On Incan ensimmäinen uudenvuodenaatto, mutta rakettien pauke ei näytä koiraa kovin paljon hätkäyttävän. Tuossa, kun ulkoa kuului aivan läheltä pauketta, se katsoi ikkunaan päin (eihän se ulos täältä silleen näe, muuta kuin taivasta, kahdeksas kerros nääs) ja sitten minua vähän kysyvästi, että pitääkö tähän jotenkin reagoida. Minä olin kuin en mitään olisi kuullutkaan ja ihan hiljaa jatkoin puuhiani tavalliseen tapaan. Eipä se Incassakaan sitten mitään reagointia aiheuttanut.
Onhan se tarkkaavaisena kuunnellut pauketta ja selvästi ihmetellyt, että mitäs tämä nyt on. Kuitenkin kävimme ulkonakin hetki sitten ja siellä Inca oli ihan samoin kuin sisälläkin, vähän ihmeissään, mutta ei mitään paniikkia tai suurempaa pelästymistä. Itsekin sitä pelästyy, jos lähellä pamahtaa yhtäkkiä, että eipä ihme, jos koirakin säpsähtää. Mutta kaiken kaikkiaan ihan rauhallisesti meillä ollaan ja ulkona jatkuvaan paukahteluun Inca kai on jo tottunut.
Tuossa lähistöllä on paalutuskone muutaman viikon tehnyt paalutustöitä (katkaisi täältä sähköt muuten yksi aamu!), eikä senkään ajoittainen jyske ole kummemmin Incaan vaikuttanut. Se on vähän samanlaista paukuttelua kuin nyt on ulkona.
Inca ei siis näytä olevan paukkuarka ainakaan näissä olosuhteissa.
Kaikille koirallisille ja koirattomille hyvää alkavaa vuotta 2011!!
Hyvää uutta vuotta samoin sinulle ja Incalle ! Ja kiitos siitä upeasta työstä, mitä olet kasvattimme kanssa vuoden aikana tehnyt !
VastaaPoistaVoi kiitoksia Liisa!!
VastaaPoistaKovasti olen yrittänyt tehdä parhaani, saa nähdä mikä lopputulos sitten tulee olemaan, kunhan koira tuosta vielä varttuu.
Valtavan kivaa on kuitenkin ollut ja Incan myötä on tullut aika tavalla uudenlaista sisältöä elämään. Jos on Inca oppinut paljon, niin minä olen oppinut vielä enemmän!
Hyviä jatkoja teille ja koirille!