Näyttelykuulumisia

Näyttely oli ja meni, eipä siinä kehässä kauan oltu ja Incalla on edelleen sama vika, että se nuuskuttaa kovasti maata, eikä oikein tykkää hampaitten katsomisesta, mutta antoi kumminkin tuomarin katsoa lopulta ihan hienosti.


Odotellaan vuoroa...


...ja odotellaan...


..ja odotellaan...

Inca oli rauhallisesti näyttelypaikalla, kun odottelimme vuoroamme ja kai se tiesi, että jotain erikoista tapahtuu pian.

Tuomarina meillä oli Soile Bister, jonka vuoksi monet boikotoivat näyttelyä. No, eipä minulla ole hänestä sanottavana juuta ei jaata, kun ei ole tuomarikokemusta aiemmista näyttelyistä.

Tuossa arviointilapussa lukee: Kevyt ja ilmava, feminiininen narttu, kovin lyhyt rintakehä, otsapenger voisi olla selvempi, riittävät kulmaukset, kovin harva karva, liikkuu hyvin, luonne ok. Tuomari sanoi minulle, että koira voisi olla vankempi.

Noh, pitääkö tässä alkaa käyttää douppinkia, että saadaan koiraa vankemmaksi, kun minun mielestäni (subjektiivinen täysin asiantuntematon mielipide) Inca on hyvin vankka ja jäntevä. Ja ehkä pitää hankkia jotain ihmeainetta karvan tuuheuttamiseen. Nojaa, kunhan tuo pentukarva muuttuu aikuisen koiran karvaksi, niin eiköhän se siitä tuuheudu. Kai toisilla tuon ikäisillä koirilla on sitten enemmän vankkuutta ja tuuheampi turkki, kun noista kerran mainittiin.

Inca oli siis ainoa perropentu ja kaikkiaan perroja oli seitsemän. Lagottoja oli kahdeksan.

No, minulle jäi kaikkinensa näyttelystä ihan hyvä mieli ja Incalle tuo oli hyvä kokemus, kun se näki niin paljon koiria, että se ei ole vielä koskaan nähnyt. Ja tietenkin ihmisiä oli monin verroin koiriin verrattuna ja kaikenlaista markkinahumua kojuineen kaikkineen oli ilmassa. Turhan kuuma oli, mutta näitä kelejähän ei voi muuksi muuttaa.

Liisakin oli katsomassa meidän esiintymistämme ja häneltä saamme ehkä joskus jonkun kehäkuvan.

Inca on ihan poikki reissun jälkeen, se ei jaksanut juoda edes piimää, vaan lysähti nukkumaan heti, kun päästiin kotiin. Rasittavia nuo kauneuskilpailut.