Kävimme yhtäkkiä yllättäen Naantalissa mätsäreissä. Liisa soitti iltapäivällä ja kysyi olenko menossa, mutta en ollut, kun en tiennyt mätsäreistä ennen Liisan soittoa. Mutta eipä siinä kauan tarvinnut miettiä, kun lähdimme Naantaliin.
No, mätsärit menivät ihan ok, paitsi tuomari oli tyly tuomari :( Inca antoi katsoa hampaat nätisti ja myös tutkia, mutta kuulemma liikkumisessa näkyi vielä nuoruus. Vai niin, vanhuusko siitä olisi pitänyt näkyä??? Olimme kehässä 11 kuukautta vanhan isomman koiran kanssa, joka tuomarin mukaan melkein lensi. No mehän opettelemme seuraavaksi lentämään, jos se kerran on tavoiteltava liikkumistapa! Edistystä on kumminkin tapahtunut, kun Inca ei taaskaan nuuskuttanut maata ja se on paljon se.
Mutta oli kiva nähdä Minttua ja tietenkin Pekiä, jotka olivat Avan lisäksi Liisan mukana. Sanoin Liisalle, että koirat olivat talvella hirvittävän suuria, kun kävin pentuja katsomassa (ajattelin silloin, että noinko isoksi Incakin kasvaa!!), ja nyt ne vaikuttivat pieniltä. Inca taitaa olla isompi kuin äiteensä eli Peki, vaikka minusta Inca on yhtä pikkuinen kuin kotiin tullessa :) Niin, välillä sitä ihmettelee, miten pieni se silloin olikaan. Vaikea edes kuvitella.
tiistai 31. elokuuta 2010
maanantai 30. elokuuta 2010
Reeniä reeniä
Viikonlopulla olimme hevosia treffaamassa Länsi-Turunmaalla. Niitä Inca ei pelkää juuri ollenkaan, mutta nehän ovatkin jo tuttuja kamuja Incan varhaislapsuudesta asti.
Tänään meillä on ollut oikea reenipäivä, kun ensin olimme jahtaamassa kanttarilleja ja sitten menimme perustottelevaisuusoppiin. Hyvin jaksoimme, mutta nyt Inca on tosi väsynyt.
Kanttarelleja piilotettiin nyt isommalle alueelle ja opetettiin koira ilmaisemaan löytönsä. Inca oli aivan innoissaan! Laitoin Incan istumaan ja odottamaan ja vein kantut alueelle. Kun sanoin Incalle etsi, niin sehän lähti nenä nuuskuttaen etsimään sieniä oikein tehokkaasti. Ihan selvästi se tiesi, että mistä on kyse. Palkka tuli ensin heti, kun se löysi kantut. Muutaman kerran jälkeen opetin Incan tulemaan ensin luo sienilöytönsä jälkeen ja sitten sen piti viedä minut sinne, missä kantut olivat. Vasta tämän jälkeen tuli palkka. No minä olin tietenkin lähellä ja vähän autoin Incaa, että se ymmärsi, mistä on kyse.
No, sieniä oli metsään mennessä enemmän kuin sieltä tullessa, koska Inca pöyhi sammaleet ja sienet sikin sokin, joten seuraavalla kerralla pitää opettaa se jättämään sienet, että saadaan joskus saalistakin :)
Mutta kyllä se on hyvä etsimään ja hoksaa nopeasti, mistä on kyse. Kun piilottelin kanttuja, niin en enää itse muistanut missä ne kulloinkin olivat, mutta onneksi minulla on hyvä sienikoira, joka löysi sienet!
Perustottelevaisuuskurssi alkaa vasta ensi viikolla varsinaisesti, olimme nyt toisella vastaavalla kurssilla korvaamassa kertaa, joka meiltä jää syyskuun lopussa väliin. Oikein hyvä oli tuo kurssi ja kouluttaja (Giron). Harjoittelimme remmikävelyä häiriön alla ja sitä Kupittaan puistossa oli, kun haalariporukka oli siellä viettämässä iltaa. Hyvät ohjeet oli remmikävelyyn! Alkoi tehota Incaankin. Vaikka Inca tosin taisi näistä paikkalla olleista koirista olla sieltä parhaimmasta päästä. No, se olikin sopivassa vireessä, kun oli nenätyöskentelyt takana, ei ollut ylenmäärin puhtia enää.
Sitten harjoiteltiin luopumista eli sitä, että heitetään lelu, mutta koira ei saa lähteä sen perään, vaan sen pitää istua aloillaan, ja sitten kävellään lelun ohi, mutta koira ei saa ottaa sitä. Sekin sujui mallikkaasti. Samoin se, että koira juoksee luo, kun kutsun sitä lelu kädessä ja sitten leikitään! Mutta sitä olen harjoitellutkin Incan kanssa viime aikoina paljon metsässä.
Paikalla oloa häiriön alla harjoittelimme myös sekä sivulle tuloa, josta Inca sai taas kehut, mutta se tekeekin sen hienosti. Inca vaan oli ihmeissään, kun namia ei tullutkaan palkaksi. Kurssilla opetellaan häivyttämään namien merkitystä ja yritetään saada koira tekemään jutut ilman namipalkkaa. No kyllähän nameja käytettiin, mutta aika vähän.
Kurssikertoja on kuusi ja tämän yhden perusteella ainakin kurssi vaikuttaa olevan hintansa väärtti. Näistä koirakouluttajista ei aina tiedä etukäteen, minkälaisia he ovat, mutta tässä tulee nyt testailtua eri kouluttajia, joten tulee vertailupohjaa.
Tänään meillä on ollut oikea reenipäivä, kun ensin olimme jahtaamassa kanttarilleja ja sitten menimme perustottelevaisuusoppiin. Hyvin jaksoimme, mutta nyt Inca on tosi väsynyt.
Kanttarelleja piilotettiin nyt isommalle alueelle ja opetettiin koira ilmaisemaan löytönsä. Inca oli aivan innoissaan! Laitoin Incan istumaan ja odottamaan ja vein kantut alueelle. Kun sanoin Incalle etsi, niin sehän lähti nenä nuuskuttaen etsimään sieniä oikein tehokkaasti. Ihan selvästi se tiesi, että mistä on kyse. Palkka tuli ensin heti, kun se löysi kantut. Muutaman kerran jälkeen opetin Incan tulemaan ensin luo sienilöytönsä jälkeen ja sitten sen piti viedä minut sinne, missä kantut olivat. Vasta tämän jälkeen tuli palkka. No minä olin tietenkin lähellä ja vähän autoin Incaa, että se ymmärsi, mistä on kyse.
No, sieniä oli metsään mennessä enemmän kuin sieltä tullessa, koska Inca pöyhi sammaleet ja sienet sikin sokin, joten seuraavalla kerralla pitää opettaa se jättämään sienet, että saadaan joskus saalistakin :)
Mutta kyllä se on hyvä etsimään ja hoksaa nopeasti, mistä on kyse. Kun piilottelin kanttuja, niin en enää itse muistanut missä ne kulloinkin olivat, mutta onneksi minulla on hyvä sienikoira, joka löysi sienet!
Perustottelevaisuuskurssi alkaa vasta ensi viikolla varsinaisesti, olimme nyt toisella vastaavalla kurssilla korvaamassa kertaa, joka meiltä jää syyskuun lopussa väliin. Oikein hyvä oli tuo kurssi ja kouluttaja (Giron). Harjoittelimme remmikävelyä häiriön alla ja sitä Kupittaan puistossa oli, kun haalariporukka oli siellä viettämässä iltaa. Hyvät ohjeet oli remmikävelyyn! Alkoi tehota Incaankin. Vaikka Inca tosin taisi näistä paikkalla olleista koirista olla sieltä parhaimmasta päästä. No, se olikin sopivassa vireessä, kun oli nenätyöskentelyt takana, ei ollut ylenmäärin puhtia enää.
Sitten harjoiteltiin luopumista eli sitä, että heitetään lelu, mutta koira ei saa lähteä sen perään, vaan sen pitää istua aloillaan, ja sitten kävellään lelun ohi, mutta koira ei saa ottaa sitä. Sekin sujui mallikkaasti. Samoin se, että koira juoksee luo, kun kutsun sitä lelu kädessä ja sitten leikitään! Mutta sitä olen harjoitellutkin Incan kanssa viime aikoina paljon metsässä.
Paikalla oloa häiriön alla harjoittelimme myös sekä sivulle tuloa, josta Inca sai taas kehut, mutta se tekeekin sen hienosti. Inca vaan oli ihmeissään, kun namia ei tullutkaan palkaksi. Kurssilla opetellaan häivyttämään namien merkitystä ja yritetään saada koira tekemään jutut ilman namipalkkaa. No kyllähän nameja käytettiin, mutta aika vähän.
Kurssikertoja on kuusi ja tämän yhden perusteella ainakin kurssi vaikuttaa olevan hintansa väärtti. Näistä koirakouluttajista ei aina tiedä etukäteen, minkälaisia he ovat, mutta tässä tulee nyt testailtua eri kouluttajia, joten tulee vertailupohjaa.
torstai 26. elokuuta 2010
MM-kisoja, SM-kisoja...
...tai ainakin seuramestaruuskisoja on ollut ihan kaksin kappalein.
Keskiviikkona menimme harkkoihin, mutta meillä olikin tokokisat, vakamieliset :)
En tiennyt kisoista ollenkaan, mutta ihan kohtuullisesti pärjäsimme. Olikohan kilpailijoita kaikkiaan 13, me olimme kait seitsemänsiä. Jee!
Ja tänään oli vuorossa senior handler -kisat ja mehän pärjäsimme jo suorastaan loistavasti! Inca antoi katsoa hampaita ja muutenkin tuomarin tutkia ilman sen suurempia säpsähtelyjä. Nyt Inca ei nuuskuttanut juuri ollenkaan maata, vaan kipitti vierellä suht kivasti, mitä välillä pomppi minua vasten namien perään. Seisominenkin sujuu, mutta nameja siinä tarvitaan.
Pärjäsimme niin hyvin, että pääsimme viiden parhaan joukkoon ja jatkoon. Jatkokin meni hyvin, mutta huipulle eteneminen kaatui ohjaajan virheeseen, kuinkas muuten. Koiran pitää olla koko ajan tuomarin ja ohjaajan välissä ja jossain vaiheessa (en yhtään itse tiedä missä vaiheessa) olen ollut koiran ja tuomarin välissä. Olimme siis viidensiä ja se on jo loistavaa! Ohjaaja sai namipussin (namit syöty jo!) ja koira herkkutikun, sen Inca veteli ensi töikseen kisapaikalla.
Mutta se oli yllätys, että Inca oli tosi nätisti kehässä. Kai nuo kaikki mätsärit ja harjoitukset ja näyttely ovat vaikuttaneet siihen, että homma alkaa sujua. Tosin tuo tuomari on ennenkin harkoissa "tuomaroinut", joten ehkä Inca ei siksi aristanut, mene ja tiedä. Niin ja kai meidän yhteistyökin paranee pikku hiljaa.
Ainakin parit mätsärit on ennen pentunäyttelyä, joten pääsemme vielä kunnon harkkoihin harjoittelemaan.
Keskiviikkona menimme harkkoihin, mutta meillä olikin tokokisat, vakamieliset :)
En tiennyt kisoista ollenkaan, mutta ihan kohtuullisesti pärjäsimme. Olikohan kilpailijoita kaikkiaan 13, me olimme kait seitsemänsiä. Jee!
Ja tänään oli vuorossa senior handler -kisat ja mehän pärjäsimme jo suorastaan loistavasti! Inca antoi katsoa hampaita ja muutenkin tuomarin tutkia ilman sen suurempia säpsähtelyjä. Nyt Inca ei nuuskuttanut juuri ollenkaan maata, vaan kipitti vierellä suht kivasti, mitä välillä pomppi minua vasten namien perään. Seisominenkin sujuu, mutta nameja siinä tarvitaan.
Pärjäsimme niin hyvin, että pääsimme viiden parhaan joukkoon ja jatkoon. Jatkokin meni hyvin, mutta huipulle eteneminen kaatui ohjaajan virheeseen, kuinkas muuten. Koiran pitää olla koko ajan tuomarin ja ohjaajan välissä ja jossain vaiheessa (en yhtään itse tiedä missä vaiheessa) olen ollut koiran ja tuomarin välissä. Olimme siis viidensiä ja se on jo loistavaa! Ohjaaja sai namipussin (namit syöty jo!) ja koira herkkutikun, sen Inca veteli ensi töikseen kisapaikalla.
Mutta se oli yllätys, että Inca oli tosi nätisti kehässä. Kai nuo kaikki mätsärit ja harjoitukset ja näyttely ovat vaikuttaneet siihen, että homma alkaa sujua. Tosin tuo tuomari on ennenkin harkoissa "tuomaroinut", joten ehkä Inca ei siksi aristanut, mene ja tiedä. Niin ja kai meidän yhteistyökin paranee pikku hiljaa.
Ainakin parit mätsärit on ennen pentunäyttelyä, joten pääsemme vielä kunnon harkkoihin harjoittelemaan.
Kyyttökuvia
Kun lehmät ovat tarpeeksi kaukana, niitä voi varovasti kurkkia...
...mutta näin lähellä ne ovat kamalan pelottavia.
Vasikka ja Inca samassa kuvassa :)
Ja tässä pelottava vasikka lähikuvassa.
Täältä juuri ja juuri voi katsoa lehmiä...
...jotka ovat alhaalla niityllä.
Lehmien vaellusta.
Kuplien metsästystä Jaaninojassa ja tassujen vilvoittelua.
Vielä on kesäistä!
keskiviikko 25. elokuuta 2010
Kylämäen kaameat kyytöt
Eilen illalla ja tänään aamupäivällä kävimme katsomassa Kuralan Kylämäen kaameita kyyttöjä. Ne ovat Incasta aivan hurjan pelottavia, jopa pieni vasikka, joka söi rauhassa ruohoa omissa oloissaan.
Eilen ei päästy lähelle ollenkaan, tänään kannoin tuon vauvan sen verran lähemmäs, että lopulta Inca oli remminmitan päässä vasikka-aitauksesta. Sen lähemmäs se ei tullut, vaikka vasikka oli ihan rauhallinen ja ystävällinen.
Lehmien lähelle ei päästy ollenkaan. Ne vasta kamalia ovat etenkin silloin, kun liikkuvat. Haukkua niitä pitää. Jos Inca olisi vapaana, se juoksisi suorinta tietä kotiin!
En nyt muista, mistä kuulin, että kun koiraa opetetaan esiintymään elokuvassa, niin sitä totutetaan kameraan niin kauan, että kamera ei enää ole mikään juttu. Näin se taitaa mennä vähän muunkin kanssa, että koira pitää vaan totuttaa vaikkapa lehmiin, niin ehkä jonain kertana lehmät eivät enää olekaan mikään pelottava juttu ja että niitä voi mennä jopa lähemmäskin nuuskuttelemaan.
Lampaitten lähelle Inca jo menee ja nuuskuttaa niitä, jos ne sattuvat olemaan ihan aidan vieressä nuuskutusetäisyydellä.
Kylämäessä kävimme myös kodassa sisällä. Ensin Inca ei meinannut tulla sinne, kun oviaukon peitti tumma vuota, mutta kun menin sisään ja Inca jäi vuodan toiselle puolelle ei se voinut muuta kun tulla emäntänsä luo. Sitten käveltiin kota ympäri ja haisteltiin savun hajua.
Tämä on siitä kiva asuinpaikka, että lähellä tosiaan on niin lampaita kuin lehmiäkin, vaikka kaupungissa ollaankin. Ei tarvitse niitten vuoksi lähteä merta edemmäs kalaan. Nyt käymme lehmiä moikkaamassa useasti niin kauan kuin ne ulkona ovat. Niin, Kylämäestä saa ostaa kyyttöjen lypsylämmintä maitoa 1 euro per litra omaan astiaan.
Eilen ei päästy lähelle ollenkaan, tänään kannoin tuon vauvan sen verran lähemmäs, että lopulta Inca oli remminmitan päässä vasikka-aitauksesta. Sen lähemmäs se ei tullut, vaikka vasikka oli ihan rauhallinen ja ystävällinen.
Lehmien lähelle ei päästy ollenkaan. Ne vasta kamalia ovat etenkin silloin, kun liikkuvat. Haukkua niitä pitää. Jos Inca olisi vapaana, se juoksisi suorinta tietä kotiin!
En nyt muista, mistä kuulin, että kun koiraa opetetaan esiintymään elokuvassa, niin sitä totutetaan kameraan niin kauan, että kamera ei enää ole mikään juttu. Näin se taitaa mennä vähän muunkin kanssa, että koira pitää vaan totuttaa vaikkapa lehmiin, niin ehkä jonain kertana lehmät eivät enää olekaan mikään pelottava juttu ja että niitä voi mennä jopa lähemmäskin nuuskuttelemaan.
Lampaitten lähelle Inca jo menee ja nuuskuttaa niitä, jos ne sattuvat olemaan ihan aidan vieressä nuuskutusetäisyydellä.
Kylämäessä kävimme myös kodassa sisällä. Ensin Inca ei meinannut tulla sinne, kun oviaukon peitti tumma vuota, mutta kun menin sisään ja Inca jäi vuodan toiselle puolelle ei se voinut muuta kun tulla emäntänsä luo. Sitten käveltiin kota ympäri ja haisteltiin savun hajua.
Tämä on siitä kiva asuinpaikka, että lähellä tosiaan on niin lampaita kuin lehmiäkin, vaikka kaupungissa ollaankin. Ei tarvitse niitten vuoksi lähteä merta edemmäs kalaan. Nyt käymme lehmiä moikkaamassa useasti niin kauan kuin ne ulkona ovat. Niin, Kylämäestä saa ostaa kyyttöjen lypsylämmintä maitoa 1 euro per litra omaan astiaan.
tiistai 24. elokuuta 2010
Vilanderia, kanttarelleja ja Kettu Repolaisia
Sunnuntaina oli oikein mukava reissu Huittisiin kuuntelemaan Vilanderia. Fiinan emännän kyydissä pääsin ja matkat sujuivat oikein rattoisasti. Fiina kotiutuu lauantaina.
Vilanderin luento oli paljolti samaa kuin hänen kirjassaan ja tuo esityshän oli tarkoitettu sellaisille, joille on tulossa perropentu, tosin joukossa oli ihmisiä, joilla oli ennestään koiria ja perrojakin. Mutta jäi siitä jotain uutta päähänkin ja joistain asioista olen eri mieltä kuin Vilander, mutta sehän on sallittua.
Tämmöinen asia on esim. "turhat temput", joita Vilander ei opeta koirilleen tyyliin anna tassu. Niistä ei ole mitään hyötyä. No koiran kannalta kaikki "temput", joita ihmiset sille opettavat, ovat turhia ja hyödyttömiä. Jos koiralta kysytään, niin se ei kulkisi pätkääkään remmissä, istuisi vasemmalla puolella, seuraisi, menisi maahan tai tekisi mitään muutakaan käskystä.
Minusta nuo turhat ja hyödyttömät temput ovat koiran aktivoimista siinä missä joku muukin juttu, vaikka kanttarellikurssi. Puuhataan yhdessä erilaisia juttuja ja kyllä se aina on hyödyksi ja jotakin opettaa sekä koiralle että ihmiselle. Joku turha temppu voi olla paikallaan jossain tilanteessa, jossa koiran huomio pitää saada pois jostakin kiinnostavasta ja kiinnitettyä omistajaan. Ja lapset ainakin tykkäävät, kun koira antaa tassun. Se on semmoinen "perinne", että miksi siitä pitäisi luopua, koska se on hyödytön. Nojaa, kukin toimii tavallaan. Vaikka tosin en minä ole kovin paljon opettanut Incalle turhia temppuja, mutta osaa se antaa tassua, ryömiä namien perässä ja jotain muuta.
Eilen olimme kanttarellikurssilla. Siellä oli kaksi lagottoa, Inca ja kolme muun rotuista koiraa. Ensi tallottiin oma alue ristiin rastiin jälkiä, sitten laitettiin pieneen pakastepurkkiin nameja, kansi kiinni ja kanttarellit kannen päälle ja purkki talollotulle alueelle, josta koiran piti se löytää. Palkkionamit oli siellä purkin kannen alla, josta koira palkattiin namein ja kehuin hienosta löydöstä.
Sitten piilotettiin sienet pelkän kannen päällä ja palkattiin taskusta nameilla ja lopuksi sienet kätkettiin maahan, josta koira etsi ne. No tämähän ei tuottanut Incalle vaikeuksia, vaan oli helppo nakki kaikkinensa. Ollaan sen verran tutustuttu kanttuihin, että kyllä Inca tiesi, mistä on kyse.
Tunti tätä touhua tuntui olevan Incalle pikkuisen liian pitkä aika ja loppua kohden sen into hiipui. Ensi kerralla aletaan häivyttää omaa hajua, laajennetaan aluetta ja heitellään kanttuja metsään, josta koiran pitää niitä etsiä.
Meitä oli kolme koirakkoa samassa bussissa menossa kurssille. Menomatkalla jokainen jäi eri pysäkillä pois, kun emme tunteneet toisiamme, mutta takaisin lähdettiin sitten yhtä matkaa. Sekin oli Incalle hyvää harjoitusta taas, että on muita koiria ja silti pitää kävellä eteenpäin.
Tällä reissulla Inca ei haukkunut, kun jäätiin bussista pois, ei mennessä eikä tullessa. Oli ehkä niin jänskää, että linja-auton jahtaaminen tai karkottaminen unohtui. Kyllähän se jo kotona tiesi, että emännällä on jotain erikoista mielessä, aika pienestä se hoksaa, että nyt tehdään jotain tavallisuudesta poikkeavaa.
Kettu Repolaisia on ollut iltahämärissä liikkeellä niin paljon, että niitä näkyy tämän tästä. Ovat tottuneet ihmisiin, vaikka ovatkin varovaisia. Metsäpolulla kettu käveli meitä kohti ja olimme hyvin näköetäisyydellä, kun se huomasi meidät ja lähti livohkaan. Incakin näki ketun, katsoi sitä, mutta vasta kun päästin niille paikkeille, missä ketun haju oli, se innostui. Jos se olisi ollut vapaana, se olisi varmaan juossut ketunkololle asti ketun hajun perässä.
Inca ei ole ollut moneen päivään vapaana, vaan nyt opetellaan olemaan hihnan päässä. Eilen oli oikea ärripurripäivä ja Inca syöksähteli remmissä niin kuin ei ikinä olisi moisessa ennen ollut. Tänään meidän eka pitkä lenkki meni hyvin. Inca saa namia, kun se korjaa itse vetämistä ja tulee luo, sille ei tarvinnut kuntopolulla sanoa mitään, kun ihmisiä tuli vastaan. Se kyllä tarkkaan katsoo jokaista vastaantulijaa, mutta tulee sitten viereen ilman kehotusta ja saa namia, kun ohitus on ohi. Tämä on suuri edistys, mutta kyllä sitä vieressä ohitusta onkin harjoiteltu paljon.
Muutama kanttarelli näkyi metsässä ja kertasimme vähän niiden etsimistä. Sanoin Incalle sienten lähellä "etsi" ja kun se löysi sienet, se sai palkan ja kehut. Tulee meistä vielä hyviä sienestäjiä!
Vilanderin luento oli paljolti samaa kuin hänen kirjassaan ja tuo esityshän oli tarkoitettu sellaisille, joille on tulossa perropentu, tosin joukossa oli ihmisiä, joilla oli ennestään koiria ja perrojakin. Mutta jäi siitä jotain uutta päähänkin ja joistain asioista olen eri mieltä kuin Vilander, mutta sehän on sallittua.
Tämmöinen asia on esim. "turhat temput", joita Vilander ei opeta koirilleen tyyliin anna tassu. Niistä ei ole mitään hyötyä. No koiran kannalta kaikki "temput", joita ihmiset sille opettavat, ovat turhia ja hyödyttömiä. Jos koiralta kysytään, niin se ei kulkisi pätkääkään remmissä, istuisi vasemmalla puolella, seuraisi, menisi maahan tai tekisi mitään muutakaan käskystä.
Minusta nuo turhat ja hyödyttömät temput ovat koiran aktivoimista siinä missä joku muukin juttu, vaikka kanttarellikurssi. Puuhataan yhdessä erilaisia juttuja ja kyllä se aina on hyödyksi ja jotakin opettaa sekä koiralle että ihmiselle. Joku turha temppu voi olla paikallaan jossain tilanteessa, jossa koiran huomio pitää saada pois jostakin kiinnostavasta ja kiinnitettyä omistajaan. Ja lapset ainakin tykkäävät, kun koira antaa tassun. Se on semmoinen "perinne", että miksi siitä pitäisi luopua, koska se on hyödytön. Nojaa, kukin toimii tavallaan. Vaikka tosin en minä ole kovin paljon opettanut Incalle turhia temppuja, mutta osaa se antaa tassua, ryömiä namien perässä ja jotain muuta.
Eilen olimme kanttarellikurssilla. Siellä oli kaksi lagottoa, Inca ja kolme muun rotuista koiraa. Ensi tallottiin oma alue ristiin rastiin jälkiä, sitten laitettiin pieneen pakastepurkkiin nameja, kansi kiinni ja kanttarellit kannen päälle ja purkki talollotulle alueelle, josta koiran piti se löytää. Palkkionamit oli siellä purkin kannen alla, josta koira palkattiin namein ja kehuin hienosta löydöstä.
Sitten piilotettiin sienet pelkän kannen päällä ja palkattiin taskusta nameilla ja lopuksi sienet kätkettiin maahan, josta koira etsi ne. No tämähän ei tuottanut Incalle vaikeuksia, vaan oli helppo nakki kaikkinensa. Ollaan sen verran tutustuttu kanttuihin, että kyllä Inca tiesi, mistä on kyse.
Tunti tätä touhua tuntui olevan Incalle pikkuisen liian pitkä aika ja loppua kohden sen into hiipui. Ensi kerralla aletaan häivyttää omaa hajua, laajennetaan aluetta ja heitellään kanttuja metsään, josta koiran pitää niitä etsiä.
Meitä oli kolme koirakkoa samassa bussissa menossa kurssille. Menomatkalla jokainen jäi eri pysäkillä pois, kun emme tunteneet toisiamme, mutta takaisin lähdettiin sitten yhtä matkaa. Sekin oli Incalle hyvää harjoitusta taas, että on muita koiria ja silti pitää kävellä eteenpäin.
Tällä reissulla Inca ei haukkunut, kun jäätiin bussista pois, ei mennessä eikä tullessa. Oli ehkä niin jänskää, että linja-auton jahtaaminen tai karkottaminen unohtui. Kyllähän se jo kotona tiesi, että emännällä on jotain erikoista mielessä, aika pienestä se hoksaa, että nyt tehdään jotain tavallisuudesta poikkeavaa.
Kettu Repolaisia on ollut iltahämärissä liikkeellä niin paljon, että niitä näkyy tämän tästä. Ovat tottuneet ihmisiin, vaikka ovatkin varovaisia. Metsäpolulla kettu käveli meitä kohti ja olimme hyvin näköetäisyydellä, kun se huomasi meidät ja lähti livohkaan. Incakin näki ketun, katsoi sitä, mutta vasta kun päästin niille paikkeille, missä ketun haju oli, se innostui. Jos se olisi ollut vapaana, se olisi varmaan juossut ketunkololle asti ketun hajun perässä.
Inca ei ole ollut moneen päivään vapaana, vaan nyt opetellaan olemaan hihnan päässä. Eilen oli oikea ärripurripäivä ja Inca syöksähteli remmissä niin kuin ei ikinä olisi moisessa ennen ollut. Tänään meidän eka pitkä lenkki meni hyvin. Inca saa namia, kun se korjaa itse vetämistä ja tulee luo, sille ei tarvinnut kuntopolulla sanoa mitään, kun ihmisiä tuli vastaan. Se kyllä tarkkaan katsoo jokaista vastaantulijaa, mutta tulee sitten viereen ilman kehotusta ja saa namia, kun ohitus on ohi. Tämä on suuri edistys, mutta kyllä sitä vieressä ohitusta onkin harjoiteltu paljon.
Muutama kanttarelli näkyi metsässä ja kertasimme vähän niiden etsimistä. Sanoin Incalle sienten lähellä "etsi" ja kun se löysi sienet, se sai palkan ja kehut. Tulee meistä vielä hyviä sienestäjiä!
lauantai 21. elokuuta 2010
Harkkareita
Keskiviikkona ei ollut koulutusta (satoi), mutta torstaina olimme näyttelyharkoissa taas. Mahtaako Incasta koskaan tulla näyttelykoiraa, kun se nuuhkii niiiiin mielellään maata, ei seiso muuta kuin namien kanssa, eikä edelleenkään tykkää hampaitten katsomisesta. Mutta muuten harkat menivät hyvin :)
Harjoittelimme myös vähän seuraavaa torstaita varten, jolloin ei ole näyttelyharkkoja, vaan todella vakavamielinen senior handler kisa! Teimme tiukkoja L-kuvioita. Ja olihan meillä ohitusharjoitukset, jotka siellä menevät hyvin, mutta annas olla kun koiria näkyy yksittäin muualla, niin ohitukset eivät suju ollenkaan niin hienosti. Lajitoverit ovat tavattoman kiinnostavia!
Aloitamme parin viikon päästä perustottelevaisuuskurssin, siis semmoisen, jossa on vain muutama koira. Siellä vahvistetaan arkipäivän tottelevaisuutta eli noita perusjuttuja kuten ohittamisia, paikallaoloa, luoksetuloa ja koiran aktivointia.
Metsässä olemme jo vähän harjoitelleet maanantaista kanttarellikurssia varten, kun sateen myötä on muutama sienikin innostunut kasvamaan.
Aika paljon meillä onkin nyt kaikenlaista puuhaa, kun on kääppänöiden harjoitukset, sienikurssi, perustottelevaisuuskurssi ja koirahierontakurssi. Mutta minua vähän harmittaa tuo kesä, kun niin paljon siitä meni tavallaan hukkaan Incan koulutuksen kannalta nilkkamurtuman vuoksi. Jalkahan on ollut vasta parisen viikkoa "normaali". Pitää jotenkin kompensoida sitä nyt monilla kursseilla.
Huomenna menen Huittisiin kuuntelemaan Vilanderia yhden J-pennun tulevan omistajan kanssa. Kiva kuulla Vilanderia livenä.
Harjoittelimme myös vähän seuraavaa torstaita varten, jolloin ei ole näyttelyharkkoja, vaan todella vakavamielinen senior handler kisa! Teimme tiukkoja L-kuvioita. Ja olihan meillä ohitusharjoitukset, jotka siellä menevät hyvin, mutta annas olla kun koiria näkyy yksittäin muualla, niin ohitukset eivät suju ollenkaan niin hienosti. Lajitoverit ovat tavattoman kiinnostavia!
Aloitamme parin viikon päästä perustottelevaisuuskurssin, siis semmoisen, jossa on vain muutama koira. Siellä vahvistetaan arkipäivän tottelevaisuutta eli noita perusjuttuja kuten ohittamisia, paikallaoloa, luoksetuloa ja koiran aktivointia.
Metsässä olemme jo vähän harjoitelleet maanantaista kanttarellikurssia varten, kun sateen myötä on muutama sienikin innostunut kasvamaan.
Aika paljon meillä onkin nyt kaikenlaista puuhaa, kun on kääppänöiden harjoitukset, sienikurssi, perustottelevaisuuskurssi ja koirahierontakurssi. Mutta minua vähän harmittaa tuo kesä, kun niin paljon siitä meni tavallaan hukkaan Incan koulutuksen kannalta nilkkamurtuman vuoksi. Jalkahan on ollut vasta parisen viikkoa "normaali". Pitää jotenkin kompensoida sitä nyt monilla kursseilla.
Huomenna menen Huittisiin kuuntelemaan Vilanderia yhden J-pennun tulevan omistajan kanssa. Kiva kuulla Vilanderia livenä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)