Ainaisen kurassarämpimisen ohessa olemme harrastaneet jotain muutakin, nimittäin kaupunkilenkkeilyä. Illalla olimme heijastinkävelyllä (Piikkiön Vipstoren järkkäämä) kaupungilla ja aamupäivällä - kuinka sattuikin olemaan sateentonta - muuten vaan kaupunkikävelyllä. Sitä tulee harrastettua niin vähän, joten nyt on tsempattu sillä saralla.
Eilinen oli aikamoinen koettelemus koirille ja emännälle, kun heijastinkävelyllä oli ehkä 15 ihmistä ja koiria vielä enemmän. Oli ilta ja siis pimeää ja oltiin ihan vieraissa ympyröissä tuon vieraan joukon kanssa, niin oli siinä koirissa pitelemistä. Olihan joukossa yksi tuttukin, Oiva, Liinu tosin näki Oivan ensimmäistä kertaa. Ja Oivasta oli tullut aivan tosi tosi komea uros! Incakin näytti pikkukoiralta Oivan rinnalla, puhumattakaan nyt Liinusta, joka oli vallan piiperöinen.
Liinu oli ekaksi kai kauhuissaan, että mihin ihmeeseen emäntä on koiransa kuskannut, mutta lenkille kuitenkin lähdettiin muiden muassa. Inca oli ihan "innoisssaan" niistä muista koirista (ja Liinukin) ja kaikesta muusta huumasta, mitä lauantai-ilta kaupungilla tarjoaa. Kovasti jouduin molempia huomattelemaan, kun remmissä pitäisi osata kulkea nätisti kuljettiin sitten ryhmälenkillä, kuussa tai sirkusparaatissa. Harjotusta siis vaatii tämä revohka. Ja tosiaan kun kaupungilla oltiin, niin siellä ei voi haahuilla jokaisen hajun perään tai poukkoilla sinne tänne, vaikka kuinka mieli tekisi. No ennen ei olla ryhmälenkkeilty tuommoisessa kokoonpanossa, että tekipä terää koirille.
Kokoontuminen oli Kupittaalla ja sieltä suunnattiin Kaskenmäkeen, sitä alas Linnankadulle ja Uudenmaankatua takaisin Kupittaalle. Kunnon kaupunkikierros siis. Mutta näkyvyyttä ja huomiota tämä joukko kyllä sai, kun oli paljon koiria ja ihmisiä ja kaikilla erilaisia heijastavia juttuja. Jotkut ohikulkijat saivat Liikenneturvan lahjoittamia heijastamia :) ja monet kyselivät, mikä juttu tämä on.
Helpommalla olisin selvinnyt, kun olisin mennyt mukaan vaan yhden koiran kanssa, mutta kun en koskaan osaa päättää, että kumman kaa, niin sitten ei auta muu kuin ottaa molemmat mukaan. Ja molemmille treeni olikin tarpeen.
Aamupäivällä menimme muuten vaan hengailemaan kaupungille ja tämä reissu meni kuten meidän remmilenkit yleensäkin menevät, siis ihan hyvin. Sunnuntaisin on kaupungilla rauhallista, joten silloin on hyvä harjoitella. Joenrantoja nuuskuttelimme ja käytiin vielä tsekkaamassa kävelykadun jouluvalotkin, jotka eivät päiväsaikaan miltään näyttäneet.
Inca on syönyt viime päivät ruohoa ihan tolkuttomasti ja välillä se sitten ahmittuaan oksentaa sitä ja mahanesteitä. Tätä on jatkunut jo useampana päivänä. Kyllähän Inca usein rouskuttaa ruohoa, mutta nyt se syö sitä poikkeuksellisen ahnaasti ja paljon. Ruuan joukossa kumminkin on kaikenlaista vihreää, kuten yleensäkin, että en oikein tiedä, mistä tuo ruohojen runsas rouskuttaminen johtuu. Broitskun siivetkin se jätti taas tänään syömättä, mikä on harvinaista, mutta naudan maha teki kauppansa. Olen antanut sitten sitä, kun se on hyvää massulle. Naudanmahaa on aina jauhelihamössöissä mukana, mutta nyt Inca on saanut sitä pelkästään. Liinukin tykkää mahasta, kun hullu puurosta, mutta Liinuhan nyt tykkää kaikesta :) Se maha vaan on aika kaamean hajuista, mutta maku lienee sitäkin herkullisempi.
Korvien puhdistelu ja tiputtelu jatkuu edelleen, eivät ole ihan puhtaat vieläkään. Kun aikani olen tuhertanut tippoja korviin, nyt lopulta vihdoin hoksasin, mistä kohtaa korvista on otettava kiinni, että saan tipat korviin paremmin. Mulla on ollut ihan väärä ote, mutta nyt, kun otan korvan juuresta karvoista otteen, niin tipat saa sujautettua korvakäytävään aika hyvin. Eli harjoitus tekee mestarin etenkin, kun muuttaa toimintatapojaan. Kolme viikkoa tulee kohta täyteen, mutta kyllä tässä vielä tovi menee, että korvat ovat kokonaan kunnossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti