Olimme harjoittelemassa tokoliikkeitä ihan uudessa paikassa, siis meille uudessa paikassa ja uuden koirakouluttajan koulutuksessa. Tämä oli tämmöinen yhden illan harjoitus, mutta olikin hyvä sellainen, eikä vähiten siksi, että kouluttaja oli niin hyvä. Melkeinpä luulen, että pitää käydä hänen "oikealla" kurssillaan.
Incasta oli vallan jänskää, kun siellä oli isot peilit kahdella seinällä ja niissä näkyi tietysti toinen Inca ja emäntä. Piti sanoa wuh ja varovasti lähestyä omaa peilikuvaa. Kyllä Inca ihan liki peilejä tuli, kun menin peilin eteen ja kosketin sitä. Kaikkea kummallista maailmassa onkin!
Meidän liikkeemme oli seisomaan jääminen ja siihen saimme hyvät opit ja ohjeet, kuinka harjoittelussa edetään. Toisena meillä oli paikalla makuu, siis ryhmäliike ja samoin sain siihen hyviä neuvoja, miten koiran saa parhaiten pysymään maassa tarvittavan ajan. Omien liikkeitten lisäksi katselin muitten harjoittelua, joka sekin oli valaisevaa. Inca oli koko ajan rauhallinen, suorastaan yllättävän rauhallinen, se makoili maassa, eikä kovin paljon välittänyt muista paikalla olevista koirista.
Ja tuli siinä juteltua myös yhden kääppänäläisen kanssa, joka on joskus ollut vetämässä koulutusta. Hänellä on perropoika.
Inca oli niin hyvää pataa kaikkien kanssa, että luoksepäästävyydestä ei ainakaan voi valittaa. Se sujuu. Mutta onhan sitä toki harjoiteltu ja nytkin harjoiteltiin ennen paikkalla makuuta.
Siellä oli hyvin erintasoisia koiria, mutta kiva oli katsella yhtä jo hyvin osaavaa koiraa, joka seurasi hienosti ja osasi kaukokäskyt kuin vettä vaan. On meillä Incan kanssa vielä paljon hommia edessä ennen kuin olemme yhtä taidokkaita!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti