sunnuntai 1. elokuuta 2010

Saaressa, mätsäreissä ja kaupungilla


Haistellaan tuulia illan hämärässä, nuuh nuuh!


Katsotaan tarkkaavaisena, mitä tuolla näkyy.


Kuohuvia aaltoja.


Ja taas kuohuvia aaltoja. Kylläpä nyt tuulee.


Hmm.


Hmm.


Korvat lepattavat tuulessa.


Odotamme vuoroamme mätsäreissä.


Mitähän täältä Aurajoenrannoilta löytyy?


Harja!

Olemme siis olleet saaressa, oikein tuulisissa merkeissä. Uimassa kävimme kumpainenkin, minä tosin saunasta, mutta Inca ilman saunaa. Tuuli tosiaan oli niin navakkaa ja tiivistä, että hyvä oli, kun hiukset olivat päässä kiinni, muuten ne olisivat menneet sen siliän tien.

Ekat mätsäritkin ovat nyt takana. Incalla oli näyttelypanta ja se homma siellä kehässä meni ihan hyvin. Inca sipsutteli nätisti, eikä paljon haistellut maata ja seisoikin suht hyvin, kun vaan sai namia tasaisin välein. Miinusta oli varautuneisuus. Inca ei edelleenkään tykkää hampaitten katsomisesta, eikä se kovin innokkaana anna kopeloida itseään. Mutta tuo on ihan tervettä, en minäkään antaisi tuntemattomien kopeloida itseäni ja tunkea käsiä suuhuni kesken kaiken. Eihän tuommoista tilannetta ole muutoin kuin eläinlääkärissä tai jossain trimmauksessa, jos sen joku muu suorittaa kuin emäntä itse.

Inca oli maassa tuon kopeloinnin ajan, kun yli 40 senttiset koirat kuulemma kopeloidaan maassa. No antoihan Inca tuomarin tutkia ja tuomari sanoikin, että Incalla on hyvät lihakset ja se on juuri sopiva muutenkin, ei liian lihava, eikä laiha. Etujaloissa on vielä kasvukyhmyt (tai jotkut semmoiset), joista tietää, milloin koira lopettaa kasvamisen. Sitten kun niitä kyhmyjä ei enää tunnu, koira on kasvamisensa kasvanut. Enpä tiennyt tuommoista, aina sitä viisastuu! Incan kasvukyhmyt tosiaan tuntuvat, että kai se tuosta vielä kasvaa.

Tuomari sanoi, että hän ei ole koskaan nähnyt espanjanvesikoiraa, joka ei olisi ollut hieman arka tai varautunut minun mielestäni enemminkin. Kaikki kuulemma ovat vähän epäluuloisia, kun niitä yritetään lähestyä.

Koiria oli kovin vähän, vain neljä pentua, mutta toisaalta se ehkä oli hyvä näin ekakertalaisille. Ei tarvinnut odotella kauan, eikä ollut niin paljon häiriötekijöitä ympärillä. No mehän emme "sijoittuneet", mutta kävihän tuo harjoituksesta ja kokemuksesta.

Niin ja koska mätsärit olivat Ruskolla, niin Inca näki lentokoneita huisin läheltä, kun ne melkein viistivät puitten latvoja.

Mätsäreitten jälkeen olimme sunnuntaipaseerulla kaupungilla. Kävelimme Aurajoenrantoja ees taas. Inca nuuskutteli niin paljon kaupunkilaiskoirien tuoksuja ja muita hajuja, että se ei tainnut paljon muuta havainnoidakaan. Mutta kaupunkikävely meni hyvin ja rauhallisesti, aivan kuin olisimme ikämme joen rannoilla kuljeskelleet. Tuo nyt on paljon tarpeellisempi taito, kuin se, että ihmiset saavat kopeloida ja kurkkia hampaita.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti