"Talviunilla"

Nyt meillä tuulee, myrskyää ja sataa vaakatasossa luntaräntää. Tämmöinen talvi tänä vuonna. Mutta metsälenkit jatkuvat kurassa, lätäköissä, osin lumisilla liukkailla kallioilla ja metsän vihreydessä. Monipuolista. Kumisaappaat ovat edelleen parhaat jalkineet, kuivin jaloin on turha toivo yrittää tehdä metsälenkkiä. Ja alla olevassa kuvassa näkyy kaksi metsälenkin ja ruuan väsyttämää koiraa. Eivät nuo herhiläiset kovin pahoja vihanaisia ole keskenään, kun noin mahtuvat vierekkäin sopuisasti torkkumaan. Eiväthän ne herhiläisiä ole kuin metsälenkillä, eikä sielläkään koko aikaa sentään.

Voisin veikkailla, että Incalla ovat juoksut näköpiirissä ja jos aikataulu menee entisen mallin mukaan, niin ensi kuussa niitten pitäisi alkaa. Mitään varmaa niistä ei tietenkään voi mennä sanomaan. Inca on vaan tullut aika rauhalliseksi lukuunottamatta metsälenkkejä, jolloin virtaa piisaa. Se ei ole niin villi kuin se oli vielä jokin aika sitten, eikä nämä sisälläkään enää ihan kauheasti touhota, mikä johtuu siitä, että Inca ei mene Liinun touhottamiseen mukaan.

Liinu on aika villi etenkin metsälenkeillä, mutta se on alkanut pitää entistä enemmän silmällä minua. Jos se juoksee Incan kanssa liian kauas minusta, niin kohta se jo viipottaa kiireellä luokseni. Ja tuleehan se kutsustakin luo, mutta siinä ei juurikaan ole koko aikana ollut vielä ongelmia. Mutta eihän Liinun kanssa ole kovin suuria ongelmia ollut missään asiassa, toisille koirille remmissä koikkelehtiminen ja murahteleminenkin on saatu kuriin suht hyvin. Siihen tarvittiin vähän tehostetta, kun ei oppi muuten mennyt perille. Paineilmasuhahdus teki tehtävänsä ja Liinu kai tajusi, että sen tehtävä ei ole reagoida toisiin koiriin. Tai se tajusi ainakin sen, että se on kiellettyä. Aika hyvin ohitukset nyt ovat menneet. Niin, nameja ei tohon hommaan meillä käytetä, eikä paljon muuhunkaan. Kahden koiran kanssa jos pitäisi jotain nami-imutusohituksia harrastaa, niin eihän siitä tulisi mitään. Nameja saa sitten, kun harrastetaan jotain agia tai tokoa, mutta arjen pitää sujua muilla keinoin. Metsälenkillä esim. odottamisen palkkiona on, että pääsee juoksemaan vapaana. Hyvin toimii ja riittää.

Liinu nukkuu edelleen omassa kolossaan, enkä sitä järjestystä hetimiten muuta, katsotaan sitten, kun Liinu on vähän vanhempi, josko yörauha säilyisi ilman erityistoimia.

Ja Incan korviin tiputtelen vieläkin lääkettä, taidan tiputella koko pullon, ei sitä paljon enää olekaan. Mutta siitä on tullut iisi juttu, Inca on kuin eri koira nyt verratuna siihen, millainen se oli aluksi.Voihan olla, että korvat olivat kipeät, eikä lääkitseminen siksi ollut kivaa. Nyt kun ne ovat parantuneet, niin niitä saa lääkitä rauhassa. Vähän tulee edelleen töhnää, siksi tiputtelut jatkuvat.

Ainiin, tammikuussa siirrytään agissa kokeneempien ryhmään. Ollaan jo edetty "uralla" siis pitkälle, ainakin Paulan mielestä, joka meidät sinne kokeneempien ryhmään tyrkkäsi. Seuraava ryhmä onkin sitten kisaavien ryhmä. Hah! Taitaa muuten käydä tamminäyttelyn kanssa niin, että se jää väliin. Käytän ne rahat (jotka ei ole ihan vähäset) mieluummin johonkin muuhun harrastukseen. Minä en näyttelyistä saatuja kirjainyhdistelmiä tarvi mihinkään, koirat vielä vähemmän. Ja sen tiedän, että Inca viihtyy agikentällä enemmän kuin näyttelykehässä. Emännästä nyt puhumattakaan. Ja Liinu on vielä niin pieni, etten sitä stressaa jossain tajuttomassa näyttelyhäslingissä. Ehtii sitä, jos siltä joskus tuntuu.

Ensilunta ja tiistaiharkat

Myöhään eilen illalla satoi hippu lunta ja koirat pääsivät iltapisuillaan tepastelemaan valkoiselle asfaltille. Enemmän nuo kyllä nuuskuttivat kuin tepastelivat, ilmeisesti lumi muuttaa hajumaailmaa sen verran, että nenut eivät tahtoneet millään nousta maasta :) Sama se Incalla oli jo viime vuonna, mutta Liinu ei ole puolisiskostaan kauas pudonnut, samalla lailla nenä maassa se meni ja menee kuin Incakin. Varsinaisia nuuskukoiria!

Aamulla sama homma jatkui, saa nähdä, miten kauan tätä riemua meillä kestää. Luntahan on niin vähän, että ainoastaan asfaltti on valkoinen ja nurmikot viheriöivät. Ja valkoisen lumen riemu muuttui sitten iltaan mennessä liukkauden kauhistukseksi, mrrr!! Se on aina näillä nurkilla tämmöstä.

Tiistaiharkat eivät olleet meidän normaalit tiistaiharkat, vaan päivällä meillä oli oikeat rataharkat! Esteitä oli 17 ja kaikki muut esteet oli, mutta ei rengasta. Kolme kertaa me menimme radan ja kyllä se ihan hyvin meni siihen nähden, että eihän meillä harjoitustunteja ole takana kuitenkaan kovin montaa. Mitään aikoja ei otettu, mutta kiva päästä kokeilemaan välillä pitkä rata ja katsoa, mihin rahkeet riittää. Incan rahkeet varmaan riittäisivät mihin vaan, emännän kanssa on toisin. Mutta kiva on, että Inca on innostunut, eikä sitä nyt ihme ja kumma kiinnostaneet hallin hajutkaan. Tästä on hyvä jatkaa harjoituksia!

Ilmeisesti tuommoisen radan suorittaminen ottaa voimille, kun Inca on ollut aika väsyksissä sen jälkeen. Ehkä se on erilaista ja vaativampaa kuin metsässä juoksentelu. Se on omaehtoista (tai Liinun ehdollistamaa), mutta radalla ei haahuilla sinne tänne, vaan siellä pitää mennä minne ohjaus näyttää tai ainakin yrittää keksiä, että mitähän tuo emäntä nyt oikeen tahtoo. Kyllä siinä koira helposti väsyykin :D Sai Inca sitten vielä kotona hieronnat, mistä se kyllä tykkää.

Inca, Viima ja Liinu...

...viilettivät aamupäivällä metsässä tuossa järjestyksessä semmoiset 1-1,5 tuntia. Eikä väsymyksen merkkejä kovin paljon ollut näköpiirissä. Pitkiin aikoihin ei ollakaan Viimaa treffattu, viimeksi Liinun kanssa silloin, kun Incalla oli tassuhaava. Viima oli jo isompi kuin Inca, ainakin korkeampi, kiloissa ovat kai suunnilleen samoissa lukemissa. Ja Liinu oli pikkuinen piiperöinen, mutta ei suinkaan hiljaisin. Se jaksoi juosta noitten kahden kintereillä ja haukkua! Eipä tarvinnut ihmetellä, missä koirat ovat, täällähän me, haukkui Liinu :D En oikein keksinyt mille se haukkui, mutta lopulta tulin siihen tulokseen, että se haukkui Viimalle. Joko se oli mustasukkainen siitä, että Viima viiletti Incan kanssa ja olisi halunnut omia Incan itselleen. Tai sitten sitä harmitti, kun se ei tahtonut pysyä noitten vauhdissa mukana ja siksi yritti komentaa. Kuka sitä tietää, mitä pienen koiran päässä liikkuu. Kolmistaan kun olemme liikkeellä, niin ei Liinu silloin hauku, vaikka nuo kuinka peuhaisivat.

Metsässä oli märkää ja kuraa ihan riittävästi eilisten ja öisten sateitten ja myrskyjen jälkeen, mutta sekös mitään haitannut. Jälleen kerran huuhdeltiin viemäristä alas kuravettä vaikka kuinka paljon. Mutta kivaa oli :)

Kauan eivät koirat ehtineet huilia, kun meillä alkoi hoitohommat. Siinä ei kovin syviä unosia saa koirakaan otettua, kun kaksi lasta pitää huolen eläväisestä elämästä :) Illan tullen tuli sitten rauha taloon ja nyt koirat koisivat massut täynnä.

Liinu nukkuu häkkikolossaan jo oikein sujuvasti, ei se enää öisin yritä tunkea sieltä sänkyyn. Ja Inca nukkuu yönsä missä nukkuu. Aamulla se tulee viereeni ja katsoo minua, että nyt olis ylösnousun aika. Eipä ole rähinöitä yöllä, mutta heti aamulla on, kun Liinu menee liian lähelle Incaa sätkyttelemään. Silloin Inca rähisee sille. Mutta nyt on siis kuitenkin saatu nukkumisrauha ja se on pääasia. Paljon muulla ei ole väliä, mutta kaikilla pitää olla syömisrauha ja nukkumisrauha. Toisen syömistä ei mennä häiritsemään, eikä toisen unia.

Yörauha!

Kolme rähinätöntä yötä takana, jee! Liinu nukkuu omassa kolossaan rauhallisesti, kyllä se kerran yössä yrittää tunkea sänkyyn, mutta minä ohjaan sen takaisin omalle paikalleen mitään puhumatta. Sinne se sitten käpertyy, enkä oikein tiedä, nukkuuko se häkissä vai lattialla. Häkkiin se illalla nukkumaan mennessä meni, mutta vaihteli sitten paikkaa, kunnes löysi lattialta sopivan paikan. Inca taitaa nukkua olkkarin lattialla enimmäkseen, mutta nyt se saa olla koko yön omassa rauhassaan ja se on varmasti sille ihan hyvä. Tuskin sekään on hihkunut riemusta, kun Liinu on tullut häsläämään sen ympärille kesken unien ja vielä useamman kerran yössä.

Tämmöistä "ongelmaa" ei yhden koiran kanssa pääse syntymään, eikä välttämättä kahden koirankaan kanssa, joten aina sitä huomaa olevansa uusien haasteiden edessä :) Saa nähdä, mitä haasteita nämä minulle jatkossa järjestävät.

Kurassa me rämmitään edelleen ja Liinu hyödyntää jääkylmiä metsälammikoita ja -ojia itsensä "viilennykseen". Lunta kuitenkin saisi tulla, olisi valoisampaa edes. Illan ja aamun pimeydessä kun näkyy kaikkea kummallista paljon enemmän kuin päivänvalossa. Ja sille kaikelle kummalliselle pitää haukahdella ja vouhkata. Kaikkea kummallista voi tarkoittaa tummaa kävelevää ihmishahmoa, nuortaparia halailemassa (hyvin epäilyttävää!), kaivantoa tiessä ja sitä ympäröiviä aitoja ja muita härpäkkeitä ja niin edelleen....Ja molemmat koirat siis näkevät kaikkea kummallista, ei pelkästään Liinu!

Incan korvien hoito sujuu jo kuin leikki! Leikkiä kuitenkin jatketaan edelleen, kun eivät korvat vieläkään ole puhtaat. Eihän ruskeaa töhnää enää paljon pumpuliin tule, mutta niin kauan hoidetaan, että ei tule ollenkaan. Onneksi tippapullo on riittoisa.

Agilitissä me olemme pitkin syksyä saaneet kannustavaa palautetta, miten hyvin olemme kehittyneet (!) ja Inca kehuja siitä, että se on innokas esteillä. Ja tottahan se on, että Inca on harkoissa nyt ihan toisenlainen kuin mitä se oli kesällä. Kaipa se on niin, että me molemmat olemme saaneet juonen päästä kiinni, minä tiedän pikkuisen jo, miten ohjata koiraa ja se puolestaan on oppinut tulkitsemaan ohjauksiani. Se vaatikin jo aikamoista taitoa koiralta :D Viimeksi harjoittelimme ohjauksia hitaasti eli yritimme tehdä ohjaukset kunnolla ja huolella ja oikein. Se olikin hyvää harjoitusta ja siinä ehti vähän paremmin miettiä omia ohjauskuvioitaan, kun ei pitänyt kiirettä. Oikein kovasti kyllä tykkään tuosta nuuskujen koulutuksesta edelleen, on hintansa väärttistä jos ei enemmänkin.

Niin ja Oivan blogin Ihanat nartut -kirjoituksen lopussa on pari espanjanvesikoiralinkkiä youtubeen, kannattaa käydä vilasemassa ne ainakin!

Nukkumajärjestys uusiksi

Viime yönä kokeilin sitten, mitä tapahtuu, kun koirat eivät pääse toistensa liki yöllä. Oli vähän rauhallisempaa :) Tässä jo pitemmän aikaa Inca on yleensä aamuyöstä rähissyt Liinulle, joka on mennyt kai liian lähelle Incaa ja häirinnyt sen unia. Tuota alkoi olla sitten jo kaksi kolme kertaa yössä ja se oli mulle liikaa. Jakuvasti herää siihen, että jossain joku rähisee ja haukahtelee ja komentaa, eikä ipana usko millään, että nyt kaikki nukkuu. Ja jostain syystä Incan rähinät ei mene Liinulla perille, vaan sitten rähinää on ja piisaa, kun Liinu ei usko kerrasta. Tuo episodi yleensä päättyy siihen, että Liinu pinkasee ja ponkasee viereeni vauhdilla jostain olkkarista!

Laitoin häkin sängyn viereen siten, että Liinulla oli mahdollisuus nukkua lattialla tai häkissä, mutta pois se ei tuosta kolosta päässyt muuta kuin sängyn kautta ja siellähän olen minä esteenä :D No, Inca inisi ja ynisi ja oli kummissaan ensin, kun Liinu oli häkissä, mutta kyllä se sitten lopetti ja Liinu sopeutui hyvin nukkumaan erillään Incasta. Inca saa siis nukkua edelleen missä lystää, mutta Liinun tila on rajattu. Muutaman kerran Liinu yritti tulla sänkyyn tai päästä pois nukkumapaikastaan, mutta käpertyi joko lattialle tai meni häkkiin, kun ei sillä ollut poispääsyä. Rähinät siis loppuivat, kun koirat olivat erossa toisistaan ja Inca sai nukkua rauhassa. Pitää nyt jatkaa tällä systeemillä jonkin aikaa ja katsoa, jos tilanne rauhottuu ja Liinu oppii nukkumaan ilman, että se menee häiritsemään Incan unia.

Jotain erilaista

Ainaisen kurassarämpimisen ohessa olemme harrastaneet jotain muutakin, nimittäin kaupunkilenkkeilyä. Illalla olimme heijastinkävelyllä (Piikkiön Vipstoren järkkäämä) kaupungilla ja aamupäivällä - kuinka sattuikin olemaan sateentonta - muuten vaan kaupunkikävelyllä. Sitä tulee harrastettua niin vähän, joten nyt on tsempattu sillä saralla.

Eilinen oli aikamoinen koettelemus koirille ja emännälle, kun heijastinkävelyllä oli ehkä 15 ihmistä ja koiria vielä enemmän. Oli ilta ja siis pimeää ja oltiin ihan vieraissa ympyröissä tuon vieraan joukon kanssa, niin oli siinä koirissa pitelemistä. Olihan joukossa yksi tuttukin, Oiva, Liinu tosin näki Oivan ensimmäistä kertaa. Ja Oivasta oli tullut aivan tosi tosi komea uros! Incakin näytti pikkukoiralta Oivan rinnalla, puhumattakaan nyt Liinusta, joka oli vallan piiperöinen.

Liinu oli ekaksi kai kauhuissaan, että mihin ihmeeseen emäntä on koiransa kuskannut, mutta lenkille kuitenkin lähdettiin muiden muassa. Inca oli ihan "innoisssaan" niistä muista koirista (ja Liinukin) ja kaikesta muusta huumasta, mitä lauantai-ilta kaupungilla tarjoaa. Kovasti jouduin molempia huomattelemaan, kun remmissä pitäisi osata kulkea nätisti kuljettiin sitten ryhmälenkillä, kuussa tai sirkusparaatissa. Harjotusta siis vaatii tämä revohka. Ja tosiaan kun kaupungilla oltiin, niin siellä ei voi haahuilla jokaisen hajun perään tai poukkoilla sinne tänne, vaikka kuinka mieli tekisi. No ennen ei olla ryhmälenkkeilty tuommoisessa kokoonpanossa, että tekipä terää koirille.

Kokoontuminen oli Kupittaalla ja sieltä suunnattiin Kaskenmäkeen, sitä alas Linnankadulle ja Uudenmaankatua takaisin Kupittaalle. Kunnon kaupunkikierros siis. Mutta näkyvyyttä ja huomiota tämä joukko kyllä sai, kun oli paljon koiria ja ihmisiä ja kaikilla erilaisia heijastavia juttuja. Jotkut ohikulkijat saivat Liikenneturvan lahjoittamia heijastamia :) ja monet kyselivät, mikä juttu tämä on.

Helpommalla olisin selvinnyt, kun olisin mennyt mukaan vaan yhden koiran kanssa, mutta kun en koskaan osaa päättää, että kumman kaa, niin sitten ei auta muu kuin ottaa molemmat mukaan. Ja molemmille treeni olikin tarpeen.

Aamupäivällä menimme muuten vaan hengailemaan kaupungille ja tämä reissu meni kuten meidän remmilenkit yleensäkin menevät, siis ihan hyvin. Sunnuntaisin on kaupungilla rauhallista, joten silloin on hyvä harjoitella. Joenrantoja nuuskuttelimme ja käytiin vielä tsekkaamassa kävelykadun jouluvalotkin, jotka eivät päiväsaikaan miltään näyttäneet.

Inca on syönyt viime päivät ruohoa ihan tolkuttomasti ja välillä se sitten ahmittuaan oksentaa sitä ja mahanesteitä. Tätä on jatkunut jo useampana päivänä. Kyllähän Inca usein rouskuttaa ruohoa, mutta nyt se syö sitä poikkeuksellisen ahnaasti ja paljon. Ruuan joukossa kumminkin on kaikenlaista vihreää, kuten yleensäkin, että en oikein tiedä, mistä tuo ruohojen runsas rouskuttaminen johtuu. Broitskun siivetkin se jätti taas tänään syömättä, mikä on harvinaista, mutta naudan maha teki kauppansa. Olen antanut sitten sitä, kun se on hyvää massulle. Naudanmahaa on aina jauhelihamössöissä mukana, mutta nyt Inca on saanut sitä pelkästään. Liinukin tykkää mahasta, kun hullu puurosta, mutta Liinuhan nyt tykkää kaikesta :) Se maha vaan on aika kaamean hajuista, mutta maku lienee sitäkin herkullisempi.

Korvien puhdistelu ja tiputtelu jatkuu edelleen, eivät ole ihan puhtaat vieläkään. Kun aikani olen tuhertanut tippoja korviin, nyt lopulta vihdoin hoksasin, mistä kohtaa korvista on otettava kiinni, että saan tipat korviin paremmin. Mulla on ollut ihan väärä ote, mutta nyt, kun otan korvan juuresta karvoista otteen, niin tipat saa sujautettua korvakäytävään aika hyvin. Eli harjoitus tekee mestarin etenkin, kun muuttaa toimintatapojaan. Kolme viikkoa tulee kohta täyteen, mutta kyllä tässä vielä tovi menee, että korvat ovat kokonaan kunnossa.

Kuvapläjäys

Emäntä napsi sekalaisen otoksen kuvia koiristaan illan pimeydessä, tosin päivät ei juurikaan ole valoisampia kuin illat :D Uhkasinkin jo fb:ssä mennä koirien kanssa talviunille! Ja näin Liinun puolivuotispäivän kunniaksi kerrottakaan, että ulkona on lämmintä semmoiset 8-9 astetta, kyllä tarkenee!

Liinu painaa 12 kg ja säkä on se jotain 39-40, kuka siitä ottaa selvän. Iso tyttö siis jo, mutta Incan rinnalla kuitenkin pieni tytöntyllerö :)

Inca

Liinu ja Inca

Päivänsankari

Leukapainia

Päättömiä koiria, mut nää onkii välil iha päättömii!

Repimisleikkiä

Sitä samaa

Liinu lempipuuhassaan, jyrsimässä :)