Viime yönä tapahtui sellainen ihme, että Inca nukkui koko yön sängyssä, mitä se ei ole tehnyt aikoihin. Siihen asti, että se lopetti hyppäämisen, se nukkui osan aikaa yöstä sängyssäkin. Sen jälkeen se ei ole öisin sängyssä käynyt kääntämässäkään. Illalla se asettui sänkyyn ja siinä se oli aamuun asti. Paikkaa se vaihteli, mutta kertaakaan se ei mennyt lattialle nukkumaan. Olipa kivaa, kun oli koira viekkosessa! :-D (Juu täähän on kaamea rikos, että koira nukkuu ihmisen kanssa sängyssä, apua!!!, jotain rajaa pitäis olla, mutta ei meillä vaan ole! Kyllä Inca tarpeeksi kuuliainen on mulle, että sen puoleen voi olla sängyssäkin.)
Liinu nukkuu edelleen omassa kolossaan eli se ei öisin vieläkään pääse muualle nukkumaan. Tuosta sen omasta nukkumapaikasta lattialla sängyn vieressä on tullut sille niin sen oma paikka, että usein iltaisin, kun nukkumaanmeno lähestyy, se menee sinne omia aikojaan ja käpertyy fleespeittojen päälle. Sitten laitan vaan häkin paikalleen, ettei se pääse öisin vaeltamaan ja herättelemään Incaa.
Aamulla Liinu usein tunkee sänkyyn, minkä yleensä estän. Tänä aamuna se tuli myös sänkyyn, mutta en reagoinut siihen mitenkään, vaan annoin sen olla. Aikansa se oli selkäni takana ja sitten se meni takaisin lattialle odottamaan ylösnousemusta.
Pitää vielä mainita, että Inca pakittaa jo aika vauhdikkaasti verrattuna ensimmäisiin pakitusharjoituksiin. Nyt me tehdäänkin vallan ylämäkipakituksia, niin on tehokkaampaa jumppaa. Ja Liinu osaa odottaa hyvin vuoroaan. Se tietää, että ekaksi teen temppuja Incan kanssa ja sitten on sen vuoro. Samoiten portaita Inca nousee nykysin paljon ketterämmin, kun aluksi, joten kaipa kaikki kuntoutukset ovat auttaneet.
Niin ja tänään käveltiin yhden talon ohi, jonka aidatulla pihalla riehui sakemanni ja olisi hyvin päässyt aidan yli meidän kimppuun, jos olisi halunnut. Itsekin säikähdin, kun en tiennyt, että sen aidan takana on räyhäävä sakemanni. Aika hurjan oloinen se oli ja mietin kyllä kovasti, mitä sitten, jos se sieltä päättää tulla yli (olisin varmaan nostanut aikamoiset perkeleet ilmaan, nyt ei ollut purkkiakaan mukana.) Koiratkin tietty pelästyivät, mutta sanoin niille, että mennään ja me käveltiin reippaasti ohi ja koira pysyi aidan paremmalla puolella. Eräs pikkukoiraa ulkoiluttava nainen siinä sanoi, että tuo sakemanni on kyllä tullut aidan ylikin koiran kimppuun ja että hän ei kulje siitä koskaan ohi, koska koira on usein pihalla ja käyttäytyy aina samoin. Ihme, että omistaja antaa sen siellä riehua vapaana. Vaan ehkä se on kiva pikku sesse...joka vaan vartioi reviiriään aggressiivisen oloisesti...
Ja tässä toinen mun sesseistä eli Liinu :) Tuli Liinunkin silmät esiin taas!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti