Emme siis olleet lenkillä naapurin vesikoirien kanssa, vaikka sekin on vesikoiralenkkeilyä, vaan olimme Luolavuoressa ihan vieraitten vesikoirien kanssa. Tai tarkemmin ottaen yksi koira oli ennestään vähän tuttu, mutta nyt ovat muutkin mukana olleet. Ainakin Incalle :)
Temmeltämässä oli yhteensä kuusi koiraa, joista pari Incan ikäisiä, toinen oli vuoden ja toinen muutaman viikon nuorempi kuin Inca. Mutta siellä mennä viuhtoivat niin nuoremmat kuin vanhemmatkin koirat ympäri Luolavuoren polkuja, kyllä sai Inca liikuntaa! Ja hyvät maastot ja polut siellä olikin kulkea, ainoa miinus on, että Incassa oli takiaisia ja muita kivoja siemeniä roppakaupalla, kasvusto siellä on sen laatuista, että siemeniä riittää. Ollaan nypitty niitä yhteistuumin pois, Inca hampailla ja minä sormilla.
Hyvin Inca tuli juttuun uusien leikkikaveriensa kanssa ja miksi ei olisi tullut, ihan mukavia tuttavuuksia ne olivat. Hyvää sosiaalistumista koiralle.
Tuommoisessa isommassa joukossa kun kuljimme, huomasin Incan ehtivän pitää huolta emännästäkin. Se tuli aina välillä namille ja jäi toisinaan ihmettelemään, missä mahdan olla, jos en ollut ihan sen näköpiirissä. Ja muutenkin se oli koko lenkkeilyn ajan oikein fiksu koira ja tottelevainen.
Kotona shamppoopesin Incan ja kuravettä riitti! Nyt on turkki puhdas näyttelyäkin varten, jos ei sitten ehdi likaantua ennen sitä. Tuli jo mieleeni niitä takiaspalloja irrotellessani, että mihinkään näyttelyyn mennä, vaan ajellaan koiralta turkki pois. No, taidamme sentään käydä näyttelyssä ensin kumminkin, ei siihen ole kuin viikko.
Inca sai suihkun jälkeen poron potkaluun, sellaisen kuivatun. Uutta herkkua, jota ostin tänään kaupasta. Incalla on pienet juhlat, kun huomenna tulee kahdeksan kuukautta täyteen. Ja aattohan se juhlista jaloin on!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti