Tytöt punaisissaan

Että tämmöstä, me ei tykätä :(

Niin vaan lenkki tehtiin vaatteet päällä, eikä tarvinnut Incan nostella tassujaan. Liinu ei tassuja ole nostellutkaan, mutta saa sekin totutella tossuihin, kun meillä vasta on edessä ne varsinaiset pakkaspäivät. Kumpikaan ei kyllä tykkää yhtään tippaa vaatteista, etenkin takit ovat inhottavia. Liinu yrittää saada sen pois piehtaroimalla maassa ja Inca ravisuttamalla ja vetämällä kuonoa maata pitkin. Tossut siinä touhussa kyllä irtoaa, mutta ei takki :) Onneksi on viime vuodesta kahdet tossut, niin sai Liinukin töppöset jalkaan ilman ompelusessioita. No joo, jos olisi vaikka kolme koiraa, en kyllä jaksaisi pukea niitä, kahden kanssakin miettii, onko tässä mitään järkeä. Noh, missä sitten on?

Liinu päätti aamulla ennen kuutta, että herätys hoi! Minä ja Inca emme olleet samaa mieltä, Inca haukkui ja ärähteli Liinulle ja minä laitoin Liinulle siitä paikasta häkkikolon ja koiran sinne. Ei ihan mennyt nappiin vielä vapaana nukkuminen. Ehkä pitää palata vanhaan systeemiin ja yrittää uudemman kerran joskus myöhemmin.

Ja tänään ohitettiin kiva pieni villakoira, jonka perään Liinu ynisi!

Liinun elämää

Juoksut ovat nyt siinä vaiheessa, että tärppipäivät ovat meneillään, eikä erehtyä voi. Incan kanssa saa arvuutella tärppipäiviä, mutta Liinu on eilen ja tänään inissyt ja ynissyt joittenkin koirien luo ja perään ihan tuolla remmilenkillä, mitä se ei koskaan ole vielä tehnyt. Ehkä ne koirat ovat poikakoiria tai sitten muuten vaan houkuttavia :D Kai veri vetää ja minkäs sille pieni koira voi!

Toinen selvä merkki on häntä, jonka se kääntää hienosti sivulle, jos Inca tunkee sopivan lähelle peräpäätä. Tätä on myös ollut havaittavissa eilen ja tänään. Ja nyt siis ovat menossa 14. juoksupäivä. Pikku hiljaa alkaa neidin juoksut kääntyä loppua kohden ja elämä taas normalistoituu ja se on kiva. Incan juoksuthan ovat kuta kuinkin loppu, eikä se enää häslää Liinun ympärillä juuri ollenkaan.

Liinu sai viime yönä vapauden nukkua missä haluaa, sillä en laittanut sitä enää omaan koloonsa nukkumaan. Kaksi kuukautta se nukkui rajatussa tilassa. Kun menin nukkumaan, Liinu kipitti kyllä vauhdilla sängyn viereen ja katsoi minua vähän hämmästyneenä, että hei unohtuikos jotain! Osan aikaa Liinu nukkuikin entisellä paikallaan sängyn vieressä, mutta ilmeisesti se yön aikana on vaihdellut nukkumapaikkaansa. Mitään rähinöitä ei kuitenkaan kuulunut, joten Liinu antoi Incan nukkua rauhassa. Mutta eihän meillä enää päivälläkään kuulu rähinöitä, kun Liinu ei härnäile Incaa. Kai se kuului vaan siihen pentupentuaikaan, jolloin olisi ollut kiva peuhata Incan kanssa ja Inca taas halusi nukkua tai olla rauhassa.

Liinun syöminen on vähän niin ja näin. Luuaterian kanssa ei ole ongelmaa, mutta iltamössöä Liinu ei joko syö ollenkaan tai sitten se närppii sitä vähän. Incalla taas on nyt aivan valtaisan hyvä ruokahalu ja se söisi enemmän mössöjä, mitä sille annan. Tuntuvat olevan ailahtelevaisia, pistetään hormoonitoiminnan syyksi. Kaipa Liinukin alkaa syödä, kunhan unohtaa poikakoirat!

Eilen illalla luulin, että Liinulla on joku kennelyskä, kun se alkoi yhtäkkiä kummasti kakoa kurkkuaan ajoittain. En tosin tiedä, millainen kennelyskä on, siis millaiset oireet siinä ovat, mutta se tuli ekaksi mieleen. Mietin kovin, missä olemme olleet, mistä sen olisi voinut saada, mutta sen voi kai saada helposti mistä vaan, jos sitä on liikeellä, vaikka me ei kyllä edes nuuskutella muita koiria. Tuota ihmeellistä oireilua oli se ilta, mutta ei sen jälkeen. Ehkä Liinulla oli kurkussa vain jotain ylimääräistä, kun koirat illalla nakersivat luunjämiään, mikä sitten aikaa myöten lähti pois. Emäntä on vaan sitä sorttia, että huolestuu ja pelästyy turhan helposti. Eihän siinä muuta, mutta kun koira ei osaa sanoa, että nyt sattuu tästä kohtaa, niin sitten pitää yrittää keksiä, mistä milloinkin on kysymys, onko vakavaa vai vähemmän vakavaa.

Lapsellisia juttuja ja citykoiramaisuuksia

Koirat ovat saaneet nauttia niin lasten seurasta kuin ihanista kaupunkikoirien hajuista :)

Tamperelaiset vesselit kävivät taluttamassa koiria, se on aina hohdokasta hommaa lasten mielestä ja he ovat niiiiin tärkeitä, kun saavat taluttaa koiria. Varta vasten piti kävellä katuja pitkin (eikä mennä metsään), että lapset saavat harrastaa koiratalutusta :D Inca ei ole milläskään siitä, kun joku muu taluttaa, mutta Liinu oli häntä alhaalla, korvat luimussa ja ihan ihmeissään, kun narun päässä hyppelehtikin kohta 6-vuotias pikkumies ja emäntä käveli vierellä. Se oli selvästi hämmentynyt, mutta kyllä se siinä vaan tassutteli :) No joo, kyllä emännästäkin on tosi outoa kulkea kädet tyhjinä.

Tassuttelun kohteena oli pulkkamäki ja vaikka pulkkia on näkynyt liikenteessä ja oma pulkkakin oli mukana, niin kyllä se pulkkamäen touhu ja vauhti ensi alkuun vähän haukutti kumpaistakin, kun sitä ihan vieressä katseltiin. Mutta tottuivathan nuo siihen touhuun nopeasti. Hyvää harjoitusta ja siedätystä molemmille :)

Kotona koirat saivat paljon, paljon halauksia ja rapsutuksia, ne olivat onnessaan. Jotenkin kai luontaista 8-vuotiaalle tytölle halata ja höpöttää koirille, miten ihania ne ovat :) Piilosleikki meni emännän osalta vähän mönkään, kun joka kerta koirat tulivat justiinsa sinne hengailemaan, missä olin piilossa. Ne olivat kummissaan, että mitä se emäntä nyt täällä kykkii ja miksi se nyt on verhon takana :D Vaikea etsijälle arvata, missä olin piilossa.

Pitkästä aikaa koirat pääsivät kaupunkikävelyllekin, sitä vaan tulee harrastettua ihan liian vähän. Se johtuu emännän laiskuudesta ja/tai siitä, että emäntä mieluummin lenkkeilee jossain muualla kuin kaupungilla. Mutta tulipa käveltyä Aurajoen rantaa förille asti ja tehtyä föriajelukin. Olin siinä käsityksessä, että föri olisi ollut talviteloilla ja jää ylitetty puusiltaa pitkin, mutta väärässä olin. Eihän jäätä sen vertaa ole, joten förin kyydillä mentiin joen yli. Inca sitä taisi enemmän harata vastaan kuin Liinu, joskaan kumpikaan ei sen kummemmin pistänyt hanttiin. Föri ei kolise juuri ollenkaan, kun rantalaiturit ovat jäässä, joten se on siksi vähän helpompaa nyt. Incallakin on pitkä aika viimeisestä föriajelusta ja Liinulle tuo oli ensimmäinen kerta. Sitten kävelimme joen toista rantaa takaisin kaupunkiin ja käytiin Hansassa kävelemässä ja hissiajelulla. Paljon oli koirilla matkan aikana hajuja haisteltavana ja ties mitä maisteltavana :)

Jäitä tsekkailemassa

Viikko sitten lauantaina Aurajoen jäällä näkyi olevan yksi latu (!), mutta ei yhtään hiihtäjää, ja yksi pilkkijä poraili entisen kampiförin kohdalla reikiä, mutta muuta liikettä jäällä ei ollut. Eilen siellä näkyi pari latua ja förin kohdalla näkyi olevan jälkiä, jotka menivät joen yli. Me emme sinne vielä uskaltautuneet, kun yhtään ihmistä ei jäällä meidän aikanamme näkynyt. Liian uhkarohkeaa ja arveluttavaa. Ja viikko sitten Halistenkoski oli vielä vapaa, joten ei jää ehkä kovin vahva ole.

Tänään kävimme tsekkailemassa Littoistenjärven jään ja sehän näkyi olevan hyvässä mallissa, latu meni ympäri ja ainakin yksi hiihtäjä oli sitä hiihtämässä. Mekin siellä hetken aikaa kävelimme, mutta menimme sitten kovalle maalle metsänsyrjään  viimaa pakoon. Mutta kunhan tässä alkaa kevätaurinko paistaa ja vähän aikaa vielä on pakkasta, että jää vahvistuu, niin eiköhän niitäkin päiviä tule, että me saadaan reippailla kevätaurinkoisella jäällä. :)

Juoksutilanne on edelleen rauhoittunut, vaikka vielä noilla on kisailua silloin tällöin, mikä johtuu kai siitä, että Liinun juoksut ovat parhaimmassa vaiheessa. Stimuloi Incaa :D Liinun ekat juoksut, niin se ei itse kai vielä oikein ymmärrä, mikä sillä on. Saa nyt sitten nähdä, miten näitten suhde muuttuu vai muuttuuko, kun molemmat ovat sukukypsiä, tuleeko narttujen välisiä yhteenottoja vai ei. Ehkä ei tule, pitää olla jämpti vaan noitten kanssa, että tietäävät paikkansa. Tosin niitten touhut tähän asti, kun Liinu on ollut pentu, ovat olleet aikamoisen vauhdikkaita, mutta tiedä sitten, voiko siitä tehdä mitään johtopäätelmiä tulevasta.

Tässä sitä huomaa olevansa tämän tästä uusien kysymysten äärellä nyt, kun on kaksi koiraa huollettavana :D

Liinu-koira 8 kuukautta :)

Pikkuinen piiperöinen juhlii tänään synttäreitään, tosin mitään juhlia meillä ei nytkään ole. Kummallinen emäntä. Mutta Liinusta on kuluneen kuukauden aikana tullut jotenkin isokoiramaisempi olemukseltaan, vaikka kyllä sen pennuksi tai ainakin nuoreksi koiraksi tunnistaa käytöksestä, siinä on niin paljon pentumaisuutta vielä.

Vaikka pentuaika on ihan kivaa, niin kovasti tykkään, kun koirat aikuistuvat ja niitten omanlainen luonne ja persoona tulee paremmin esiin. Näin oli Incan kanssa ja nyt on Liinun kanssa. Ovathan nämä kaksi melkein kuin yö ja päivä monissa asioissa, vaikka niissä on toki paljon yhtäläisyyksiä. Otetaanpa esimerkiksi kynsienleikkuu. Liinun otan lattialla jalkojeni väliin ja kiepautan sen selälleen ja leikkaan kynnet. Se on tosi rento ja tyytyväinen oloonsa ja tykkää, kun sitä hoidetaan ja päälle vähän rapsutellaan.

Inca ei erityisemmin tykkää kynsien leikkuusta, joskin se ne antaa leikata, mutta se ei ole ikinä lötkötellyt tuolla lailla rentona. Se on vähän kuin, että taasko kynnet pitää leikata, ei kai, nyt vai, ei yhtään huvita ja kiinnosta, onko ihan pakko, et kai sä ole tosissas. Kyllä emäntä vaan on tosissaan. Mutta Incalla on omaa tahtoa paljon enemmän kuin Liinulla ja Inca ikään kuin haluaisi itse päättää, mitä tehdään ja mitä jätetään tekemättä. Liinu on paljon alistuvaisempi ja mukautuvaisempi ja siinä mielessä helpompi. Ei sekään nyt ihan tahdoton ole, mutta ehkä sen omapäisyys kohdentuu enemmän Incaan kuin minuun.

Aika rauhallisesti meni metsälenkki tänäänkin, Inca edelleen kulkee verkkaisesti ja Liinu toheltaa sinne tänne vauhdikkaasti. Vähissä ovat ne kerrat, että koirat juoksisivat yhdessä ja pitäisivät entisenlaista peliään. Liinu välillä oikein härnää Incaa juoksemalla keppi suussa Incaa kohti ja yrittää houkutella sitä jonkilaiseen kisaan, mutta yritykseksi nuo kerrat pääsääntöisesti jäävät. Inca vaan katselee, että mitä toi oikein touhuaa ja jatkaa omissa ajatuksissaan omia puuhiaan. Saa nähdä, milloin se "virkoaa".

Nyt Inca on joka tapauksessa alkanut normalisoitua eli kovin paljon tättähääräämistä ei enää Liinun ympärillä ole (vähän kuitenkin), mutta edelleen se nuolee Liinua ja eritoten noilla hissireissuilla kun mennään ulos ja tullaan sisään. Mikä lie hoivavietti siihen iskenyt. Viidestoista juoksupäivä tänään, loppu häämöttää :) Mutta Liinu seisoo ihan paikoillaan, kun Inca nuolee sen turkkia, kai se tuntuu kivalta :)

Joo niin, luin ilmaisjakelulehdestä, että susihavaintoja on meidän metsälenkkireitellä tehty :O Ja tuolla me ollaan menty vailla huolen häivää täysin tietämättöminä, että siellä voi olla susia. Artikkelissa käskettiin pitää koirat kiinni, kun niitä voi luulla susiksi. No, sanoisin, että nämä kaksi vaikuttavat enemmän nallekarhuilta eli kohta lukee lehdessä, että on tehty karhuhavaintoja....:D Miniversioita tosin!

Kaverikoira vaiheessa

Juoksutohinoitten lomassa olen pistänyt kaverikoiratoimintaan mukaan pääsyn alulle. Ollaan nyt ihan alkuvaiheessa, aika näyttää josko Incasta siihen on (tai minusta). Olen täyttänyt kyselylomakkeen, palauttanut sen ja seuraavaksi kait maaliskuussa on yhteislenkki, jolloin uudet koiraehdokkaat testataan eli katsotaan, miten ne tulee touhuun toisten koirien ja ihmisten kanssa. Sitten jos jatkoa seuraa, on vuorossa minun perehdyttäminen toimintaan ja sen jälkeen jo Incakin pääsee mukaan harjoittelemaan.

Jahka saadaan juoksushow päätökseen, pitää alkaa valmentaa Incaa :D Otetaan ohjelmaan semmoisissa paikoissa käyminen, missä ei ennen olla käyty ja käydään niissä paikoissa, joissa ei olla aikoihin käyty.

Kyselylomakkeessa oli kohta, jossa kysyttiin, onko koira osallistunut tapahtumiin, joissa on paljon koiria. No siihen tuli pitkä luettelo, kun niin paljon olen Incan kanssa hengaillut kaikessa mahdollisessa (pentukurssi, arkitottelevaisuus, näyttelykurssia, mätsäreitä vaikka huru mycket, kolme näyttelyä, koiratanssikursseja, sienikurssi, vesikoiratapaamiset, agility, toko...). Ainoa vaikeus tietty on, että kaverikoirat käy erilaisissa laitoksissa ja ne tietenkin on uusia ja outoja paikkoja, mutta katsotaan miten pitkälle meidän rahkeet tällä saralla riittää. Sosiaalinenhan Inca on ja tottunut monenlaisiin ihmisiin ja minäkin sen verran koiraani tunnen, että saan jelpittyä sitä erilaissa kohtaamistilanteissa, jos tarpeen on.

Kiva olisi, jos tuohon mukaan pääsemme, mutta jos ei, niin sitten katsellaan jotain muuta :) Koiran ehdoilla tässä kumminkin mennään kaikkien harrastusten parissa, ei minun. Joo, ei sitä viitsi väkisin vääntää tokoakaan, kun se ei tunnu kauheasti Incaa kiinnostavan. Voishan sitä pakottaa, mutta se ei oikeen kuulu mun ideologiaan. Kunhan koira tuosta vähän vanhenee, niin sitten katsotaan tilanne uusiksi.

Ja koirat ovat alkaneet taas syömään! Iltaruuat ovat menneet molempien massuun jo muutaman päivän ihan hyvällä ruokahalulla. Tänään päivällä Liinu jopa nappasi Incan ruokakupista puolikkaan broitskunsiiven ennen kuin ehdin kissaa sanoa, enkä sitä tietenkään saanut siltä pois. Se hotkasi sen saman tien mahaansa :D Tämmöistä varastamista ei ole ennen ollutkaan. Liinu tosiaan syö siivet sellaista vauhtia, että Inca ei ole ehtinyt ensimmäistään syödä loppuun, kun Liinu on jo hotkinut omansa. Saman verran ne siipiä saavat. Inca syö nautiskellen, Liinu hotkien :D

Ja ehkä Incan juoksut alkavat kääntyä hiljalleen loppuaan kohti, vähän rauhallisempaa ollut tänään steppausrintamalla. Leikkaussuunnitelma jää nyt toistaiseksi odottamaan aikoja parempia eli Liinun vanhenemista.

Illan kisailut!

Emäntä ihmetteli taas, mitä koirat puuhaavat toisessa huoneessa, meni katsomaan, haki kameran, otti vähän kuvaa ja tässä jonkinlainen otos koirien iltapuuhista. Tikru meni kaappiin jäähylle jo viikonloppuna, mutta täältä pitäis laittaa kaappiin Liinun ohella kaikki irtopehmotavara, kuten makuualustat ja muut vastaavat, ne saavat välillä sen päiväistä kyytiä :D Ja lisäksi Inca nuolee Liinua, sen päätä ja turkkia, mitä se ei ikinä ennen ole tehnyt. Etenkin, kun lähdetään ulos, niin hissiä odotellessa ja hississä se nuolee Liinua oikein hartaudella, mutta siitä Liinu taitaa tykätä. Mutta siis, juoksujen loppumista tässä oottelen kovasti...