Inca sienestää

Profiilikuva!


Nuuh, nuuh, täälläkö sieniä on...

Viimeinen kanttarellikurssikerta on takana. Nyt sienet oli valmiiksi piilotettu ja ne piti löytää. Jokaisella oli oma alue, missä oli viisi sienikätköä. Ei ollutkaan ihan helppo homma, kun sieniä ei oltu merkattu millään lailla, joten en edes minä tiennyt missä sienet ovat. No, enhän normaalistikaan tiedä muuta kuin, että tietyt sienet kasvavat tietynlaisissa paikoissa.

Inca lähti kyllä innokkaana nuuskuttamaan ja jaksoikin etsiä sieniä hyvän tovin. Loppua kohden kepit, risut ja kaikki muut hajut alkoivat kiinnostaa sitä enemmän kuin sienten etsintä ja löysimmekin vain kolme kätkettyä sienipaikkaa ja yhden ihan oikean kasvuston. Kaksi kätköä jäi siis löytymättä.

Toivotaan nyt, että kanttarillejakin vielä syntyy kuin sieniä sateella, sillä sateisia viime päivät ovat olleet. Tänäänkin on tullut reippaita sadekuuroja, mutta sienireissulla ei satanut.

Samaten eilen illalla lähdimme mätsäreihin ja satoi siihen malliin, että ei toivoakaan näyttänyt olevan sateen loppumisesta. Mutta ihme ja kumma, kun mätsärit alkoivat, sade loppui. Saimme punaisen nauhan, mutta siihen se saavutus sitten jäikin. Lauantaina olemme tosi paikan edessä pentunäyttelyssä. Näkyy olevan siellä kolme perropentua eli ei ihan ainoita olla.

Match Show 5.9.2010! Kuvia!

Tässä pari kuvaa meistä hyväntekeväisyysmätsäreissä, alemmassa olemme siis ekoina "palkintopallilla", tokana oli toinen vesikoira (mutta ei Incan voittanutta tietenkään!!!).

Pörriäinen

Putipuhdas pörriäinen!

Piti eilen ottaa kuvia vesikoiralenkiltä, mutta kamerassa ei ollutkaan sitten virtaa, joten ne kuvat jäi ottamatta tällä kertaa. Otettiin kotona niiden sijaan potretteja, jotka eivät onnistuneet kovin hyvin, mutta yksi sentään on kelvollinen tänne.

Vesikoiralenkillä

Emme siis olleet lenkillä naapurin vesikoirien kanssa, vaikka sekin on vesikoiralenkkeilyä, vaan olimme Luolavuoressa ihan vieraitten vesikoirien kanssa. Tai tarkemmin ottaen yksi koira oli ennestään vähän tuttu, mutta nyt ovat muutkin mukana olleet. Ainakin Incalle :)

Temmeltämässä oli yhteensä kuusi koiraa, joista pari Incan ikäisiä, toinen oli vuoden ja toinen muutaman viikon nuorempi kuin Inca. Mutta siellä mennä viuhtoivat niin nuoremmat kuin vanhemmatkin koirat ympäri Luolavuoren polkuja, kyllä sai Inca liikuntaa! Ja hyvät maastot ja polut siellä olikin kulkea, ainoa miinus on, että Incassa oli takiaisia ja muita kivoja siemeniä roppakaupalla, kasvusto siellä on sen laatuista, että siemeniä riittää. Ollaan nypitty niitä yhteistuumin pois, Inca hampailla ja minä sormilla.

Hyvin Inca tuli juttuun uusien leikkikaveriensa kanssa ja miksi ei olisi tullut, ihan mukavia tuttavuuksia ne olivat. Hyvää sosiaalistumista koiralle.

Tuommoisessa isommassa joukossa kun kuljimme, huomasin Incan ehtivän pitää huolta emännästäkin. Se tuli aina välillä namille ja jäi toisinaan ihmettelemään, missä mahdan olla, jos en ollut ihan sen näköpiirissä. Ja muutenkin se oli koko lenkkeilyn ajan oikein fiksu koira ja tottelevainen.

Kotona shamppoopesin Incan ja kuravettä riitti! Nyt on turkki puhdas näyttelyäkin varten, jos ei sitten ehdi likaantua ennen sitä. Tuli jo mieleeni niitä takiaspalloja irrotellessani, että mihinkään näyttelyyn mennä, vaan ajellaan koiralta turkki pois. No, taidamme sentään käydä näyttelyssä ensin kumminkin, ei siihen ole kuin viikko.

Inca sai suihkun jälkeen poron potkaluun, sellaisen kuivatun. Uutta herkkua, jota ostin tänään kaupasta. Incalla on pienet juhlat, kun huomenna tulee kahdeksan kuukautta täyteen. Ja aattohan se juhlista jaloin on!

Retkeilyä metsässä ja kaduilla

Ihmeesti riittää koirassa energiaa, kun ensin Inca juoksi metsässä reilun tunnin kolmen koiran kanssa (Elli, Inez ja Nuppu), sitten oltiin kolmisen varttia kotona ja lähdettiin nuuskuttamaan sieniä, eikä se tuottanut mitään ongelmia. Tuo peuhaaminen metsässä on nimittäin semmoista, että luulisi siinä voimien hupenevan.

Kanttarellit löytyivät hyvin. Nyt niitä käsiteltiin muovipussit kädessä ja häivytettiin näin omaa hajua. Meillä oli myös muita sieniä hämäämässä, mutta niihin Inca ei kiinnittänyt mitään huomiota. Alue, jolle kanttarellit vietiin kasvamaan, oli aika laaja ja nyt niitä laitettiin pariin kolmeen paikkaan ja etsintää siis jatkettiin, kunnes löydettiin kaikki sienet.

Inca istuu ja odottaa nätisti, että käyn piilottamassa sienet (kyllä se tajuaa, että minä ne piilotan) ja lähtee tosi innokkaasti etsimään niitä saatuaan luvan. Varmaan se kuvittelee, että kyseessä on samanlainen leikki kun kotona, kun Inca istuu keittiössä ja odottaa, että piilotan luun tai vastaavan ja että se saa lähteä etsimään vasta sitten, kun annan luvan. No joka tapauksessa homma toimii hyvin.

Olemme remmikävelleet ahkerasti viime aikoina. Kupittaallekin pariin otteeseen, kun siellä on meidän koulutuspaikka. Kupittaalla on paljon kaikenlaista ihmeteltävää. Eilen ihmettelimme rullaluistelijoita radalla, jalkapalloilijoita kentällä ja skeittiporukkaa skeittipaikalla. Hyvää siedätyshoitoa Incalle. Samoin kävelyreissut ovat osan matkaa vaativia, kun koiran pitää tosiaan kulkea nätisti vierellä tai se on jonkun pyöräilijän tai muun edessä. Etenkin ne takaa suhahtavat pyörät tuppaavat aiheuttamaan Incassa jahtaamisreaktion. Se on tosi herkässä. Vastaan tulevat pyöräilijät saavat mennä yleensä ohi ihan rauhassa. Ja ne tietenkin näen itsekin ajoissa, että voin namilla kiinnittää Incan huomion pois pyörästä.

Tänään kävelimme Nummen kirjastoon, joka sekin on mukavan kävelymatkan päässä. Laitoin Incan kiinni kirjaston ulkopuolelle ja kävin palauttamassa kirjan. Hyvin se siinä odotti, mutta eipä yksinoloaikakaan ollut puolta minuuttia pitempi. Kai se kumminkin luottaa, että tulen takaisin, kun mitään vinkumista tai haukkumista ei ilmennyt.

Kotiinhan Inca jää hyvin yksin. Enää se ei aina viitsi edes vaivautua katsomaan, kun lähden. Kotiin tullessa se tulee kyllä vastaan, heiluttaa häntää ja yrittää saada huomiota, mutta sitä kestää vain lyhyen aikaa, kun se tietää, että se ei saa huomiota. Vasta kun olen puuhaillut niitä näitä, huomaan, että kappas vaan, minulla on koirakin. Vaatiihan se itsekuria, että ei huomioi koiraa kotiin tullessa, vaikka sitä olisi siinä tilanteessa niin tosi kiva rapsuttaa. Mutta ei meillä kärsitäkään eroahdistuksesta, ei ainakaan koira!

Oltiin sinisten ekoja!! Wau ja Wuh!

Näin hienon ruusukkeen saimme sekä koiranruokaa 3 kg, puruluita ja vinkulelun. Wuh wuh!

Olimme siis hyväntekeväisyysmätsäreissä Kupittaalla. Kohteena oli Someron löytöeläintalo.

Pennut oli jaettu pieniin ja isoihin, me olimme tanskandogin kanssa kehässä, että melkoisen pienihän Inca oli siihen verrattuna, vaikka isojen pentujen kehässä kilpailimmekin. Saimme sinisen nauhan, kuten yleensäkin, mutta suuren suuri yllätys oli, että meistä lopulta tuli sinisten ykkösiä! JEE!! Harjoitus on tuottanut tulosta tai tuomari oli yksinkertaisesti vaan kiva tuomari meidän kannalta :-D

Inca sai kotona juhla-aterian, Cesaria koko purkillisen ja sitten leikittiin uuden vinkulelun kanssa. Nyt Inca nukkuu, sillä päivä oli raskas. Kävelimme Kupittaalle ja myös sieltä kotiin ja aikaahan noissa mätsäreissä menee, kun on odottelua niin paljon. Matka sinne on sopiva, semmoiset puolisen tuntia riippuen siitä, miten paljon pitää remmikouluttaa matkalla.

Mätsäreissä näimme 9-viikkoisen perropennun! Voi että se oli pieni ja suloinen! No ei se sen pienempi ollut kuin Inca samassa iässä, mutta Incaan verrattuna se tietenkin oli ihan vauveli. Perro asustaa Piikkiössä ja oli kotoisin Hesasta. Käsittämätöntä, missä välissä pienet pennut kasvavat isoiksi ja vielä niin nopeaan!

Verijälki ja muuta kivaa

Keitin pitkästä aikaa possun sydäntä Incalle ja otin pakkaukseen kertyneen veren talteen. Ei sitä paljon ollut, mutta sain tehtyä pienen verijäljen ulos. Talloimme ensin sikin sokin pienen alueen, laitoin Incan odottamaan ja tein jäljen tipottelemalla veren maahan niin pitkälle kuin sitä riitti. No tuli siitä muutama metri.

Inca tietää heti tämän jutun jujun. Eihän se edes tiennyt, mitä sen piti etsiä, mutta vein sen alkukohtaan ja sanoin etsi. Ja kyllähän tuo oivalsi veren hajun ja nuuski kovasti tippoja maassa. Lopussa seisoi kiitos eli raakaa jauhelihaa, jonka se hotkaisi suuhunsa. Harmi vaan, että verta oli kovin vähän. Pitää lähteä veriostoksille! Eihän tuo mikään virallinen jälki ollut (en osaa sellaista tehdä), mutta hyvä harjoitusjälki kumminkin. Taitaa Incalla olla verissä kaikenmoiset etsimishommat. Ei mikään huono juttu ollenkaan.

Inez on tullut kesälaitumilta kaupunkiin ja tytöt pääsivät peuhaamaan oikein sydämiensä kyllyydestä metsään. Siitä on kait pari kuukautta, kun koirat ovat toisensa viimeksi nähneet, joten kova hinku oli kummallakin päästä telmimään. Jälleennäkemisen riemu taisi olla rajaton.

Myös Bella-koiran kanssa Inca juossut ja leikkinyt pariin otteeseen ihan hulluna. Bella on vuoden ikäinen terrieri ja Incaa huomattavasti pienempi, mutta hyvin nuo tulevat juttuun ja jaksavat peuhata toistensa kanssa.

Tänään tapasimme Rontti-lagotton, joka asuu täällä päin, mutta emme ole ihmeeksemme ennen tavanneet. Rontti on jo nelivuotias, mutta kyllä Inca sai sen leikkiin mukaan, vaikka Rontti on vähän kranttu koirien ja ihmisten suhteen. Kavereita siis piisaa.

Kovasti olemme harjoitelleet remmikävelyä. Ostin uuden pannan ja remminkin ja tuo vinttikoirapanta tuntuu jo sinällään rauhoittaneen tuota vetojuhtaa ainakin vähän. Voi olla, että se tuntuu erilaiselta, eikä sen kanssa ole ehkä ihan yhtä kiva vetää kuin tavallisella pannalla. Tänään olemme kävelleet pitkät matkat ja Inca on ollut melkoisen nätisti.

Nyt sitä remmikävelyä voi kunnolla harrastaakin, kun pääsen reippaasti kulkemaan. Reilu kaksi kuukautta enemmän tai vähemmän vaivalloista tassuttelemista oli liian pitkä aika koiran koulutuksen ja kasvatuksen kannalta ja se varmasti vaikuttaa moneen asiaan.

Ostin myös Partiovarusteesta semmoiset varsikengät, jotka maksoivat pienen omaisuuden, mutta niissä ei nilkat niksahda ainakaan niin helposti kuin lenkkareissa. Siitä mielellään maksaakin, yksi murtuma riitti. Niitten kenkien jälkeen kun laittaa jalkaan lenkkarit, tuntuu olo kovin heiveröiseltä, hädin tuskin pysyy pystyssä!

Huomenna menemme taas mätsäreihin harjoittelemaan pentunäyttelyä varten, joka on parin viikon päästä. Sen jälkeen Inca pääsee turkista eroon, sillä haluan nähdä sen silmät kunnolla.