Kaverukset

Fiina ja Inca, joskus sitä meikäläinenkin onnistuu nappaamaan sievän kuvan koirista :)

Kävivät eilen Fiina ja emäntänsä hakemassa Incan pentunappulat, joita oli vielä 14 kiloa jäljellä. Alunperin säkissä oli 20 kiloa ja ostin sen joskus kesäkuussa. Kovin paljon nappuloita ei siis ole kulunut. Fiina on vasta 5 kuukautta, joten ehkä se ehtii napostella ne ennen kuin siirtyy muihin nappuloihin. Jätin meille semmoisen pienen kasan, jonka avulla siirrytään aikuisten nappuloihin.

Kyllähän Incakin nappuloita syö välillä, noin kerran viikossa ehkä, ja jatkossakin tulee syömään, kun ne ovat näppäriä matkaruokia ja palkkanameja. Kävimme juuri ostamassa Royal Caninia kolmen kilon pakkauksen, että ehkä sillä merkillä jatkamme. Incan maha ei tähän asti ainakaan ole mitenkään erityisesti oireillut mistään ruuasta, että sen puoleen hyvä, jos on hyvävatsainen, ei tarvi niin paljon miettiä ruokapuolta.

Pakkaset vaan jatkuvat, mutta tänään teimme taas pitemmän lenkin, kun laitoin Incalle haalarit. Se pissii tiuhaan kylmässä, jos sillä on vaan best frendin takki tai jos jos se on ilman takkia. Kun pakkanen kieppuu siinä -10 asteessa, niin sitten Inca pissailee vähän väliä. Haalarit päällä ei tuota tapahtunut, että sen verran paremmin ne pitävät paikat lämpimänä. Jos talvi tämmöisenä jatkuu, niin sitten haalarit olivat hyvä ostos, ne nimittäin eivät olleet halvat. En ole niitä kovin paljon käyttänyt, kun Inca inhoaa niitä, mutta ilmeisesti parempi vaan käyttää, ettei tule mitään tulehduksia.

Fiinalla on kuulemma sama oireyhtymä kuin Incalla, että se kovasti paimentaa kaikkea yksittäin liikkuvaa. Taitaapi olla vesikoirille ominaista tai ainakin joillekin yksilöille. Olen pitänyt Incalle kovia puhutteluja eli ottanut sitä pannasta kiinni ja katsonut sitä vihaisesti silmiin, kun se on räyhännyt jollekin liikkuvalle. Ja Inca katsoo minua uhmakkaasti silmiin oikein vinhan ja päättäväisen näköisenä, että en kyllä luovuta! Alä luulekaan! Nyt ollaan aika hyvin päästy taas liikkumaan ilman suuria räyhäämisiä. Sekin auttaa, kun vaan muistaa hokea, että ohi, hienosti ohi, taitava ohi jo hyvissä ajoin, niin Inca alkaa lipoa suupieliä ja odottaa, että kohta saa namia. No joo, tuolla pakkasessa kiva olla vähän väliä paljain käsin. Aina ei sitä namia tulekaan.

Ostin semmoisen häkkyräpallon, josta koiran on helppo ottaa kiinni ja kantaa sitä, jos sillä vaikka saisi huomion aina välillä suunnattua pois häiriöistä. Yhdellä sakemannilla oli sellainen ja sen emäntä suositteli sitä ja sakemanni ainakin tykkäsi pallostaan. Pidetään se pallo semmoisena ulkoleluna, että ei sisällä leikitä sillä ollenkaan.

Jos nämä lempeämmät konstit eivät ala tepsiä, niin sitten kai pitää turvautua kolinapurkkiin. Minulla on jotain ruuveja pienessä muovipullossa ja se on ollut tänäänkin mukana, mutta sitä ei ole vielä tarvittu.