Menneen talven lumet ja turkit

Sen kunniaksi, että talvi tuli, oli ja meni, saivat koirat kevyemmän lookin. Liinun turkkia yritin olla lyhentelemättä liikoja, sillä kun rasvakerrosta ei ole kovin paljon lämmittämässä. Ja täällä aina tuulee.

Mutta kuten aina, oli jälleen kerran kiva saada koirat esiin turkin alta. Etenkin oli valtavan kiva nähdä Incan silmät, ne olivat jo ihan liian piilossa.

Koirat tekevät töitä ruokansa eteen

Eli joutuvat odottamaan joskus pitkän kaavan mukaan ruokakupeille pääsyä. Kuvan tapauksessa noin 15-20 minsaa. Ensin lumiensulatusodotusta kylppärissä ja sitten ruuanodotusta eteisessä, josta on suora sihti keittiöön ruokakupeille. Inca pääsee ensin syömään ja Liinu joutuu odottamaan vuoroaan jonkusen minuutin kauemmin. Kyllä malttia löytyy :) Kun panokset ovat tarpeeksi ISOT :D Eivät nimittäin hievahtaneetkaan tuosta, vaikka hääräsin kaikenlaista, enkä seisonut vahtimassa koirien paikallaan oloa.

Koirat ovat jo pitemmän ajan saaneet päivän ruokasatsin illalla, jolloin on siis tarjolla lihamössöt ja luut. Tämä toimii ihan hyvin. 

Isompi kiilusilmä on Inca ja pienempi tietenkin Liinu.

Tällainen maisema meillä yöllä:

Samat pensaat toukokuussa:

Talvi

Näinhän se menee, että syksyn jälkeen tulee aina talvi. Iltapisuista ei meinannut tulla mitään, kun lumi hullaannutti koirat :O Etenkin Liinun. Pelto näytti tänään jo ihan talviselta, kuten muukin maisema. Tassujen lumipaakkuja on siis päästy huuhtelemaan jo pariin otteeseen. Liinulta tuskin voi turkkia kovin lyhyeksi enää vetää, se tärisi pellolla samalla lailla kuin uintireissuilla kesällä. Ilmeisen herkkähipiäinen koira. Tai liian vähän rasvakerrosta.

Liinu

Inca

Erinomaisen tarkassa kuvassa on menossa köydenveto.
Valkoinen pläntti koirien suussa on "köysi".
Veto taisi päättyä tasapeliin, kun köysi katkesi.
Molemmilla on periaatteena "periksi ei anneta".

Syksy Ruissalossa

Jumppaillaan

Hankin tasapainotyynyn, jonka avulla voi jumppauttaa sekä itseään että koiria :D Koiria varten se on, erityisesti Liinua varten. Tarkotus on sen avulla rueta pikku hiljaa vahvistamaan lihaksia. Tosin koiran jumppauttaminen tyynyn avulla ei suju niin kuin Strömsössä, mutta ehkäpä harjoitus tekee mestarin. Vasta ollaan otettu ensi tuntuma tyynyyn.

Liinun pitäisi siis seistä tyynyn päällä siten, että takajalat ovat tyynyllä, etujalat lattialla. Siinä pitäisi tehdä kylkitönimisiä, joita nyt on tehty lattialla. Voi sen kanssa tehdä kaikenlaista muutakin, mutta tuolla aloitetaan, kunhan nyt saan ensin Liinun edes seisomaan tyynyllä siten, että takajalat ovat sen päällä. Kyllä se jo joten kuten onnistuu.

Tyyny ekaksi omien jalkojen väliin ja sitten koira namin avulla vedetään jalkojen välistä niin, että se pakosta joutuu astumaan tyynyn päälle. Sitten vaan pitää saada molemmat takajalat siihen ja koira pysymään hetki paikoillaan. Ei näistä kumpikaan itsestään tassuja tyyny päälle laita ainakaan vielä.

Incallekin on hyvää harjoitusta, jos sen saa istumaan tyynyllä niin, että etujalat ovat lattiassa ja siitä sitten seiso istu liikettä.

Koiraa varten tyyny saa olla aika lituska, luki ohjeissa. Silloin se on sopiva, kun yhden tassun ollessa tyynyllä tassu on lattialla tai melkein lattiassa kiinni. 

Tyynyn toinen puoli on nypyllinen, me harjotellaan ekaksi sileällä puolella.

Onni on....

...toimiva hissi, kopkopkop! Mutta kyllä otti koville, minulla. Ei muuten, mutta Liinun jalan vuoksi se kun ei ole kunnossa vielä kestämään rappujen rasitusta. On se nimittäin aika tarpomista ja Incalle kaikki tämmöinen poikkeuksellinen on jotensakin stressaavaa. Pakosta vaan jouduttiin aamulla kävelemään raput alas ja sitten vähän myöhemmin ylös, kun olin aikani pähkäillyt mitä teen. Hissi vaati nimittäin erikoishissimiehen, joka tuli vasta puoleltapäivin. Iltapäivällä hissi tuli kuntoon. Miten kauan toimii, se jää nähtäväksi. Oli vaan törkeen pitkän ajan pois käytöstä, enkä tietenkään ole ainut, joka sitä kiroilee. Tässä asuu vanhoja ihmisiä, lapsiperheitä ja koiraperheitä.

Uudesta hissistä on tarjouspyyntö tehty, mutta sitten kun se 2-3 kuukautta hissiremppaa on edessä, me emme tässä enää asu. Kyllä suunta on jyrkästi alaspäin, ja nopeasti.

Yö meni hyvin, koska koirat eivät saaneet illalla ruokaa. Eipä ollut tarpeille tarpeita. Nyt meni 14 h eli ilta kuudesta aamu kasiin, eikä käynyt Liinukaan fleespeitolla sinä aikana. Normaalisti koirat pääsevät ulos neljä kertaa päivässä, se vimppa iltapisulenkki on semmoinen "korttelin ympäri" lenkki. Yöt ovat suunnilleen 8 tunnin mittaisia.

Annoin Liinulle varoiksi tulehduskipulääkettä tuota rappurasitusta kompensoimaan. Ja molemmilla koirilla on bottiloimikuuri meneillään, ollut siitä asti, kun Liinu sai oman loimen. Ehkä sekin vähän auttaa. Molemmat saivat myös tänään hierontakäsittelyn. Itsekin tässä tarvitsisi jotain hierontaa, kyllä jaloissa tuntuu, että on rappuja kävelty.

Jumissa ollaan :(

Hissitarina jatkuu....

Lähdettiin viiden jälkeen ulos ja jäätiin hissiin jumiin. Hissi meni alakertaan, mutta liian alas, eikä päästy pois. Ei muuta kun puhelin esiin ja soittamaan taas hissihuoltoon. Sieltä sain ohjeita, kysyttiin mm. loukkaannuimmeko (!) ja kerrottiin, että happi ei lopu, koska hissi ei ole ilmatiivis. Hissityttö soitti päivystäjälle ja sitten minulle ja kertoi, milloin pääsemme pinteestä.

Inca ynisee ja vikisee ja vinkuu minkä ehtii ja Liinu haukkuu rappukäytävän äänille ja minä kommunikoin oven toisella puolella olijoille, että hissi on jumissa. Onneksi meidän huoltomies Seppo sattui olemaan lähettyvillä ja päästi meidät pois "hissiavaimella" ennen kuin hissipäivystäjä ehti paikalle.

No, me lähdettiin pienelle lenkille, tultiin takasin ja hissi on pimeenä. Soitan taas hissitytölle ja kysyn, mikä tilanne on. Selvittelyjen ja maanittelujen jälkeen sain erikoiskyydin alakerrasta yläkertaan, koska hissimies oli vielä konehuoneessa. Onneksi. En olisi nimittäin lähtenyt kävelemään koirien kanssa ylös.

Nyt ollaan sitten aamuun asti jumissa. Vikaa ei ole paikallistettu ja hissi streikkaa milloin sitä huvittaa. Sitä ei voi jättää päälle, koska ihmiset jäävät sinne jumiin. Aamulla seiskalta aloittavat hommat ja tulevat sitten korjaamaan hissiä. Näin kertoi hissimies.

Koirat ei saa ruokaa eivätkä pääse iltapissalle. Pissatkoot fleespeiton päälle, jos eivät muuta keksi. Liian rankkaa kävellä edes takaisin ainakin Liinulle, eikä näkynyt olevan Incallekaan herkkua.

Toinen vaihtoehto on mennä alas ja häipyä vaikka hotelliin nukkumaan, elämään ja olemaan :O Tästä lähin pitää ottaa retkieväät, täyteen ladattu puhelin, puhelimen latauslaite, luottokortti, autonavaimet ynnä muuta mukaan, kun lähdetään hissimatkalle. Ihan vaan varmuuden vuoksi.

Paaaaljooon kirouksia......