Aamupäiväkävelyä kaupungilla

Meidän päiväjärjestys on jo pitemmän aikaa ollut sellainen, että ulos lähdetään aamulla vasta sitten, kun olen ensin syönyt aamiaisen. Liinun vuoksikaan ei enää tietenkään tarvitse rynnätä pää kolmantena jalkana ulos aamupissalle suoraan sängystä. Siinä kahdeksan hujakoilla sitten koittaa päivän ensimmäinen lenkki, joka tänään käveltiin pupujussivapaassa kaupunkiympäristössä. Tosin sunnuntaina 9-10 aikaan kaupunki on melkoisen autio kaikesta, mutta ei kai huiske ja meteli ole kivaa ja itsetarkoitus sen paremmin koirille kuin ihmisillekään. Päivällä meidän on turha liikkua paljonkaan kotipihaa kauemmas, Inca nuupahtaa just sillään, kun on "liian" lämmintä ja nyt on. Pitää ehkä kehitellä sille viilennysloimi tai suihkuttaa se ennen ulos menoa.

Aurajoen yläjuoksua

Aurajoen alajuoksua teatterisillalta

Teatterisilta

Nopeasti koirat muuten tottuvat uusiin toimintatapoihin. Kyllä ne ensin olivat ihmeissään, kun ei aamulla ekaksi mentykään pisulenkille. Mutta sitä ihmetystä ei kestänyt kuin tovi ja niin ne omaksuivat uudet tavat. Koirat pääsevät makkariin, kun olen herännyt ja siirtynyt kyökin puolelle. Yöthän ne nukkuvat muualla. Niille on tullut tavaksi jatkaa torkkujaan makkarissa sängyssä siihen asti, että ne huomaavat aamiasajan olevan ohi ja emännän liikehtivän siihen malliin, että pian lähdetään ulos. Välillä oikein ihmetyttää, miten tarkkoja ne ovat havaintojen teossaan ja päätelmissään (no joo, eivät koirat tee päätelmiä, mutta ihmisen näkökulmasta se siltä vaikuttaa :D). Eivät ne edes näe minua, mutta silti ne tietävät, mitä tuleman pitää ja reagoivat heti.

Ensimmäisen kontaktin koiriin otan aamulla vasta siinä vaiheessa, kun lähdetään ulos, siihen asti ne ovat saaneet olla omissa oloissaan ilman, että niitä mitenkään huomioin. Liinu kyllä häärii hetken ympärillä siinä toivossa, että se saisi huomiota, mutta kun se ei saa, se menee torkkumaan. Inca tietää, että huomiota ei aamutuimaan heru, joten se ei edes yritä.

Päivän ohjelmaan yritän nyt oikein toden teolla sisällyttää myös erikseen lenkityksenkin. Se on ihan terveellistä koirille, että joutuvat olemaan välillä kumpainenkin yksin ja että saavat minulta kahdenkeskistä "laatuaikaa" ja että rutiinit tältäkin osin rikkoontuvat.

Niin juu, se vielä piti mainita, että lasinsiruja kaupungilla on niin paljon, että välillä ei oikein tiennyt, miten päästään ehjin tassuin eteenpäin. Kun yritti siirtää kahdeksaa tassua pois sirpaleista niin siinä olikin tekemistä. Miten kaupunkikoirien tassut ollenkaan kestävät? Ja miksi ihmeessä niitä laseja pitää rikkoa joka paikkaan (paljon kirosanoja)?? Ja miksei joku harjakone putsaa niitä pois?