Sunnuntaina oli oikein mukava reissu Huittisiin kuuntelemaan Vilanderia. Fiinan emännän kyydissä pääsin ja matkat sujuivat oikein rattoisasti. Fiina kotiutuu lauantaina.
Vilanderin luento oli paljolti samaa kuin hänen kirjassaan ja tuo esityshän oli tarkoitettu sellaisille, joille on tulossa perropentu, tosin joukossa oli ihmisiä, joilla oli ennestään koiria ja perrojakin. Mutta jäi siitä jotain uutta päähänkin ja joistain asioista olen eri mieltä kuin Vilander, mutta sehän on sallittua.
Tämmöinen asia on esim. "turhat temput", joita Vilander ei opeta koirilleen tyyliin anna tassu. Niistä ei ole mitään hyötyä. No koiran kannalta kaikki "temput", joita ihmiset sille opettavat, ovat turhia ja hyödyttömiä. Jos koiralta kysytään, niin se ei kulkisi pätkääkään remmissä, istuisi vasemmalla puolella, seuraisi, menisi maahan tai tekisi mitään muutakaan käskystä.
Minusta nuo turhat ja hyödyttömät temput ovat koiran aktivoimista siinä missä joku muukin juttu, vaikka kanttarellikurssi. Puuhataan yhdessä erilaisia juttuja ja kyllä se aina on hyödyksi ja jotakin opettaa sekä koiralle että ihmiselle. Joku turha temppu voi olla paikallaan jossain tilanteessa, jossa koiran huomio pitää saada pois jostakin kiinnostavasta ja kiinnitettyä omistajaan. Ja lapset ainakin tykkäävät, kun koira antaa tassun. Se on semmoinen "perinne", että miksi siitä pitäisi luopua, koska se on hyödytön. Nojaa, kukin toimii tavallaan. Vaikka tosin en minä ole kovin paljon opettanut Incalle turhia temppuja, mutta osaa se antaa tassua, ryömiä namien perässä ja jotain muuta.
Eilen olimme kanttarellikurssilla. Siellä oli kaksi lagottoa, Inca ja kolme muun rotuista koiraa. Ensi tallottiin oma alue ristiin rastiin jälkiä, sitten laitettiin pieneen pakastepurkkiin nameja, kansi kiinni ja kanttarellit kannen päälle ja purkki talollotulle alueelle, josta koiran piti se löytää. Palkkionamit oli siellä purkin kannen alla, josta koira palkattiin namein ja kehuin hienosta löydöstä.
Sitten piilotettiin sienet pelkän kannen päällä ja palkattiin taskusta nameilla ja lopuksi sienet kätkettiin maahan, josta koira etsi ne. No tämähän ei tuottanut Incalle vaikeuksia, vaan oli helppo nakki kaikkinensa. Ollaan sen verran tutustuttu kanttuihin, että kyllä Inca tiesi, mistä on kyse.
Tunti tätä touhua tuntui olevan Incalle pikkuisen liian pitkä aika ja loppua kohden sen into hiipui. Ensi kerralla aletaan häivyttää omaa hajua, laajennetaan aluetta ja heitellään kanttuja metsään, josta koiran pitää niitä etsiä.
Meitä oli kolme koirakkoa samassa bussissa menossa kurssille. Menomatkalla jokainen jäi eri pysäkillä pois, kun emme tunteneet toisiamme, mutta takaisin lähdettiin sitten yhtä matkaa. Sekin oli Incalle hyvää harjoitusta taas, että on muita koiria ja silti pitää kävellä eteenpäin.
Tällä reissulla Inca ei haukkunut, kun jäätiin bussista pois, ei mennessä eikä tullessa. Oli ehkä niin jänskää, että linja-auton jahtaaminen tai karkottaminen unohtui. Kyllähän se jo kotona tiesi, että emännällä on jotain erikoista mielessä, aika pienestä se hoksaa, että nyt tehdään jotain tavallisuudesta poikkeavaa.
Kettu Repolaisia on ollut iltahämärissä liikkeellä niin paljon, että niitä näkyy tämän tästä. Ovat tottuneet ihmisiin, vaikka ovatkin varovaisia. Metsäpolulla kettu käveli meitä kohti ja olimme hyvin näköetäisyydellä, kun se huomasi meidät ja lähti livohkaan. Incakin näki ketun, katsoi sitä, mutta vasta kun päästin niille paikkeille, missä ketun haju oli, se innostui. Jos se olisi ollut vapaana, se olisi varmaan juossut ketunkololle asti ketun hajun perässä.
Inca ei ole ollut moneen päivään vapaana, vaan nyt opetellaan olemaan hihnan päässä. Eilen oli oikea ärripurripäivä ja Inca syöksähteli remmissä niin kuin ei ikinä olisi moisessa ennen ollut. Tänään meidän eka pitkä lenkki meni hyvin. Inca saa namia, kun se korjaa itse vetämistä ja tulee luo, sille ei tarvinnut kuntopolulla sanoa mitään, kun ihmisiä tuli vastaan. Se kyllä tarkkaan katsoo jokaista vastaantulijaa, mutta tulee sitten viereen ilman kehotusta ja saa namia, kun ohitus on ohi. Tämä on suuri edistys, mutta kyllä sitä vieressä ohitusta onkin harjoiteltu paljon.
Muutama kanttarelli näkyi metsässä ja kertasimme vähän niiden etsimistä. Sanoin Incalle sienten lähellä "etsi" ja kun se löysi sienet, se sai palkan ja kehut. Tulee meistä vielä hyviä sienestäjiä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti