"Talviunilla"

Nyt meillä tuulee, myrskyää ja sataa vaakatasossa luntaräntää. Tämmöinen talvi tänä vuonna. Mutta metsälenkit jatkuvat kurassa, lätäköissä, osin lumisilla liukkailla kallioilla ja metsän vihreydessä. Monipuolista. Kumisaappaat ovat edelleen parhaat jalkineet, kuivin jaloin on turha toivo yrittää tehdä metsälenkkiä. Ja alla olevassa kuvassa näkyy kaksi metsälenkin ja ruuan väsyttämää koiraa. Eivät nuo herhiläiset kovin pahoja vihanaisia ole keskenään, kun noin mahtuvat vierekkäin sopuisasti torkkumaan. Eiväthän ne herhiläisiä ole kuin metsälenkillä, eikä sielläkään koko aikaa sentään.

Voisin veikkailla, että Incalla ovat juoksut näköpiirissä ja jos aikataulu menee entisen mallin mukaan, niin ensi kuussa niitten pitäisi alkaa. Mitään varmaa niistä ei tietenkään voi mennä sanomaan. Inca on vaan tullut aika rauhalliseksi lukuunottamatta metsälenkkejä, jolloin virtaa piisaa. Se ei ole niin villi kuin se oli vielä jokin aika sitten, eikä nämä sisälläkään enää ihan kauheasti touhota, mikä johtuu siitä, että Inca ei mene Liinun touhottamiseen mukaan.

Liinu on aika villi etenkin metsälenkeillä, mutta se on alkanut pitää entistä enemmän silmällä minua. Jos se juoksee Incan kanssa liian kauas minusta, niin kohta se jo viipottaa kiireellä luokseni. Ja tuleehan se kutsustakin luo, mutta siinä ei juurikaan ole koko aikana ollut vielä ongelmia. Mutta eihän Liinun kanssa ole kovin suuria ongelmia ollut missään asiassa, toisille koirille remmissä koikkelehtiminen ja murahteleminenkin on saatu kuriin suht hyvin. Siihen tarvittiin vähän tehostetta, kun ei oppi muuten mennyt perille. Paineilmasuhahdus teki tehtävänsä ja Liinu kai tajusi, että sen tehtävä ei ole reagoida toisiin koiriin. Tai se tajusi ainakin sen, että se on kiellettyä. Aika hyvin ohitukset nyt ovat menneet. Niin, nameja ei tohon hommaan meillä käytetä, eikä paljon muuhunkaan. Kahden koiran kanssa jos pitäisi jotain nami-imutusohituksia harrastaa, niin eihän siitä tulisi mitään. Nameja saa sitten, kun harrastetaan jotain agia tai tokoa, mutta arjen pitää sujua muilla keinoin. Metsälenkillä esim. odottamisen palkkiona on, että pääsee juoksemaan vapaana. Hyvin toimii ja riittää.

Liinu nukkuu edelleen omassa kolossaan, enkä sitä järjestystä hetimiten muuta, katsotaan sitten, kun Liinu on vähän vanhempi, josko yörauha säilyisi ilman erityistoimia.

Ja Incan korviin tiputtelen vieläkin lääkettä, taidan tiputella koko pullon, ei sitä paljon enää olekaan. Mutta siitä on tullut iisi juttu, Inca on kuin eri koira nyt verratuna siihen, millainen se oli aluksi.Voihan olla, että korvat olivat kipeät, eikä lääkitseminen siksi ollut kivaa. Nyt kun ne ovat parantuneet, niin niitä saa lääkitä rauhassa. Vähän tulee edelleen töhnää, siksi tiputtelut jatkuvat.

Ainiin, tammikuussa siirrytään agissa kokeneempien ryhmään. Ollaan jo edetty "uralla" siis pitkälle, ainakin Paulan mielestä, joka meidät sinne kokeneempien ryhmään tyrkkäsi. Seuraava ryhmä onkin sitten kisaavien ryhmä. Hah! Taitaa muuten käydä tamminäyttelyn kanssa niin, että se jää väliin. Käytän ne rahat (jotka ei ole ihan vähäset) mieluummin johonkin muuhun harrastukseen. Minä en näyttelyistä saatuja kirjainyhdistelmiä tarvi mihinkään, koirat vielä vähemmän. Ja sen tiedän, että Inca viihtyy agikentällä enemmän kuin näyttelykehässä. Emännästä nyt puhumattakaan. Ja Liinu on vielä niin pieni, etten sitä stressaa jossain tajuttomassa näyttelyhäslingissä. Ehtii sitä, jos siltä joskus tuntuu.