lauantai 4. syyskuuta 2010

Verijälki ja muuta kivaa

Keitin pitkästä aikaa possun sydäntä Incalle ja otin pakkaukseen kertyneen veren talteen. Ei sitä paljon ollut, mutta sain tehtyä pienen verijäljen ulos. Talloimme ensin sikin sokin pienen alueen, laitoin Incan odottamaan ja tein jäljen tipottelemalla veren maahan niin pitkälle kuin sitä riitti. No tuli siitä muutama metri.

Inca tietää heti tämän jutun jujun. Eihän se edes tiennyt, mitä sen piti etsiä, mutta vein sen alkukohtaan ja sanoin etsi. Ja kyllähän tuo oivalsi veren hajun ja nuuski kovasti tippoja maassa. Lopussa seisoi kiitos eli raakaa jauhelihaa, jonka se hotkaisi suuhunsa. Harmi vaan, että verta oli kovin vähän. Pitää lähteä veriostoksille! Eihän tuo mikään virallinen jälki ollut (en osaa sellaista tehdä), mutta hyvä harjoitusjälki kumminkin. Taitaa Incalla olla verissä kaikenmoiset etsimishommat. Ei mikään huono juttu ollenkaan.

Inez on tullut kesälaitumilta kaupunkiin ja tytöt pääsivät peuhaamaan oikein sydämiensä kyllyydestä metsään. Siitä on kait pari kuukautta, kun koirat ovat toisensa viimeksi nähneet, joten kova hinku oli kummallakin päästä telmimään. Jälleennäkemisen riemu taisi olla rajaton.

Myös Bella-koiran kanssa Inca juossut ja leikkinyt pariin otteeseen ihan hulluna. Bella on vuoden ikäinen terrieri ja Incaa huomattavasti pienempi, mutta hyvin nuo tulevat juttuun ja jaksavat peuhata toistensa kanssa.

Tänään tapasimme Rontti-lagotton, joka asuu täällä päin, mutta emme ole ihmeeksemme ennen tavanneet. Rontti on jo nelivuotias, mutta kyllä Inca sai sen leikkiin mukaan, vaikka Rontti on vähän kranttu koirien ja ihmisten suhteen. Kavereita siis piisaa.

Kovasti olemme harjoitelleet remmikävelyä. Ostin uuden pannan ja remminkin ja tuo vinttikoirapanta tuntuu jo sinällään rauhoittaneen tuota vetojuhtaa ainakin vähän. Voi olla, että se tuntuu erilaiselta, eikä sen kanssa ole ehkä ihan yhtä kiva vetää kuin tavallisella pannalla. Tänään olemme kävelleet pitkät matkat ja Inca on ollut melkoisen nätisti.

Nyt sitä remmikävelyä voi kunnolla harrastaakin, kun pääsen reippaasti kulkemaan. Reilu kaksi kuukautta enemmän tai vähemmän vaivalloista tassuttelemista oli liian pitkä aika koiran koulutuksen ja kasvatuksen kannalta ja se varmasti vaikuttaa moneen asiaan.

Ostin myös Partiovarusteesta semmoiset varsikengät, jotka maksoivat pienen omaisuuden, mutta niissä ei nilkat niksahda ainakaan niin helposti kuin lenkkareissa. Siitä mielellään maksaakin, yksi murtuma riitti. Niitten kenkien jälkeen kun laittaa jalkaan lenkkarit, tuntuu olo kovin heiveröiseltä, hädin tuskin pysyy pystyssä!

Huomenna menemme taas mätsäreihin harjoittelemaan pentunäyttelyä varten, joka on parin viikon päästä. Sen jälkeen Inca pääsee turkista eroon, sillä haluan nähdä sen silmät kunnolla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti