Näyttelykoulutusta

Olimme siis kuumuudesta huolimatta näyttelykoulutuksessa. Se meni oikein kivasti, kun ottaa taas huomioon Incan iän ja minun kipsijalkani. Siellä tehtiin kaikkia niitä juttuja, mitä näyttelyssä tehdään. Kipitetään siis koira vierellä, seisotetaan koiraa ja annetaan tuomarin tutkia koiraa. Inca antoi oikein hyvin tutkia, ei arastellut ja hampaatkin olivat kuulemma hienot! No ne ovatkin, pestäänhän niitä kanatahnalla :) Seisominen ilman namia ei Incalta vielä onnistu ja usein se namista huolimatta lysähtää istumaan. Mutta harjoitellaan, harjoitellaan...

Meidän pitää hankkia näyttelypanta, semmoinen ohut ja hieno turkin väriin sopiva. Monilla oli harjoituksissa sellainen. Meillä vaan tuo nahkapanta ja -remmi. Mutta nämä olivatkin meidän ekat näyttelyharkat, niin ei kaikkia vermeitä tietenkään voi olla valmiina.

Aamupäivällä olimme tosi pitkällä metsälenkillä, semmoiset kaksi ja puoli tuntia. Ajattelin, että jos jalka huomenna on kovasti arka, niin pitää lenkittää nyt kunnolla, kun vielä on tuo suojapanssari jalan ympärillä. Vaikka minä kuljen melko hitaasti, niin Incahan ehtii juosta eteen ja taakse ja sivulle ja ympäri moneen kertaan, että sen matka on huomattavasti pitempi kuin minun. Ja minun on helpompi kävellä, kun koira on vapaana.

Punnitsin Incan tänään. Painoa on 12,2 kiloa eli nyt on kasvuvauhti hidastunut. Edellisestä punnituksesta on kaksi viikkoa, eikä painoa ole tullut lisää kuin muutama sata grammaa. Tosin ovat nämä kaksi viikkoa olleet aika liikunnalliset verrattuna edeltävään neljään viikkoon, että sekin voi vaikuttaa asiaan. Korkeutta olen yrittänyt mitata, mutta Inca lähtee aina karkuun, kun se näkee mittanauhan. Ehkä yritän seuraavaksi rullamitalla.

Koulutuksessa taas

Olimme pitkästä aikaa kääppänöiden koulutuksessa ja se on Incalle kyllä tosi hyvää, koska siellä on niin paljon koiria. Ja maassa on tietenkin paljon koirien hajuja, joita pitää kovasti nuuskia.

Harjoittelimme ohittamista ja vastaavaa, hyppyä, semmoisen trötön koskettamista, mitä Inca ei oikein tajunnut. Pitää harjoitella sellaista kotona. Ja lopuksi meillä oli istumiskilpailu. Kävelimme siis ympyrässä ja kun ohjaaja sanoit stop, koirien piti istua mahdollisimman nopeasti. Hitain koira putosi aina joukosta pois. Me tulimme toiseksi, kröhöm!! Joo, vaikka Inca ei olekaan mikään supernopea, mutta tuossa joukossa me näköjään pärjäsimme.

Kaikista parasta on kuitenkin tuo, että häiriön alla yritetään keskittyä hommiin ja että häiriötä ovat juuri toiset koirat, joiden ohittaminen (hienosti) normaalissa arjessa on vaikeaa. Ja niitä koiriahan tuolla koulutuksessa riittää pienestä suurempaan ja kaikkea siltä väliltä.

Huomenna yritämme mennä näyttelykoulutukseen samaan paikkaan. Ja jos jalka vielä kipsin poiston jälkeen kantaa ja kestää kävelemistä, niin sitten jatkamme harjoituksia ensi viikolla.

Aamuyöstä täällä ukkosti ja se oli Incan ensimmäinen ukkonen. Kun se kovin pamaus kuului, Inca nousi istumaan ja ihmetteli, mitä tapahtuu. Ja kun salamoi, niin se nosti päätään, mutta jatkoi taas torkkumistaan. Ei se näyttänyt ukkosesta olevan moksiskaan.

Olimme tänään Prisman mansikkakojulla ostoksilla, kävimme pankkiautomaatilla ja nuuskimme Prisman koiraparkkikoppeja. Kaikkien koppien ovet olivat auki, mutta Inca suhtautui koppeihin hyvin epäluuloisesti, yhteenkään se ei edes yrittänyt mennä sisään, enkä minä kehottanut. Annoin vaan nuuskia rauhassa. Pitää niihinkin tutustua siltä varalta, että niitä joskus tarvitaan.

"Pallopostia"

Kävimme eilen lähettämässä pallopostia aavalle merelle :)

Kuka ikinä löytääkään värikkään punaisen pallon, se on Incan, joka ei osannut noutaa palloa vedestä. Tai Inca kyllä yritti, mutta kun pallon nappaaminen suuhun ei ole vedestä yhtä helppoa kuin maasta, niin lopulta pallo meni menojaan.

Inca ui vielä käsipohjaa, joten senkin vuoksi pallon noutaminen vähänkin kauempaa ei onnistu. Jahka saan kipsin pois, pitää opettaa Inca uimaan tai ainakin näyttää esimerkkiä, miten kivaa vedessä plutiminen on sitten, kun kastautuu kokonaan.

Ja tänään Inca "törmäsi" Jaaninojassa kalaan. Kala oli semmoinen kymmensenttinen sintti. Se oli kai piilossa kivikossa, josta Incan veteen tulo hätisti sen pois. Inca ihmetteli kalaa, joka ui sinne tänne ja lopulta hävisi näköpiiristä.

Kovasti kuumaa on meillä edelleen. Aamuisin olemme olleet pitemmällä metsälenkillä hyttysten syötävänä, hyttysiä nimittäin riittää. Tuskin ne Incaa syövät, mutta minua yrittävät syödä senkin edestä. Nyt on pilviharso taivaalla, enteileeköhän se sadetta tai peräti ukkosta.

Inca turkki alkaa olla jo niin pitkä, että tekisi mieli ajella se pois. Äkkiä se kasvaa. Siihen jää kaikki neulaset ja muut roskat kiinni ja ne kai pistelevät, kun Inca välillä kiemurtelee ja yrittää saada niitä pois. No, emäntä avustaa, niin ne lähtevät paremmin pois kiusaamasta koiraa. Pitää ekaksi investoida hyvään trimmeriin ennen kuin voin aloittaa leikkuuhommat. Ja pitää miettiä, vienkö Incan näyttelyihin lähikuukausina, jos vien, sitten ei voi trimmata.

Lintulammikolla

Ettei Incan elämä tulisi liian yksipuoliseksi (metsään, metsässä, metsästä), menimme tänään puistokävelylle Kupittaalle ja siellä lähinnä lintulammikolle, jossa emme ennen ole olleet. Lammikko oli vanhoina hyvinä aikoina (minun lapsuudessani) paremmassa kunnossa kuin nykyisin. Silloin siellä oli riikinkukkojakin ja hienoa oli, kun lintu levitti pyrstönsä.


Inca pääsi tutustumaan pikku kileihin,



ankkoihin,


hanhiin, vai mikä tuo mahtaa olla (no, Incalle kai samantekevää, mikä lintu on kyseessä),


tämmöiseen lintuun,


naakkoihin, joita olikin siellä koko suuri yhdyskunta lokkien ohella,


sekä kanoihin ja kukkoon


ja tämä tässä on Inca, joka vähän arasteli outoja lintuja ja kilejä, mutta oli kuitenkin kiinnostunut niistä. Inca pääsi välillä ihan lähelle esimerkiksi valkoista kiliä, mutta kun kili vähän liikahti, niin Inca hypähti taaksepäin.

Seuraavaksi pitänee suunnistaa Aurajoen rannalle paseerulle. Kupittaa on jo tuttu, kun siellä olemme olleet useamman kerran.

Kuumaa on

Inca odottaa, kun emäntä roikkuu telineissä ja "voimistelee" :) Samalla Inca saa harjoitusta siitä, että ihmisiä menee ohi aina välillä. Kuka kävellen, kuka juosten.


Täällä emme olekaan olleet moneen viikkoon, mutta Inca varmaan muistaa nämä reitit vielä.


Tasapainoilua puunrungolla.


Ja runkoa riittää...


...ja riittää...


... ja hienosti Inca pääsi loppuun asti.

Olemme käyneet pitemmillä lenkeillä aamupäivällä ja illalla, jolloin on viileämpää. Kumpikaan meistä ei jaksa olla paahteisen kuumassa auringossa, vaan kävelemme pieniä päivälenkkejä varjossa, mikäli varjoa jossain on. Ja sitten leppäilemme kotona ja usein emäntä torkkuu päikkärit :)

Tosiaan enää en ole tarvinnut lenkittäjiä sen jälkeen kun kepit jäivät pois. Aluksi kävelin vaan tässä lähistöllä, mutta jalan kanssa jaksaa aina vain paremmin, niin nyt olemme olleet jo ihan kunnon metsälenkeillä (ei kallioilla!!!). Inca saa juosta vapaana ja osan aikaa harjoittelemme remmikävelyä kuntopolulla. Se nimittäin tuottaa samanlaista tuskaa kuin tuotti remmikävely näillä tutuilla kotikaduilla.

Incahan haukkui ja yritti rynniä juoksijoiden ja muidenkin ihmisten perään kuntopolulla ja sitten sillä on aivan hirveä vauhti päällä niin, että se ei malta kävellä remmissä nätisti. Olemme siis harjoitelleet sitä, että juoksijat ja muut ihmiset saavat mennä rauhassa ja meillä on omat puuhamme (namit!). No ohitettaviin koiriin nekään eivät tehoa. Sitten mennään vaan ohi ja sillä selvä. Ja olemme harjoitelleet paljon ja hartaasti, että remmissä ei vedetä kuntopolullakaan, eikä säntäillä puolelta toiselle.

Tänään pääsimme jo hyviin tuloksiin, mitä tulee ihmisten ohittamiseen. Minulla oli mukana lihapullia (400 g jauhelihaa, 2 kanamunaa, reilu desi kaurahiutaleita sekoitetaan ja uuniin pikku pullia paistumaan, ne sitten vielä pieniksi paloiksi ja avot, että maistuu!). Myös remmikävely alkaa sujua, mutta on siinä vielä hiomista.

Ohitettavia olikin tänään paljon. Juoksijoita, kävelijöitä, sauvakävelijöitä ja koiria. Muuten kaikki meni hyvin, mutta koirien kanssa temppuillaan eli niitten ohi ei päästä nätisti ollenkaan. Inca säntäilee tai yrittää säntäillä sinne tänne, eikä namit kiinnosta noissa tilanteissa tipan tippaa. Tosin, kun ohi päästään, niin sitten Inca rauhoittuu melko nopeaan.

Sekin on aika hyvä tapa saada koiran huomio pois jostain lähestyvästä ihmisestä, kun tiputtelee nameja maahan ja koira etsii niitä. Incaan se tehoaa hyvin, kun se tykkää nuuskutella nameja maasta. Lihapullien lisäksi minulla oli mukana myös nappuloita ja vähän pieniksi leikattuja kanankierrerullia (Hauhau). Nameihin on vaan satsattava, koska ne tehoavat Incaan parhaiten. Etenkin kun pitää saada koira tottelemaan uusissa tilanteissa tai paikoissa, niin ei ole namien voittanutta. Incahan kävelee nykyisin tosi hienosti näillä meidän tutuilla kaduilla, autoja tai muita ei ole haukuttu aikoihin, kaikki saavat mennä ihan rauhassa ohi ilman, että Inca korvaansa loksauttaa. Toki namipalkkaa on edelleen tarjolla, mutta ilmankin ohitukset sujuvat.

Enää vajaa viikko kipsiaikaa ja sitten pääsemme oletettavasti normaaliin elämään käsiksi taas ja vihdoin. Toki nämä viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet jo hyvää aikaa, kun pääsen Incan kanssa itse liikkeelle.

Kesäpäivän viettoa

Kun mennään metsälenkille, Inca pääsee "pulikoimaan".


Tätä polkua me painumme metsään ja Inca saa juosta vapaana.


Mutta pulikoiminen on sentään aika kivaa.


Mitähän siellä näkyy?


Ja narupallokin on fölissä.


Näillä hampailla kelpaa järsiä mitä vaan.


Tästä en kyllä liikahda mihinkään! Metsälenkki väsytti niin, että viimeiset askeleet kotiin olivat melkein liikaa.

Kotiympyröissä

Tänään emme lähteneet bussireissulle, vaikka Kupittaan puistossa olisi ollut mätsärit, joita olisimme voineet mennä katsomaan. Minusta ei ole vielä kehässä sipsuttajaksi, tuskin Incastakaan, ja ilmeisesti mätsärit eivät ole tarkoitettu liikuntarajoitteisille. Emäntä oli liian väsynyt lähteäkseen minnekään. Vaikka jalan kanssa pystyn hyvin kävelemään, niin se on silti väsyttävää hommaa. Jalka väsyy ja koko ihminen väsyy.

Olemme siis pyörineet kotinurkissa, olleet metsässä ja kuntolenkilläkin sen verran, että haukuttiin juoksijaa ja peuhattiin yhden koiran kanssa siellä ja illansuussa menimme omiin harkkareihin kentälle. Harjoittelimme mukaeltua esineruutua ja seis-komentoa, käveltiin nätisti remmissä ja aina välillä leikittiin ketulla ja pallolla, sekä harjoiteltiin luokse tulemista, mitä harjoittelimme myös metsässä.

Kyllähän Inca tulee luo, mutta se saattaa miettiä välillä aika kauan, että mitähän tekisin. Metsässä harjoittelin sillä tavoin, että jollei Inca tullut tarpeeksi ripeästi tai ollenkaan luo, niin kävelin siitä poispäin ja olin kuin sitä ei olisi ollutkaan. Kun Inca juoksi luokseni tai ohitseni, käännyin eri suuntaan. Ja sitten välillä kokeilin, josko nyt huvittaisi tulla vähän ripeämmin luo. Kyllä huvitti.

Inca on oppinut odottamaan paikalla jo niin hyvin, että saan piilotettua ketun, peikon, pallon tai sammakon toiseen huoneeseen ja Inca istuu sillä aikaa nätisti paikallaan toisessa huoneessa. Ja se on paljon se! Minä sanon Incalle, että odota, kettu menee piiloon. Vielä vähän aikaa sitten siitä ei tullut mitään. Laitoin aina oven kiinni ja käskin Incaa odottamaan oven takana. Sitä myöten se sitten hoksasi, mikä on homman nimi. Enää ei tarvitse laittaa koiraa oven taakse. Seuraavaksi pitää opettaa se laskemaan kymmeneen ja sitten saa lähteä etsimään :)