Joulusiivo

Melkein luulen, että Incalla voi olla jonkin verran valeraskausoireita, varma en tietenkään ole, kun on ihan uusi juttu sekin minulle. Tässä jo jonkin aikaa Inca on "kaivanut" innolla laittioita nurkissa ja koloissa erityisesti ja pöyhinyt mattoja, se on kovasti minun perääni ja syö huonommin kuin normaalisti. Tuohon oireiluun voisi liittyä se tavaton kaiken liikkuvan haukkuminen, joka nyt on jo laantunut ja pysynyt hyvin kurissa. Välillä Inca voi haukkua, mutta se on laimeamapaa, ei niin ärhäkkää enää.

Tänään pakkaspäivänä - pakkasta meilläkin -20 ja ylikin - vein matot ulos ja tamppasin ne pihalla. Mutta Inca joutui melkein paniikin valtaan, kun se ei päässyt mukaani. Tätä oireilua, joka ei ole tyypillistä Incaa, on ollut lievässä muodossa joitakin aikoja. Inca yrittää tehdä kaikkensa, että huomioisin sen ja että se pääsisi mukaani, jos näyttää siltä, että aion jättää sen kotiin. Kyllä se jää tietenkin, mutta vähän vikinää kuuluu hetken aikaa.

Vaan kun vein matot ulos, niin Inca pisti hanttiin koko pienen koiran voimallaan, että mua et kyllä jätä tänne ja tulen vaikka väkisin mukaan!! Ja Incamaisella päättäväisyydellä se livahteli rappukäytävään, jostain mattojen ja minun välisistä koloista. Ja kun se ei hissiin pääse, niin sepä lähti tepastelemaan rappuja alas: kyllä minä tiedän, että rappuja pitkin pääsee ulos! Eikä meinannut tulla sisälle ollenkaan! Ja kun tuli, niin se jäi surkeasti itkemään ja ulvomaan, että miten tässä näin kävi, minut jätettiin yksin! Sitä itkua ei tosin kestänyt kauan, mutta kuitenkin protesti tai ikävä oli suuri. Ehkä tuo mattopinojen raahaaminen ulos oli sen verran outoa puuhaa, että Inca ajatteli minun muuttavan ilman sitä!

No matot tulivat takaisin ja sitten harjoittelimme sitä, kuka määrää oviaukosta ja kuka ei. Se on emäntä, joka omistaa ovet ja määrää kuka niistä kulkee ja kuka ei, vaikka ovi rappukäytävään olisi selkosen selällään. Incahan hyvin osaa odottaa lupaa päästä ovesta rappukäytävään, hissiin, hissistä pois jne., vaan kukas semmoista sääntöä aina muistaa! Eikä ainakaan silloin muista, kun meinataan jättää yksin! Nyyh!

Joo, enpä ole Incaa ennen nähnyt tuollaisena, aina se osaa yllättää emäntänsä.

Incan paino on vakiintunut, eikä se ainakaan yli kuukauteen ole muuttunut, siinä 16 kiloa se painaa. Eilen punnitsin sen ihan kotivaa'alla ja painoa oli 16,2 kiloa. Marraskuussa Inca painoi 16,1 kiloa.