Inca vaisuna :(

Meidän remmilenkki loppui lyhyeen, kun huomasin, että Inca kävelee kummallisesti, silla lailla kuin vähän nyökyttäen. Joko se aristelee jalkaa tai selkää tai jotain jotain muuta paikkaa. Tai ei aristele, mutta se jokin paikka kaiketi sattuu. Ja se käveli remmissä muutenkin epänormaalin rauhallisesti. Lopulta se lysähti nurtsille, eikä suostunut lähtemään liikkeelle. Soitin sitten jo apuvoimia hakemaan meidät, kun näytti siltä, että siinä pientareella ollaan ja pysytään. Sain koiran kumminkin liikkeelle vielä, päästiin kyytiin ja kotiin. Sitten Inca jäi eteisen lattialle makaamaan.

Mitään paikkaa se ei aristele, ihan hyvin sain sitä tunnustella. Annoin neljänneksen särkylääkettä varoiksi ja nyt sitten katsellaan ja seurataan tilannetta. Voi hyvin olla, että Inca on satuttanut tai venähdyttänyt itsensä metsälenkillä, kun se meno kerta on sellaista kuin se on. Vauhdikasta. Muuta selitystä en keksi. Sille raisulle menolle pitää tehdä nyt stoppi tavalla tai toisella.

Liinukin tuli kummallisen rauhalliseksi. Se käpertyi heti, kun sisälle päästiin, nukkumaan, vaihtoi vain paikkaa muutamaan otteeseen, kunnes löysi sen lopullisen nukkumapaikan. No parempi niin, että ei rieku Incan ympärillä. Saa levätä rauhassa. Toivon vaan, että tämä on nopeasti ohi menevä juttu...just ollaan selvitty tassuhaavasta. Koiraihmisen arkea.

Lisäyksenä, että kävin rauhallisella iltalenkillä Incan kanssa ja nyt meno oli Incamaista, eikä se kuukahtanut kesken matkan. Koirilla on kuulemma valtataistelu meneillään, kuten oletin, eikä minun pitäisi puuttua niiden kisailuun. Riehukoot sitten. Saa nähdä, kummalla valtikka tulee aikanaan olemaan. Liinu ei ainakaan helpolla luovuta ja yritystä sillä on vaikka muille jakaa.

Koirien talutusta :)

Käytiin Paraisilla synttärijuhlilla ja oli koirilla taas ihmettelemistä, kun oli lapsia ja hälinää tuvan täydeltä. Siellä ne luikkivat parhaansa mukaan sotkeutumatta kenenkään jalkoihin :D Ja tulihan niitä rapsutuksiakin taas kumpaisellekin aivan riittävästi.

Viskarilaiselle ja tokaluokkalaiselle päivän kohokohta taisi olla, kun mentiin lenkittämään koiria! Mukaan lähti Inca ja Liinu, neljä lasta ja kaksi aikuista. Lenkille lähdettiin juuri siksi, että lapset saivat taluttaa koiria, se on niiiin kivaa! Hyvinhän taluttajat pärjäsivät koirineen ja koirat taluttajineen, vaikka ne taisivat olla kummissaan siitä, että minä en ollutkaan nyörien päässä. Outo juttu! Mutta sikseen hyvä, että koirat kulkivat remmissä niin, että lapset saattoivat niitä taluttaa ilman, että minun piti puuttua asioihin kovin paljoa ainakaan. Liinun kanssa nyt pärjää lapsikin vallan hyvin, Incan kanssa enemmän voi olla tekemistä, jos se sille päälle sattuu. Hyvin tokaluokkalainen sen handlasi :)

Pihalla lapset rakensivat agilitiradan kaikenlaisista ulkoleluista, kepistä, parista tiilestä, jonka päälle laitettiin lauta (=puomi). Rata ei kuitenkaan muistuttanut Incan tuntemia agilitiratoja, joten sen suorittaminen jäi lähinnä puomiin, jonka Inca jotenkin juoksi läpi. Namejakaan ei ollut taskujen pohjilla, joten eipä motivaatioita radan suorittamiseen senkään puolesta ollut. Se nyt kumminkin oli uutisoinnin arvoinen asia, kun Inca juoksi puomin läpi :D

Menomatkalla Liinu taas oksensi. Huoh. Ainoa vempele, jossa se ei ole oksentanut, on juna. Ehkä meidän pitää rakennuttaa rataverkko kotoa ainakin Paraisille :D Jostain olen lukenut, että koiran tasapainoelin kehittyy viiteen ikäkuukauteen mennessä, joten pian oksentelu saisi kyllä loppua, jos se tasapainoelimestä nyt riippuu. Pitää vaan olla tiukalla paastolla ennen pitempiä reissuja, niin ei tule ainakaan muuta ylös kuin mahanestettä. Lyhyet matkat menevät hyvin, ei ehdi tulla pahaolo. Muutoin Liinu on rauhallinen matkoilla, se ei inise ja ynise kuten Inca. Nyt tosin päästiin perille vähän vähemmillä haukotuksilla ja yninöillä kun viimeksi. Tässä asiassa ja tapauksessa harjoituskaan ei taida tehdä mestaria. No, kotiin tultiin sitten väsyksissä ja ilman oksenteluja ja suurempia ininöitä.

Ärhentelyvideo

Inca taas hermostu Liinulle, joka meni häiritsemään Incan unia ja ärinähän siitä kehkeytyi. Sitä ei kestänyt kun ehkä reilu minuutti, josta sain osan tallennettuakin en ihan alusta kuitenkaan. Inca oli tosi ärtsy, että itekin ihan säikähdin sen ensiärähdyksiä. Alkavat kovenemaan näköjään, kun jästipää ei usko vanhempaa. On Incassa sentään ytyä ja Liinussa sitkeyttä :) Toi Liinun sätkyttely on kyllä mainiota! Liinu tuli taas hakemaan apuja minulta niitä kuitenkaan saamatta.

Tuon ärhentelyn jälkeen ne sitten tuhersivat ihan rauhassa ja sovinnossa jotain leukapainin tapaista pitkät ajat.

Myöhemmin oli toinen vastaavanlainen tilanne ja sitten menin väliin ja tein selväksi Liinulle, että Incan annetaan olla rauhassa. Jotain rajaa!

Synttäri- ja agilitipäivä

Liinu on nyt tasan 5 kuukautta, mutta emme me sitä mitenkään erityisesti ole juhlineet tai huomioineet. Jos ei nyt oteta lukuun, että päivänsankari tekee juuri selvää poronluista, jotka annoin koirille. Inca ei pahemmin välittänyt omastaan, mutta Liinulle kaikki kelpaa! Inca taitaa olla ihan poikki vauhdikkaitten treenien jälkeen.

Päivänsankari tuli sentään punnittua ja vaaka näytti tällä kertaa 10,5 kg. Jotenkin näytti vähän, kun luulin, että oltaisiin jo 11 kilon tietämillä. Taitaa meno metsässä ja pelloilla olla sen verran vauhdikasta, että ei paljon kerkeä kiloja kertyä. Tänään tosin tein namietsinnät taas pellolle ja siinä ne tuhisteli semmoiset 20 minsaa tiiviisti ja rauhallisesti, sitten Liinun keskittymiskyky petti ja se näki olemattomia ja alkoi haukkua niitä ihan tosissaan. Incakin yhtyi vähäksi aikaa haukuntaan tietämättä yhtään, mille Liinu haukkuu. Ketään ei näkynyt missään, ei ihmistä eikä elukkaa, eikä mitään kummia ääniäkään kuulunut, mutta kovasti Liinu haukkui ja pöhisteli. Mörköjä. Tovin koirat vielä sen jälkeen nuuskuttelivat, mutta namitkin taisivat olla jo vähissä ja nuuskutteluhan väsyttää koiraa tavattomasti, joten se siitä sitten loppui. Pitkän aikaa ne kuitenkin jaksoivat tehdä nenähommia!

Illan harkoissa mentiin keppejä, hyppyjä, putkea, rengasta, puomia, A:ta. Ensin tehtiin pätkissä ja sitten pätkät yhdistettiin radaksi. Kyllä se siitä :) Mitä Inca nyt jumittui putkeen, kun siellä kaiketi oli joku valtaisan ihana haju :o Ei meinannut tulla ollenkaan pois! A:n Inca menee ihan vauhdilla, eikä siitä nyt ole aikaakaan, kun oli työ ja tuska saada sitä A-esteelle, joten kyllä me ollaan edistytty. Ja tunnin lopulla pihalta alkoi kuulua koirien haukuntaa, kun seuraava ryhmä tuli paikalle. Ja vaikka hallissa sisällä oli haukuntaa ihan riittävästi, niin siihen Inca ei reagoinut, mutta niihin ulkoa kuuluviin ääniin piti reagoida eli haukahdella kesken radansuorituksen :o Hallin sisä-äänet eivät siis enää vaikuta Incaan häiritsevästi, mutta ulkoa kuuluvat äänet olivat eri juttu. Meiän hallivuoro, pois sieltä!

Ärhentelyä

Kovin harvoin Inca ärhentelee Liinulle, mutta aina silloin tällöin ja usein siinä yhteydessä, kun Liinu tulee häiritsemään Incan unia. Tänään Inca sitten ärhensi vähän pitemmän kaavan mukaan ja oli tosi ärsyyntynyt Liinulle, sen näkee ilmeestä (silmät, kurtut otsalla, hampaat) ja kuulee äänestä. Liinu meni herättelemään Incaa ja siitä se rähinä alkoi. Kattelin vaan sivusilmällä, että miten tilanne edistyy. Liinu ei usko eikä anna periksi. Se läiskii Incaa tassuillaan, vaikka toinen kuinka ärhentää ja ottaa tassun suuhun ja näyttää vihaiselta.

Liinu tuli pariin otteeseenkin yrittämään, jos emännältä saisi tukea ja lohdutusta, kun toi toinen koira on niin kaamea, ärhentelee MULLE!! Eipä saanut muuta kuin tönimisen, että alas siitä, kun Liinu nousi minua vasten, ja selän kääntämisen. No, Liinu meni jatkamaan Incan härnäämistä ja Inca jatkoi ärisemistä. Lopulta tilanne raukesi siihen, että Liinu antoi kuin antoikin periksi, kävi ensin lattialle maate ja siitä se vaivihkaa käveli luukupille hakemaan luuta ihan muina koirina.

Tuo Incan ärhentely ei ole semmoista sähäkkää ja äkkipikaista, luulisi olevan tehokkaampaa kun oikein äkisti ja yllättäen sähähtäisi. Yodohan hyvin terävästi sähähti Incalle ja Inca heti uskoi, että eipä kannata tunkea Yodon lähelle. Mutta ehkä Liinu on vielä niin pentu, että Incalla riittää pitkää pinnaa sen kanssa. Ja pentuhan se onkin, vaikka kokoa on jo kuin isolla koiralla. Huomenna tulee 5 kuukautta täyteen!

Kuraa kuraa enemmän kuraa lisää kuraa...

...ja välillä käy mielessä, että pikkupakkanen olisi kiva :) Nimittäin meidän mukana tulee sisälle ja viemäriin semmoinen määrä erilaista maa-ainesta, että nämä ikivanhat viemäriputket varmaan tukkeutuvat pian. Ja märkiä pyyhkeitä on kuivumassa siellä ja täällä ja patterin päällä. Ja omat vaatteet ovat kurassa, mulla on oikeat kurahousut jalassa, mutta turha niitä on pestä, kun ne heti kurastuu uudestaan. Mutta muutoin on ollut kivoja syysilmoja, eikä tuo kurakaan haittaa. Se kuuluu asiaan.

Olen muutamaan otteeseen metsälenkittänyt koirat yksitellen, että oppii Liinukin kulkemaan metsässä muutenkin kuin riehuen. Ja Incakin tykkää, kun se saa välillä mennä koko lenkin rauhassa ilman ylimääräisiä häslinkejä. Se nuuskuttelee ja kiertelee ja kaartelee kaikessa rauhassa ja luulen, että se nauttii silloin tosi paljon koirana olemisesta. Samoin Liinu kulkee ihan rauhassa, kun menen sen kanssa metsälenkille. Siinä se piipertää lähellä suurimman osan ajasta. Incan kanssa spurttailessa se irtoaa paljon kauemmas, mutta pitää kyllä silti silmällä minua ja tulee lähemmäs, jos se huomaa olevansa turhan kaukana.

Liinun hampaat ovat niin hyvässä mallissa, että se on saanut syödäkseen jo kalkkunansiipeä ja -kaulaa, eikä broitskuja enää tarvitse pieniä. Kalkkunansiiven pilkkominen "lihakirveillä" on vaan aikamoista puuhaa lihakirveen virkaa kun hoitaa sakset ja pienet oksaleikkurit. Mutta yhdestä siivestä riittää kahdelle päivälle purtavaa ja jyystettävää niissä on kumpaisellekin paljon enemmän kuin broitskun siivissä, ne hulahtaa molemmilta alas nopeasti.

Kävimme viime viikolla toistamiseen Paraisilla katsomassa rekkarallia. Menomatkalla Liinu taas oksensi. Olin siihen varautunut, kuten aina, mutta kun oltiin jo ihan cityssä, niin en sitten enää pitänyt Liinua silmällä ja kas, siihen hulahti oksennus bussin lattialle. Kaavin sen kakkapussiin ja yritin yhdellä paperinenäliinalla saada lattian vähän puhtaammaksi, mutta ei se siihen riittänyt. Kuljettajallakaan ei ollut paperia :( Ja samaisella menomatkalla Inca vikisi, inisi, ynisi, läähätti, haukotteli ja ääntelehti ihan koko aika ja lähes koko repertuaarillaan. Ja matka kestää semmoiset 40 minsaa. Ainoa hiljainen hetki oli, kun jonkun kännykkä soi. Joku nainen siinä viistosti meidän edessä kääntyili vähän välilä katsomaan kauan ja hartaasti. Kai se luuli jotain, ties mitä, mutta kun tuohon ääntelehtimiseen ei mulla ole mitään poppakonstia. Jos sitä jatkuu, kai sille pitää antaa jotain rauhoittavia suihkeita! Moneen kuukauteen se ei olekaan äännellyt, mutta nyt se on taas alkanut ynisemään, että ollaan me sortin sakki noissa liikennevälinessä. No hyvä puoli oli, että tulomatkalla oli varsin hiljaista ja rauhallista porukkaa, ei kuulunut ininöitä eikä tullut oksennuksia.

Naminetsintää

Sekopäisen juoksemisen lisäksi koirat osaavat olla joskus näinkin rauhallisia :)