Eilen illalla ja tänään aamupäivällä kävimme katsomassa Kuralan Kylämäen kaameita kyyttöjä. Ne ovat Incasta aivan hurjan pelottavia, jopa pieni vasikka, joka söi rauhassa ruohoa omissa oloissaan.
Eilen ei päästy lähelle ollenkaan, tänään kannoin tuon vauvan sen verran lähemmäs, että lopulta Inca oli remminmitan päässä vasikka-aitauksesta. Sen lähemmäs se ei tullut, vaikka vasikka oli ihan rauhallinen ja ystävällinen.
Lehmien lähelle ei päästy ollenkaan. Ne vasta kamalia ovat etenkin silloin, kun liikkuvat. Haukkua niitä pitää. Jos Inca olisi vapaana, se juoksisi suorinta tietä kotiin!
En nyt muista, mistä kuulin, että kun koiraa opetetaan esiintymään elokuvassa, niin sitä totutetaan kameraan niin kauan, että kamera ei enää ole mikään juttu. Näin se taitaa mennä vähän muunkin kanssa, että koira pitää vaan totuttaa vaikkapa lehmiin, niin ehkä jonain kertana lehmät eivät enää olekaan mikään pelottava juttu ja että niitä voi mennä jopa lähemmäskin nuuskuttelemaan.
Lampaitten lähelle Inca jo menee ja nuuskuttaa niitä, jos ne sattuvat olemaan ihan aidan vieressä nuuskutusetäisyydellä.
Kylämäessä kävimme myös kodassa sisällä. Ensin Inca ei meinannut tulla sinne, kun oviaukon peitti tumma vuota, mutta kun menin sisään ja Inca jäi vuodan toiselle puolelle ei se voinut muuta kun tulla emäntänsä luo. Sitten käveltiin kota ympäri ja haisteltiin savun hajua.
Tämä on siitä kiva asuinpaikka, että lähellä tosiaan on niin lampaita kuin lehmiäkin, vaikka kaupungissa ollaankin. Ei tarvitse niitten vuoksi lähteä merta edemmäs kalaan. Nyt käymme lehmiä moikkaamassa useasti niin kauan kuin ne ulkona ovat. Niin, Kylämäestä saa ostaa kyyttöjen lypsylämmintä maitoa 1 euro per litra omaan astiaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti