Pakkaset ovat onneksi lauhtuneet ja tänään ulkona oli jo siedettävä keli, joten pääsimme taas pitemmille lenkeille. Eikä enää tarvita inhottavaa haalaria. Inca sipsuttaa se päällä ihan sievästi, mitä nyt vähän väliä ravistaa itseään niin kuin haalari sillä pois päältä lähtisi. Ja kyllä se päällä on juostukin ja hyvin toimii.
Olemme omassa metsässä nähneet muutaman hiihtäjän ja ne ovat saaneet Incan taholta ansaittua huomiota (haukkumista), tietenkin. Sen verran outoa meno on ollut. Mutta kun niitä ei siinä vielä näe kuin harvoin, niin mepä menimme tänään Impivaaran mainioille hiihtoladuille, jossa hiihtäjiä vilisti melkein ruuhkaksi asti! Siinäpä oli koiralla ihmettelemistä. Ihmettelemistä taisi olla niin paljon, että Inca ei muistanut haukkua ainoatakaan hiihtäjää.
Kiertelimme metsässä eri paikoissa ja minä tiputtelin Incalle nameja lumeen ihan ladun vieressäkin, eikä Inca reagoinut hiihtäjiin oikeastaan mitenkään nuuhkutti vain namejaan. Ehkä hiihtäjiä oli niin paljon, että Inca totesi turhaksi kaikkien niiden haukkumisen, kun sen sijaan yksittäistä hiihtäjää kotimetsässä kannattaa vähän hätyytelläkin. Tosin kun käväisimme tänään myös kotimetsän hiihtoladulla, ei Inca haukkunut sitä ainoaa hiihtäjää, jonka satuimme näkemään. Jospa siedätyshoito tehosi.
Kävelimme myös Turun eläinhoitolan ohi ja se on kyllä surullisen oloinen paikka, ei ihme, että se aina välillä on otsikoissa. Onneksi uusi paikka valmistuu keväällä (luki nettisivuilla), joten olosuhteisiin on tulossa piakkoin suuri parannus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti