Rauhalliset harkat :)

Nytpä ei tarvinnut agiharkoissa ihmetellä hyökkäävää koiraa, se ei enää tule ainakaan meidän ryhmään, ei ehkä mihinkään ryhmään ennen kuin se osaa käyttäytyä. Harmillista koirakon kannalta, mutta hyvä meidän muitten kannalta. Niin, tuskin se koira kovin onnellinen on, kun sillä lailla joutuu riehumaan ties mistä syystä.

Rataa kovasti suoritettiin :D Välillä meni paremmin, välillä huonommin :o Inca nimittäin ei meinannut ollenkaan mennään putkeen, vaan olisi kiivennyt vieressä olevalle puomille ja toisella kertaa A-esteelle. Mutta ei se mitään, yksi koira ei suostunut kiipeemään puomille, ei sitten millään ja tuo koira on sentään jo aika mestari. Mikä noille koirille välillä tulee, että ne saa päähänsä kaikenlaista kummallista???

Keinuakin keinuteltiin useampi kerta, mutta siinä tarvitaan avustaja, Inca ei vielä itse keinauta sitä. Mutta hyvä kun päästiin keinu edes avustajan avulla useampi kerta kunnolla, kyllä se siitä ajan kanssa, eikä meillä kiire ole minnekään.

Näköjään nyt, kun ei enää olla aloittelevien ryhmässä, tehdään ratoja ja itse asiassa se on ihan kiva. Tehtiinhän niitä ennenkin, mutta nyt on pitempiä harkkaratoja ja vaikeampia, kuten juuri tuo, että putki ja puomi/putki ja A-este ovat vierekkäin ja koiran pitää mennä sinne minne ohjataan, eikä sinne minne sitä haluttaisi mennä.

Ja Inca on taas niin rapsutusten perään, että ei ole tosikaan. Siellä harkoissa se olisi halunnut olla kouluttajien rapsuteltavana, minun kättäni se jaksaa nuolla vaikka kuinka (ja se on paljon se, koska Inca ei ole mikään pusuttelija toisin kuin Liinu), kun rapsuttelen sitä ja bussissa sitä alkoi silittää mummeli ja Incahan meni ihan tuon ihmisen jalkojenjuureen istumaan rapsuteltavaksi. Siinä se oli niin kauan, että ihminen jäi pois kyydistä. Me juttelimme koira-asioita ja Inca oli ylen tyytyväinen oloonsa :) Toinenkin ihminen vielä rapsutteli sitä myöhemmin, että ei Incaa ainakaan voi ihmisaraksi sanoa, eikä varautuneeksikaan, kun ventovieraat ovat noin raariita sille! Jos se olisi kissa, se kehräisi tyytyväisyyttään :D Mutta kyllä Incan olemuksesta ja ilmeestä näkee, milloin se on onnessaan.

Niin juu ja maksoin agilityliitolle harrastajalisenssimaksun tälle vuodelle, on nyt sitten joku vakuutuskin olemassa.

Sinisiä hetkiä :)

On vähän turistiolo :D Vasta pari päivää sitten vettä lotisi koko päivän ja nyt ollaan keskellä talvea :O On kun olis tipahtanut eksoottiseen talveen jostain eteläisemmiltä leveysasteilta. Niinpä kameran akku lataantui ja lähdimme iltapäivällä katsomaan Aurajoen rantoja täl pual jokke. Jäästä ei voi puhua, mutta jonkunmoista hilettä joen pinnalla oli. Joutsen siellä vielä uiskenteli :) Vielä kun joki jäätyisi, että päästäisiin kävelemään jäälle. Ehkä Littoisten järvi jäätyy vikkelämmin, kun se ei virtaa. Ja tässä osa turistin miljoonista kuvista:

 

Kyllä joutsen kuvassa on.

Kylämäen lumikasoissa on aina ihania
lannan hajuja ja makuja :)

  

Meillä harrastetaan koiratanssia...

...tässä parihyppyä...

...tässä maassa pyöritystä.

Luntaaaa....

Tulihan lunta tännekin, virallisen tiedon mukaan sitä on 5 cm. Mutta se on mittauspaikalla, metsässä sitä ei niin paljon ole. Mutta on sitä sen verran, että koirat pääsivät nauttimaan lumipalloista turkissa :) Etenkin Incan tassuihin niitä tulee, mutta ei Liinukaan niiltä säästy. Aika maitopartoja koirista tuli, tosin kamerasta loppui virta jo alkumetreillä, mutta sain sentään jonkun lumikuvan otettua. Ehkä tämä talvi nyt kestää hetken aikaa, niin saadaan vielä lisääkin näitä sinisävyisiä kuvia :D

Tässä opetellaan odottamaan kylppärissä lumen sulamista.
Tosin se kestää yllättävän kauan, joten ehkä
suihkuhommat jatkuvat.

Nappuloita juu

Täältä voi lukea ei niin kivan tarinan.

Koiranruokabisneksen riemuvoitto. Hyi että!


Vesikoirafoorumille kirjotin:

"Olipa surullinen - ja karmiva - tapaus :(

Mäkkärinkin mielestä heidän raaka-aineet ja ruuat ovat mitä laadukkaimpia ja terveellisiä, mutta päivästä toiseen syötynä epäilen lopputuloksen olevan perin huono. Sama se nappulateollisuuden kanssa. Ei sillä ole muuta pointtia kun tuottaa mahdollisimman paljon voittoa eli ruokiinhan ympätään mitä tahansa höyhenistä alkaen :o

Ne korulauseet, joilla nappuloita markkinoidaan, ovat vain ja ainoastaan tehty sitä varten, että tuote pärjää hurjassa kilpailussa, joka tuolla alalla on. Nappulamerkkejähän on niin tuhottomasti, ettei niistä ota selvää saimaan sällikään. Ja jokaikinen niistä on parasta, mitä lemmikillesi voit tarjota.

Mulla koirat on raakaruualla, mutta senkään kaikkivoipaisuudesta en mene takuuseen. Kaikki on mahdollista teki niin tai näin. Mutta koska en itsekään vedä äitien laittamaa sapuskaa päivästä toiseen, niin sitä ei tee mun koiratkaan. Ne saa joskus nappuloita, esim. reissussa kun ollaan. Ja minäkin syön joskus äitien valmistamaa ruokaa."

Mammoja ja lumijuttuja

Näimme tänään metsälenkillä mammoja tai siis tulevia mammoja :) Emma ja Inez olivat metsässä tutustumassa toisiinsa, kun ne ovat Mynämäen synnytyslaitoksella samaan aikaan. Mammat olivat hyvin rauhallisia, eikä Liinu useista yrityksistä huolimatta saanut vipinää tulevien äitien kinttuihin! Ja noitten mammojen peput olivat Liinusta tosi kiinnostavia, varmaan ihan omanlaisensa haju, kun on tiineenä. Incakin kai jotenkin vaistosi (haistoi?), että asiat ei ole kuten ennen eli Inez ei ollut oma itsensä. Ei tullut peuhukaveria.

Mutta hyvin Liinukin tutustui Emmaan, vieraaseen koiraan. Ehkä vesikoira aina vesikoiran tunnistaa tai sitten se, että Inez oli mukana, vaikutti tutustumiseen. Niin olivat samanoloisia nämä neljä koiraa, että kyllä ne sukulaisiksi tunnisti :)

Sen sijaan lumen tuomat uutuudet - lumiukko ja lapsi pulkassa - aiheuttivat Liinulle pöhisemistä, poukkoilemista, vohkimista ja muuta härdeliä :D Niin, nuo lumethan tai rännät olivat ja menivät, mutta yksi lumiukko, tai sen tapainen yritelmä, oli ilmestynyt maastoon ja sen verran lunta hetken aikaa oli, että nähtiin lapsi äidin vetämässä pulkassa. Inca ei näitä enää noteerannut, sen kokemusmaailmaan ne jo entuudestaan kuuluvat, ei niille tarvi enää pöhistellä. Jotenkin vaan mielenkiintoista, että rakettipauke ei mitenkään hätkähdyttänyt koiria, mutta sitten jotkut tuommoiset kummallisuudet, kuten lumiukko, ovat hyvin epäilyttäviä. Mitähän koirien päässä oikein liikkuu?

Ja niin paljon tuo tiistainen agijuttu minua vaivasi, että laitoin meidän agivastaavalle meiliä ja sainkin vastauksen, että asiaa oli käsitelty ao. toimikunnassa jo tiistai-iltana ja että seuraavaan kertaan mennessä asia on hoidettu kuntoon. Se on vaan niin, että niin ihmisten kuin koirienkin turvallisuus ja hyvinvointi ennen kaikkea, mutta myös se, että koska maksan tunneista, haluan tuntien olevan hintansa väärtti. Kukaan muu ei kait ollut vaivautunut antamaan palautetta, mutta minä olen sellainen nipo, että kun joku asiaa ottaa päähän, niin se sitten ottaa päähän ja sille pitää tehdä jotain eli saada se järjestykseen.

Nyt me lähdetään vimpalle pisureissulle ja sitten ruetaan koisimaan, tosin koirat koisivat jo nyt.

Agiliti alkoi

Kevään ekat harkat sitten takana. Tehtiin rataa, joka viime viikolla jäi tekemättä. Radat menivät ihan hyvin ja Inca on innokas kun mikä, ainakin namien perään :D Se muuten taitaa olla ainoa koira, joka tuossa joukossa on niin tuhottoman kiinnostunut hallin lattian hajuista. Siellä taitaa olla niitä muilta pudonneita nameja...

Mutta mutta. Joukkoon tuli uusi koirakko, joka on ilmeisesti jossain muualla harrastanut agia, koska tulivat kokeneempien ryhmään. Tilanne saattoi olla koiralle uusi tai sitten se muuten vaan kävi kuumana, mutta kahden hyppyesteen jälkeen se säntäsi tosi aggressiivisena toisen flätin kimppuun ja ärhenteli niin pahanpäiväisesti, että hui vaan, eikä totellut ollenkaan ketään!! Siinä oli täysi työ saada koirat erilleen. Jatkossa tuo hyökkääjä oli sitten narun päässä. Ja mitäkös siitä hyppelemisestä sitten tulee.

Ja hyökkäilevä käytös ei jäänyt tuohon, vaan se meni naruista huolimatta uudestaan samaisen flätin kimppuun ja vielä kolmannen kerran tollerin kimppuun :O Tolleri oli kait narttu, nuo flätit uroksia. Mutta hurjana se oli, eikä remmi sitä pidellyt, eikä ohjaaja tietenkään remmiä. Koira kun lähtee, niin sama, onko remmiä tai ei.

Mutta mutta. Jos minä olisin ollut kouluttaja, niin se olisi ollut ekasta kerrasta poikki sen koirakon harjoitukset ja se olisi saanut mennä kotiin harjoittelemaan, miten käyttäydytään. Siinä meni nimittäin monen, ehkä kaikkien, harkat vähän pieleen. Ja koirakon emännän olisi pitänyt olla hurjan paljon tiukempi koiransa kanssa, koiraa luultavasti rauhoitettiin nameilla :O :O Vaikea kuvitella, että koira käyttäytyi noin ihan ensimmäistä kertaa, vaikka onhan sekin mahdollista. Ehkä muut koirat provosoivat sitä. Mutta silti. Miten sen kanssa voi yleensä kulkea missään??? Kai sille mussutetaan namia suu täyteen...Arrrggghhhh!!

No, en tiedä, miten tuollaisissa tilanteissa kouluttajien pitäisi toimia, mutta itsellä olis kyllä tiukka linja ja nyt tuntui siltä, että nuo kouluttajat olivat ihan lepsuja asian suhteen. Jos kentällä on hyökkäilevä ja aggressiivinen koira, niin se ei todellakaan kuulu sinne kentälle. Niin, ja jos se koira olis mun koira, niin häipyisin vähin äänin takavasemmalle ja tulisin takaisin sitten, kun koira on kunnolla ja varmasti hanskassa. Tuo koirakko jäi sinne hengailemaan, mutta kolmannen hyökkäyksen jälkeen ne eivät enää menneet radalle. Pitää ottaa kolinapurkki varoiksi harkkoihin mukaan, Incan päälle nimittäin ei yhdelläkään koiralla ole asiaa, ei jos minä asiaan mitenkään voin vaikuttaa. Luotto siinä menee koiralta tykkänään ja sehän ei hevillä palaudu.

Juu, mutta kyllä kiukutti ja kiukuttaa pikkasen...on siinä harkoissa kiva olla. Tulipa paasattua, huoh.

Vuosi vaihtui

Eilen aamupäivällä teimme normaalin metsä/peltolenkin, jonka loppuvaiheessa tapasimme Viima-portugeesin. Koirat pääsivät pellolle riehumaan ja purkamaan energiaa, jota aina vaan riittää :) Viima oli taas kovasti kiinnostunut peuhaamaan Incan kanssa ja Liinu komensi haukkumalla :o Sitä selvästi jurppii, kun Viima on kiinnostuneempi Incasta, mikä kaiketi johtuu siitä, että Inca on sukukypsä. Ja onhan se muutenkin tasaväkisempi pari kokonsa puolesta ja Liinu tuppaa jäämään kolmanneksi noiden pyörityksessä. Ihmekös tuo, että jurppii!

Koirat siis väsytettiin aamupäivällä ja iltapäivällä väsytin ne uudestaan pitkällä remmilenkillä. Niin, jos noita nyt oikeesti saa väsytettyä millään :D Tarkoitus kuitenkin oli, että päivän lenkkeilyt tehtiin ennen rakettiaikaa. Kuuden aikoihin olimme ulkosalla pienellä pisureissulla, kun paukuttelu virallisesti alkoi, mutta eipä kuuluvat äänet suurempaa hämmennystä aiheuttaneet.

Kotona sitten pidin välillä ikkunaa auki, että äänet kuuluivat paremmin ja koirat tottuivat niihin. No, tuskin niitä sen kummemmin olisi tarvinnut totuttaa ääniin. Kävin saunassa illalla ja koirat olivat tietty keskenään. Kun tulin takaisin, olivat nämä hyvin uneliaan oloisia. Ei siis ollut yksin ollessakaan jänskättänyt tai sitä ei ainakaan näytetty mulle :D

Vimppa pisureissu oli siis hyvissä ajoin ennen H-hetkeä ja se meni rauhallisesti nuuskutellessa. Ei minkäänlaista epänormaalia käytöstä. Eikä puolenyön paukuttelu häirinnyt koiria ollenkaan, vaan nämä vetivät sikeitä. Ihan tahallaan ja tarkoituksella en kuitenkaan tykkää koiria viedä ulos pahimman paukuttelun aikana. Ei se varmaankaan ole ilo koirien korville ja hermoille, eikä minunkaan.

Aamulla kahdeksan aikaan aamupisuilla olikin sitten ihanan rauhallista ja hiljaista :) Ilmeisesti tänä vuonna ei paukuteltu niin paljon kuin aiemmin. Roskiakaan ei ollut kaikki paikat täynnä, kuten viime vuonna, jolloin Inca sukelsi hangesta ruutipötkylöitä tämän tästä.

Päivällä Clintan ja Bela tulivat moikkaamaan meitä, kun ovat nyt Turussa. Bela-pikkuista me ei ennen ollakaan nähty. Teimme pienen pyrähdyksen metsänlaitaan, että koirat saivat olla vapaana. Liinu olisi kovasti tykännyt peuhata Belan kanssa, mutta ei pikkuisesta ihan vielä ollut leikkikaveriksi. Oli niin outo ja uusi tilanne ja ihan vieraita haukkuja ympärillä. Ja Incalla oli työ ja tuska Clintanin kanssa pitää se pois kimpustaan. Clintan taisi käydä aika kuumana, että liekö Incan juoksut tulollansa vai muutenko vaan hormoonit pojalla hyrräsivät. Noh, jos se aikataulu nyt pitää, niin tässä kuussa ne juoksut sitten alkavat.

Meillä on pikkupakkasta eli olemme saaneet tassutella kuivin tassuin ilman suihkushow'ta, jee! Tänään aurinkokin näyttäytyi ja yhdessä hippulumen kanssa oli oikein keväinen vaikutelma.