaa. Kouluttaja kysyi rodun luonteesta. Sanoin, että ovat varautuneita. Ai nämäkö???

Huurteiset hirvipaistit

Lempimuona pitää koirat ruuassa ja tänään saapui jälleen uusi lasti. Tässä Liinu, pakastevastaava, tutkii hirvipaistien laatua ja makua ja mikäli innokuudesta voi jotain päätellä, hirvipaistierä on mitä mainiointa :)

Kaiken näköisiä venkuroita tuli, joitten sullominen pakastimeen hyvään järjestykseen ei mitenkään onnistu. Mutta niin vain sain mahtumaan hirvenluut kuin muutkin pötkylät ja möykyt ja viellä meni pakastin kiinni. Saivat koirat sentään pienet hirvenluut maistiaisiksi, vaikka iltaruokansa olivatkin jo syöneet.

Liinu

Liinun vuoro paistatella päivää auringossa pää parvekkeen kynnyksellä :)

Liinu pääsi tai joutui tänään shamppoopesulle, se on ihan mahdoton maassa piehtaroija. Sen oli turkki näköinen ja oloinen ja likavettä siitä tuli riittävästi. Liinu ei piehtaroi missään erityisissä paikoissa, vaan kaikki paikat ovat sille sopivia piehtaroimispaikkoja. Ja tätä tapahtuu siis ihan remmilenkeillä kaiken aikaa ja monta kertaa per lenkki. Siinä vaan yhtäkkiä huomaa, että koira on remminmitan verran takana selällään piehtaroimassa ja siihen matkanteko tietenkin tyssää, kunnes koira pääsee tolpilleen. Siinä me Incan kanssa seisotaan ja odotetaan. Jos paikka on sellainen, että voin jättää Liinun piehtaroimaan, niin päästän remmistä irti ja kävelen Incan kanssa eteenpäin, eikä kestä kuin hetki, niin Liinu on jaloillaan ja meidän luona. Ei se sentään halua jäädä laumasta. En sen piehtarointiin kiinnitä mitään huomiota muutoinkaan, kun välillä tuntuu, että se tekee sitä ihan piruuttaan. Jos se piehtaroi, niin en katso edes päin, vaan odotan, että remminpäässä oleva otus on taas jaloillaan ja kykenevä kävelemään.

Juoksulenkillä

Juostiin eka kerta kuntopolulla kunnon pitkä mäki ylös, siis koko mäki ja hyvin Inca ravasi, välillä piti vähän huomauttaa ja korjata juoksutyyliä, kun takajalat alkoivat mennä miten saattuu. Siinä koiralla mieluusti vauhti lisääntyisi ja alkaisi laukka, mutta a) pitää ravata ja b) emännällä vauhti hyytyy mäessä, ei lisäänny! Ylämäkiravi juosten on sitä parasta teholiikuntaa koiran takakropalle. Viileän kevätpäivän parasta puuhaa :)

Ja tulipa tallennettua kevään rentukat, joita tuolla ojissa ja rannoilla riittää:

Puistoilua

Tässä taas muutama kuva, joita nyt tulee näpsittyä kännykällä, kun se on niin kätevää. Meidän koivikko näytti eilen jo melkoisen vehreltä:

Tänään koirat pääsivät kaupungille puistoilemaan. Liinu tapittaa aina itsetietoisesti kameraan, Incaa ei vois vähempää kuvaushommat kiinnostaa:

Eikä puistoiltu mitenkään vähäpätöisessä seurassa, vaan Porthanin patsaan ylevässä seurassa. Mahtimiehiä. Niitähän riittää ja riiittää... 

Verijäljellä

Tein koirille pienen verijäljen, hyvin "epätieteellisen", eli oli millanen oli ja mentiin miten mentiin, mutta tarkoituksensa se ajoi, mikä pointtina olikin. Siis ei ollut kuuden metrin jälkiliinaa, ei jälkivaljaita, jälki ei vanhentunut puolta vuorokautta, vaan ehkä 20 minsaa jne...Jälki kiemurteli maastossa puitten ja pensaitten seassa, ei mennyt suoraan, ei ollut suoria kulmia, eikä makauksia. Oi voi, millanen koiranomistaja :O Niin kun se haavottunut eläin nyt menisi viivasuoraan tuonne ja sitten taas viivasuoraan tänne. Tää oli siis luomujälki :)

Kaiken lisäksi sama jälki sai kelvata molemmille koirille, mikä tietenkin on lailla kielletty, kun se toka koira sitten jäljestää ekan koiran hajuja. Mutta Liinu kyllä jäljesti verenhajua, ei ensin menneen Incan hajuja. Tämä oli nimittäin Liinun eka verijälki ikinä. Kun se pääsi jäljen alkuun, missä verta oli silleen riittävästi, niin Liinu nuuski kauan sitä plänttiä ja lähti sitten menemään jäljen mukaan nenä maassa melkoisen tiukasti. Ja rauhallisesti se eteni ja pysyi jäljellä suht hyvin. Niissä kohdin, joissa olin ilmeisesti lisännyt sieneen verta ja sitä oli sitten enemmän maassa, Liinu pysähtyi ja haisteli pitempään. Noin ekakertalaiseksi Liinu oli aika mestari. Huolellisemmin se jäljellä oli kuin Inca. Liinussa taitaa olla annos metsästyskoiraa ja ajokoiraa, mutta kyllä siinä vesikoiraakin on :D

Punkkirintamalla emäntä vaan haraa vastaan, osti punkkiraudan, eikä myrkkylitkuja. Apteekissa asiakas ennen minua osti scalibor-pannat koirilleen. Noh, kukin tavallaan. Incassa oli eilen kaksi punkkia, Liinu taitaa olla niin luuta ja nahkaa, että punkit mieluummin valkkaavat majapaikakseen Incan. Joka ulkoilureissun jälkeen teen punkkitarkastuksen, ei ne punkit kauan ehdi ihossa olla. Ja ihoon ne menevät heti, kun ei niitten tarvi kaivautua minkään pehkon läpi. Näkyi olevan borrelioositestejäkin myynnissä. Jotain liuosta siis putkilossa, jonne se iholla ollut punkki tiputetaan ja jotenkin siitä selviää sitten, oliko kyseinen punkki taudin kantaja.

Hierontapäivä

Nyt Inca on siinä kunnossa, että uutta hieronta-aikaa ei sovittu :) Hieroja siis kävi hieromassa. Ei ollut jumia, eikä jäykkyyttä paitsi revähdysjalassa vähän, mikä ilmeisesti johtuu siitä, että lihakset ovat siinä heikommassa kunnossa vielä. Inca vähän säpsähteli, kun vasenta takajalkaa venyteltiin. Muutoin oli kroppa varsin hyvä ja vetreä.

Sain jeesiä, miten hieroa kylkiä ja miten venytellä lapoja ynnä muuta pientä neuvoa :) Ei näistä kotihieronnoista  ja -venytyksistä ainakaan haittaa ole ollut, joten samoilla linjoilla jatketaan. Ei nyt tosin joka päivä tarvi hieroa, vaikka se onkin meistä molemmista mukavaa, mutta päivittäiset venytykset ovat hyväksi. Mutta parempi vähän hieroa ensin ja vasta sitten tehdä venytykset. Ehkä teen jatkossa kevennetyn kevythieronnan niinä päivinä, jolloin en tee kevythierontaa :D

Inca alkaa olla jo oikein rutinoitunut hierottava! Ei ole enää mitään vaikeuksia saada sitä kyljelleen, ei, vaikka tuli "vieras" hieroja. Niin meni nytkin hyvin koko homma alusta loppuun, ettei paremmin voisi mennä.

Hierojankin mielestä molemmat kyljet venyvät nyt hyvin, ei siis ole enää jäykkyyttä oikealla puolella. Mutta olenkin aina tehnyt ylimääräiset venytykset oikealle kyljelle ja pikku hiljaa ne ovat alkaneet mennä paremmin ja notkeammin.

Mutta edelleen kannattaa edetä varovaisesti, askel kerrallaan lisätä rasittavuutta ja tutkailla tilannetta. Lisää takapakkeja ei nyt tosiaan kaivata. Todennäköisesti hieroutan Incan tuossa alkukesästä, kun on vähän aikaan kahlailtu ja uitu ja vahvistettu lisää lihaksia. Parempi, että ammatti-ihminen käy välillä kropan läpi, ettei mitään jumeja pääse vaivihkaa syntymään.

Summa summarum, hyvällä tolalla ovat asiat ja kyllä sen Incastakin on hyvin huomannut, että se on paremmassa kunnossa.

"Koirakahvilassa"

No ei nyt ihan sentään Tampereella Vainussa, mutta kotinurkilla Kylämäessä! Käytiin vähän harjoittelemassa, miten sujuu taas tämä sivistyspuoli. Join kahvit ulkona kauniissa kevätsäässä ja Incahan odottaa ihan rauhassa, mutta Liinu olisi mielellään kiivennyt penkille luullen, että sekin saa nyt jotain hyvää. Tai ainakin se oli utelias, että mitähän emäntä kantoi pöytään (kahvin ja korvapuustin, oli nam!). Kuvassa on siis Inca:

Yhtäkkiä Liinu alkoi hauhauhaukkua, pöhkiä ja puhista. Ihmettelin, että mikä nyt näkyy ja missä, kunnes tajusin, että Liinu hoksasi kahvilan kyltin, joka sen mielestä oli sen verran epäilyttävä, että sille piti haukkua, tuhista ja puhista.

Käytiin samalla laskemassa lampaita, joita oli paljon, etenkin karitsoja. Liinu olisi lähtenyt viivana lampaitten perään, jos olisi vain päässyt ja kyllä ne Incaankin saivat vipinää. Tuo Liinu on vaan ihan mahdoton kaiken perään, siis erilaisten elukoitten ja niitten hajujen perään. Siinä on pitelemistä, kun se bongaa pupun, sorsan tai vaikka lampaita.

Ja tässä nämä mun omat lampaat katsovat aidan toisella puolella laiduntavia lampaita, joita emäntä kävi helssaamassa.

Päivän kalansaaliit

Jottei emännän elämä tule tylsäksi, koirat keksivät kaikkea mukavaa suuhunotettavaa. Incan saaliina on ehta linnupesä, tukevaa tekoa, on jämäkkä ja hyvässä kunnossa :) Se on löydetty pariin kertaan, ja pariin kertaan siitä on jouduttu luopumaan. Kas, emäntä kun ei halua kotiinsa linnunpesiä.

Liinu ei tietenkään jää toiseksi, vaan sillä on suussa maukas, herkullinen "koiranherkku", aito litistynyt ja kuivunut sammakko, koipi vaan näkyy kuvassa, se ei siis ole keppi. Tämäkin saalis on löydetty useampaan kertaan, mutta aina kuten nytkin, saalistaja joutuu luopumaan saalistaan. Kas, emäntä kun ei halua sammakkoherkkua kotiinsa.

Hieronta edistyy :D

Inca on hoksannut, että en minä kiduta sitä, kun haluan sen kyljelleen :) Alkaa sujumaan jo kyljelleen meno! Ja kun hieron aina samassa paikassa ja vielä erotan Liinun meistä, niin Inca on alkanut laskea yhteen: 1 + 1 = hieronta ja venytykset sekä vähän namia. Kyllä koira hyvän päälle ymmärtää. Se on meidän kahdenkeskistä laatuaikaa :)

Ja kevään edistyminen, se jatkuu vauhdilla:

Viisi viikkoa revähdyksestä

Näin aika vaan vierähtää nopeasti ja Incakin on suunnilleen "kunnossa". Se siis hyppii normaalisti sängylle ja sohvalle ja peuhaa sisällä Liinun kanssa. Ulkona vaan remmilenkkeillään, eikä oteta riskiä, että Inca vapaana ollessaan saisi päähänsä lähteä pinkomaan jonkun otuksen perään tai muuten vaan villiintyisi. Millainen lihaskunto on, se on iso kysymysmerkki. Itsestä vaan tiedän, että jotkut rasitusvammat (jaloissa) kestävät tooodella pitkän ajan.

Olemme lisänneet harjoituksiin pieniä juoksupyrähdyksiä, tulee kuitenkin parempaa ravia sillä tavoin ja nyt Inca on jo juoksukunnossa. Sisäjumpassa entisten kuvioiden lisäksi pyöritään siten, että etutassut ovat paikoillaan ja takatassut liikkuvat sivuttain ympyrää. Sitä molempiin suuntiin. Se ei ole ihan helppoa, mutta namilla ja itse kropalla avittamalla se sitten sujuu. Venytyksiä tehdään ahkerasti ja jalat venytellään hieronnan yhteydessä eteen ja taakse. Incan hieronta sujuu hyvin ja jalkojen venytykset taitavat tuntua erityisen mukavalta. Ainoa isompi homma on saada Inca kyljelleen. Se on välillä niin ääri-itsepäinen, mutta kun sen saa makuulle, niin sitten sen saa kyljelleenkin ja kun vielä painan pään lattiaan, niin sitten se jo rentoutuukin. Tämä kevythieronta plus venytykset kestää semmoisen puolisen tuntia. Koko koira varpaista korvannipukoihin siinä tulee käytyä läpi, mutta rinta, selkä ja jalkojen lihakset ovat ne tärkeimmät hierottavat. Ja keskiviikkona onkin taas vuorossa ammattihierojan käsittely.

Punkeista huolimatta (joita ei ole enempää löytynyt) odottelen lämpimiä ilmoja, että ainakin järvivesi lämpenisi ja pääsisimme kahlaamaan veteen. Kahlaaminen rannan suuntaisesti (sii kävelytetään koiraa vedessä) on hyvää kuntoutusta. Vesiterapia-altaissa vesi on 18 asteista. Jos kevät näyttää kovinkin viileältä, niin ehkä pitää mennä harjoittelemaan sisälle vesikävelyä, mutta Incan tuntien voin vaan kuvitella millaista on saada se johkin altaaseen tassuttelemaan.

Kuva

Jaaha. Tässä on kuva Liinusta.

Onnistuu siis kuvankin lähettäminen bloggeriin kännykästä :) Voin ryhtyä matkabloggaajaksi.

Päivitys

Näin sitä taas leikitään ja katsotaan, miten päivitys onnistuu puhelimesta. :D Pakkohan nämä systeemit on kokeilla ja ottaa käyttöön, mitäs virkaa hienosta puhelimesta on, jos sillä vaan soittaa. Olenkin todennut, että ristikot voi heittää roskakoppaan. Näitten teknisten vempaimien kanssa sählätessä aivosolut pysyvät tosi vetreinä!

Punkkikausi alkoi :(((

Niin siinä vaan kävi, että punkit ilmestyivät tänäkin vuonna koirien turkkeihin tai oikeammin ihoon. Hieroin Incaa ja etutassun "käsivarren" sisäpuolella tuntui olevan joku möhkyrä ja mikäs muu se oli kuin punkki punkeroinen :( Liinusta löytyi kaksi punkkia. Heitin sitten viimevuotiset biospotixit niskaan, josko siitä mitään apua on. Kovia myrkkyjä en vaan tykkäisi laittaa koiriin. Nih, kokeilemalla se tietty selviää, tuleeko jostain tökötistä halvausoireita tai muuta. Ihan kivaa "kokeilua". Mistäs sitä tietää etukäteen, miten kukin yksilö reagoi mihinkin vaikuttavaan aineeseen. Ja toisaalta ei ne myrkytkään välttämättä pidä punkkeja loitolla. Ehkä pitää hieroa valkosipulia turkkiin...ja ainakin pitää punkkisyyniä päivittäin. Olen sitä jo tehnyt, mutta nämä nyt olivat ekat, jotka minä löysin.

Ja alla vielä kännykällä otettu videopätkä koirien nujuuttelusta tuossa eteisessä. Siis piti ihan kokeilla videointia ja videon siirtämistä koneelle. Jaa-a, mihin sitä digikameraa enää tarvitaankaan? 

Kevät edistyy

Väkisin vaan maisema alkaa viheriöidä, vaikka normaalia viileämpää onkin.

Olemme siirtyneet lenkkeilemään enemmän metsään, mutta tallaamme toki katujakin ihan riittävästi. Lenkit ovat pidentyneet, mutta remmissä mennään edelleen kaiken aikaa. Siinäkin omat riskitekijänsä :( Eilen kuntopolulla Inca ehti pomppaamaan ylös oksalle laitetun lapasen perään tarkoituksenaan siepata se ennen kuin ehdin sitä kuuluisaa kissaa sanoa. Kyllä sydän pompahti minulla, että miten tässä käy, tuleeko uusi revähdys tai jokin muu vamma. Mutta onneksi ei tullut. Voihan sitä sanoa ja luulla, että kyllä koira kestää mitä vaan ja kyllä se tietää mitä se voi tehdä. Ja katin kontit ja kissan viikset, koira mitään tiedä. Tuon vanttuun ohi ollaan ennenkin kuljettu ja "jätä" on toiminut. Eilen vaan ennen vantuspaikkaa ohitimme pari koiraa ja siinä unohtui sitten vanttuusta varoittaminen. Vähän säikyksi tässä on tullut, mutta sille on ihan perusteltu syy.

Päivien ohjelmaan kuuluu paljon ylämäkikävelyä ja tosiaan metsämaastossa kävelyä, missä on juurakoita ja kiviä ja muhkuroita, joutuu koira askeltamaan toisella lailla kuin sileillä teillä. Jumppahetkiä on useita, venyttelyjä tehdään vielä useammin (kylkivenytykset ja rintalihasvenytykset). Nyt hieron Incan kevyesti kerran päivässä ja venyttelen kaikki raajat. Tämä tapahtuu jonkun lenkin jälkeen, jolloin lihakset ovat takuuvarmasti lämpimät. Eli kovasti treenataan takapään lihaksia ja yritetään saada kropasta jännittyneisyydet pois ja kroppa vetreäksi.

Jumppakuvioihin olen lisännyt istu-seiso harjotukset, jotka toisinaan tehdään niin, että Incan takatassut ovat korkeammalla, pehmeän tyynyn päällä. Ristikkäisillä jaloilla tasapainoilua harjoitellaan edelleen sekä välillä treenataan kolmijalkaseisontaa siten, että pidän yhtä tassua kerrallaan ilmassa ja koira siis seisoo kolmella jalalla. Tällä tavoin käyn kaikki jalat läpi. Ja tietenkin pakitetaan ja venytetään lopuksi. Koko rupeama päättyy siihen, että Liinun "treeanailun" jälkeen koirat menevät vierekkäin istumaan, siitä maahan ja sitten nami molempien eteen lattialle ja koirat odottamaan. Kun lupa heltiää, saa namin ottaa.

Incan omaehtoiseen kunto-ohjelmaan kuuluu ajoittaista Liinun kanssa peuhaamista täällä sisätiloissa, mutta siihen en ole puuttunut, jos se pysyy jossain rajoissa. Yleensä se on nujuuttelua jonkun lelun kanssa. Ulkona nämä välillä intoutuvat pitämään keppishow'taan ihan niin kun maailmassa olisi vain yksi ainoa keppi, se keppi, joka on just sen toisen suussa. Niin ovat kun leikki-ikäiset lapset, jotka tappelevat yhdestä ja samasta lelusta.

Tykkään

Treenilinjaiset-blogi osui silmiini yhdestä fb-ryhmästä, jossa sitä mainostettiin. Ja kyllä onkin mainio blogi :) Minä tykkään :D

Viimesin päivitys kertoo koiran kanssa matkustamisesta!

Ja hauveli-blogin emännällä kuluu aikaa tietokoneen käyttöjärjestämän vaihtoa suunnitellessa ja organisoidessa, alkaa olla ikivanha windows niin jähmee ja tahmee, että hädin tuskin toimii (enemmän jumittaa, kun toimii), se siis roskakoppaan ja tilalle uutta, ilmasta ja ehtaa kamaa, jos vaan onnistuu. Se jää nähtäväksi, mutta nyt kun on koiraihmisen elämää kestävä puhelin netillä, niin eipä maailma kaadu, vaikka tietokone kaatuiskin! Teen sitten blogipäivityksiä "via matkapuhelin" :DDD