torstai 1. joulukuuta 2011

Yörauha!

Kolme rähinätöntä yötä takana, jee! Liinu nukkuu omassa kolossaan rauhallisesti, kyllä se kerran yössä yrittää tunkea sänkyyn, mutta minä ohjaan sen takaisin omalle paikalleen mitään puhumatta. Sinne se sitten käpertyy, enkä oikein tiedä, nukkuuko se häkissä vai lattialla. Häkkiin se illalla nukkumaan mennessä meni, mutta vaihteli sitten paikkaa, kunnes löysi lattialta sopivan paikan. Inca taitaa nukkua olkkarin lattialla enimmäkseen, mutta nyt se saa olla koko yön omassa rauhassaan ja se on varmasti sille ihan hyvä. Tuskin sekään on hihkunut riemusta, kun Liinu on tullut häsläämään sen ympärille kesken unien ja vielä useamman kerran yössä.

Tämmöistä "ongelmaa" ei yhden koiran kanssa pääse syntymään, eikä välttämättä kahden koirankaan kanssa, joten aina sitä huomaa olevansa uusien haasteiden edessä :) Saa nähdä, mitä haasteita nämä minulle jatkossa järjestävät.

Kurassa me rämmitään edelleen ja Liinu hyödyntää jääkylmiä metsälammikoita ja -ojia itsensä "viilennykseen". Lunta kuitenkin saisi tulla, olisi valoisampaa edes. Illan ja aamun pimeydessä kun näkyy kaikkea kummallista paljon enemmän kuin päivänvalossa. Ja sille kaikelle kummalliselle pitää haukahdella ja vouhkata. Kaikkea kummallista voi tarkoittaa tummaa kävelevää ihmishahmoa, nuortaparia halailemassa (hyvin epäilyttävää!), kaivantoa tiessä ja sitä ympäröiviä aitoja ja muita härpäkkeitä ja niin edelleen....Ja molemmat koirat siis näkevät kaikkea kummallista, ei pelkästään Liinu!

Incan korvien hoito sujuu jo kuin leikki! Leikkiä kuitenkin jatketaan edelleen, kun eivät korvat vieläkään ole puhtaat. Eihän ruskeaa töhnää enää paljon pumpuliin tule, mutta niin kauan hoidetaan, että ei tule ollenkaan. Onneksi tippapullo on riittoisa.

Agilitissä me olemme pitkin syksyä saaneet kannustavaa palautetta, miten hyvin olemme kehittyneet (!) ja Inca kehuja siitä, että se on innokas esteillä. Ja tottahan se on, että Inca on harkoissa nyt ihan toisenlainen kuin mitä se oli kesällä. Kaipa se on niin, että me molemmat olemme saaneet juonen päästä kiinni, minä tiedän pikkuisen jo, miten ohjata koiraa ja se puolestaan on oppinut tulkitsemaan ohjauksiani. Se vaatikin jo aikamoista taitoa koiralta :D Viimeksi harjoittelimme ohjauksia hitaasti eli yritimme tehdä ohjaukset kunnolla ja huolella ja oikein. Se olikin hyvää harjoitusta ja siinä ehti vähän paremmin miettiä omia ohjauskuvioitaan, kun ei pitänyt kiirettä. Oikein kovasti kyllä tykkään tuosta nuuskujen koulutuksesta edelleen, on hintansa väärttistä jos ei enemmänkin.

Niin ja Oivan blogin Ihanat nartut -kirjoituksen lopussa on pari espanjanvesikoiralinkkiä youtubeen, kannattaa käydä vilasemassa ne ainakin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti