Koiran peti :)

Sireenien aikaan

Käväisimme Paraisilla sopivasti, kun sireenit olivat täydessä kukassa ja niitä on siellä pihapiirissä paljon. Kuumaa oli, mutta vähän Incassa sentään oli eloa, kun se ryhtyi palloleikkiin mukaan. Ilalla, kun tulimme kotiin, Incalla oli hirmuinen kiire olkkariin. Se oli ihan hätääntynyt ja juoksi suoraan tikrun (suurehko pehmotiikeri) luo ja inisi sille ja parille muulle vinkulelulleen, joille sillä nykyään on tapana inistä. Mitä lie juoksuisen nartun kommervenkkejä.

Koiralla hellettä

Turkin leikkuusta huolimatta Incalla on kuuma :( Eilenkin se jäi vilvoittelemaan jokaisen puun varjoon, kun kävelimme Aurajoelta kotiin. Viileä ruohikko massun alla tuntuu kivalta. Nyt ei ole ollut edes vielä hellettä, mitä sitten onkaan, kun helleaalto iskee. Villikoirat kaiketi lepäävät kuumat päivät varjossa ja lähtevät illan tullen liikkeelle, niin meidänkin kai sitten pitää tehdä :D

Aamupäivällä kävimme Littoistenjärvellä viilentymässä tai siis Inca viilentyi, vaikka ei vesi enää kylmää ole, mutta  vielä eivät sinilevät ole vallanneet järveä kuitenkaan. Järven tilannettahan voi seurata täältä ja tuohan on aivan loistava palvelu. Viime kesän leväkäppyrät näyttävät, kuinka kaameassa kunnossa järvi pahimmillaan on. Ei siellä silloin voi uida sen paremmin ihmiset kuin eläimetkään. Nytkin kyllä huuhtelin Incan, kun tulimme kotiin.

Ja illan tullen tosiaan me lähdemmekin nykyisin liikkeelle, nimittäin juoksulenkille. Incalle tuollainen kevyt ravi on varmasti hyvä liikuntamuoto ja se juoksee oikein nätisti ja taitaa tykätä tuosta liikkumistavasta. Fyssarihan syksyllä suositteli ravia sopivassa ylämäessä ja kyllä meidän reittien varrella on erilaisia mäkiä riippuen siitä, missä juoksemme. Metsässä kun Inca juoksee, niin se on täyttää laukkaa, mutta aika paljon se nuuskuttelee ja kohnii pusikoissa, joten juoksemiset jää vähemmälle. Onhan siellä sitten taas vaihteleva maasto, kiviä ja kallioita ja muuta, että tulee monipuolista liikuntaa.

Vesikoirien keskustelufoorumilla mainostetaan koirauinnin SM-kisoja. On joukkue- ja yksilökilpailuja. Hmmm. Mistähän ei vielä kilpailla???? Koirathan eivät kai luonnostaan kilpaile uimisesta, kauneudesta, tottelevaisuudesta tai muusta. Elämän perusasioista (ravinto, reviiri, ym.) ehkä käydään mittelöitä, mutta ihminenhän se on joka on niin hiton kilpailuviettinen. Uuuhh!!

Kalju!

Incalta lähti turkki, kun emäntä kyllästyi koiransa kuumuuteen ja ennustajat lupaavat vielä kuumempia kelejä. Mahtaneeko kesäluukki mitään auttaa, mutta luulisi sen olevan vilpoisampi kuitenkin. Eihän turkki mitenkään pitkä ja paksu vielä ollut,  mutta nyt sitä ei ole jäljellä enää senkään vertaa.

Taas onnistuin saamaan turkista laikukkaan sikäli, että toisin paikoin karva on lyhyempi ja jossain kohtaa pitempi. Mutta hälläkö väliä. Pitääkö mennä trimmauskurssillekin :) Pepusta Inca ei tahtonut millään antaa leikata. Kun piti seistä, niin tämä jämähti istumaan. Kerta toisensa perään. Miten kuten leikkasin, katsotaan sitten joskus tarkemmin, kun juoksut ovat ohi. Ehkä se sen vuoksi esteli.

Silmät näkyy taas kivasti luimukorvalta!

Koville otti, mutta hienosti Inca jaksoi!

Kävimme eilen shoppailemassa tuossa juuri avatussa lemmikkikaupassa ja siellä olikin tosi hyvä valikoima pakasteita. Ostin broitskun siipiä, kun niitä kuluu eniten ja sitten vielä kalkkunan kauloja ja yhden kalkkunan siiven. Se oli ihan kokeeksi, kun sellaista herkkua ei Incalla ole ennen ollut. Yksi siipi painoi liki 400 grammaa, mutta Inca pisteli sen poskeensa muina koirina, vaikka oli siinä paljon enemmän pureskeltavaa kuin broitskun siivissä. No, ne meneekin alas hujauksessa. Ajattelin, että kai se siitä osan jättää, mutta ei jättänyt.

Puoti oli iso ja avara, mutta muutto oli heillä vielä kesken, joten kaipa tila täyttyy, kun saavat kaikki kamat paikallensa. On meillä nyt valinnanvaraa, mistä ruokia ja muuta härpäkettä ostamme. Olen listannut tuonne ruokasivulle paikkoja, joista saa raakapakasteita ja niitä on aika liuta, eikä siinä varmaan ole kaikki. Kohta kai pitää hankkia kunnon arkkupakastin, kun tietäis vaan, mihin sen lykkää! Joskus aikanaan, kun valkkasin tänne jääpakastinkaappia, niin otin sellaisen, jossa jääkaappi on isompi ja pakastin pienempi. Nyt sais olla toisinpäin :D

Kootkotkot ja kukkokiekuu

Nyt ovat tulleet kanat ja kukkokin tutuiksi! Huii! tuumasi Inca, kun mentiin kurkkaamaan Kylämäen kanatarhaan, jossa tiput olivat vihdoin ulkosalla. Ne eivät vissiin näyttäneet linnuilta, kun pitivät outoa koootkotusta ja tepsuttelivat maassa ja sitten niitä oli vielä niin monta. Menihän siinä pienen koiran pää ihan pyörälle ekaksi, että mitä noi nyt on???? Tiputkin vähän ihmettelivät Incaa ja menivät kauemmas, taisi hämmästys olla molemmin puolista. Lopulta Inca rauhoittui ja sitten lähdettiin vaan pois ja tuumattiin, että tuli nyt noikin nähtyä. Se siitä.

Käveltiin joen rannalle ja joen toisella puolella yksi koira lähti juoksemaan parin pupun perään ihan hurjaa vauhtia, mutta eihän se niitä kiinni saanut. Kovaa se meni, mutta pupu meni kovempaa. Omistajat vaan katselivat,  eikä siinä muuta voikaan tehdä, eihän koiralla sillon ole korvia päässä ollenkaan, kun se on pupujahdissa. Ja kun saalis jäi saamatta, niin palasihan koira omistajiensa luo jahdin loputtua.

Me kuljimme punkkipellolla ja Inca siellä juoksenteli ja kieriskeli, joten punkeilla oli taas hyvä tilaisuus päästä kyytiin. Yhden punkin tänään jo irrotin Incan poskesta tai kuonosta, vähän hankalasta paikasta kuitenkin, mutta se oli ennen tuota reissua. Tämä oli nyt kolmas punkki tänä vuonna, hiton itikat.

Raisiosta muuttaa Lemmikkiasema niminen puoti tuohon meidän lähettyville. Näin semmoisen lemmikkiasema-kyltin, joka odotti paikalle laittamista tuossa hilan kiinteistössä. Tsekkasin netistä, mikä semmoinen on. Sieltä selvisi, että huomenna kaupassa on avajaiset, joten taidan suunnistaa sinne katsomaan, mitä sieltä löytyy. Tuntuu olevan noita lemmikkikauppoja aika paljon erilaisia tässä meidänkin lähettyvillä, mutta kai niille kaikille riittää asiakkaita.

Olen vähän lisännyt uusille sivuille tekstiä, mutta sitä tulee lisää, kunhan saan toimeksi.

Aktivointia

Alkuillasta vein Incan vaan puoliväkisin pitemmälle lenkille ja käytiin tutustumassa taas lehmiin ja lampaisiin. Inca sai katsoa ja haukahdella, kun taputtelin ekaksi lehmiä, jotka tulivat heti aidan taakse, kun näkivät meidät siinä :) Olivat niin ihmisrakkaita, koirasta eivät kai välittäneet. Inca siinä poukkoili sinne tänne riippuen lehmien liikehdinnästä, mutta kyllä se välillä tuli lähellekin ja annoin sen haistella lehmille tuoksuvia käsiäni.

Sitten siirryttiin lampaitten luo, jotka eivät enää ole niin kovin pelottavia, niitten lähelle Inca jo paremmin tuli ja oli erityisen kiinnostunut papanoista, joita se ei kuitenkaan aidanraoista saanut suuhunsa :(

Tähän asti menikin hyvin, mutta sitten alkoi taas jumitus, nurtsille makaamaan. Ja minä tönimään, että ylös siitä. Ei sillon enää noin kuuma ollut, kunhan esittää jotain aikansa kuluksi :D

Ja kun Incalla kerran on juoksut, niin vein sen kymmenen jälkeen iltajuoksulenkille. Juoksentelimme ympäri kylää eli ihan näitä meidän katuja, missä yleensä kävelemme. Ja ihmeen hyvin lenkki menikin. Inca juoksi tasaista tahtia muutamaa äkkipysäystä lukuunottamatta. Jotkut hajut vaan vetivät koiraa puoleensa niin voimakkaasti, että oli pakko pitää taukoa. No se sopi minulle, kun missään hyvässä juoksukunnossa ole. Tuntuu tuo minun juoksuvauhtini olevan Incalle passeli, eikä meillä ollut mitään ongelmia nyt remmin kanssakaan.

Kun pääsimme kotipihalle, niin sitten Inca lösähti nurtsille huilimaan ja mukavahan siinä oli huilia illan viileydessä minunkin, minä tosin istuin penkillä :)

Kahdeksas juoksupäivä...

...ja Inca on päivä päivältä puhdittomampi :( Se ei siis ole ollenkaan oma itsensä, joten koville ottaa. Ulkona se ei tahdo jaksaa kävellä, se joko istahtaa, lysähtää makaamaan tai nelitassujarruttaa, että tästä en kyllä liikahda mihinkään! Sitten sitä pitää mennä tönimään liikkeelle tai muuten maanitella tai odottaa.

Meillä oli hissi tässä pari päivää sitten yön yli rikki, joten jouduimme kävelemään portaita ylös ja alas. Ekalla kerralla alasmeno sujui, mutta ylöspäin ei. Sen jälkeen ei sujunut enää alas- eikä ylösmeno. Onneksi aamupisujen jälkeen hissi tuli kuntoon niin, että ei tarvinnut kävellä kuin kolmanteen kerrokseen (työllä ja tuskalla), kun hissi alkoi toimimaan ja pääsimme kyytiin. En tiedä, miten kauan kipuaminen ylös asti olisi kestänytkään :o

Kun tulemme ulkoa sisälle se lysähtää alakerran lattialle makaamaan, eikä muka jaksa kävellä hissille. Hississä se lysähtää hissin lattialle makaamaan. Eilen, kun avasin kotioven, niin Inca lysähti porrastasanteelle makamaan ja ne muutamat askeleet kotiin olivat liikaa.

Remmilenkit ovat siis tosi hankalia. Metsässä, kun se on vapaana, se saattaa jäädä istuskelemaan, mutta tulee kuitenkin perässä. Kuntotelineillä se makaa paikallaan ja odottaa, että saan kuntoilut kuntoiltua, eikä se välitä juurikaan, vaikka ympärillä olisi mitä ihmisiä häärimässä.

Tuota jumittumista oli jonkin verran ekojen juoksujen tienoilla, mutta nyt se on mennyt jo ihan mahdottomuuksiin, eikä tämä kuumuus mitenkään paranna tilannetta. Ruokahalu sillä on hyvä ja huomiota se kaipaa tavallista enemmän. Kyllä odotan, että juoksut loppuu!!!