Uudet "lelut"

Kävimme shoppailemassa Lemmikkiasemalla kuivattua kuoretta, Natural menuta sekä kongit. Yleensä nämä mussukat kalvavat luitaan, mutta nyt ostin molemmille kongit ihan kevätpäiväntasauksen kunniaksi :) Pikku askaretta siinä olikin, että koirat saivat makupalansa kongista massuun. Otetaan kongit mukaan Paraisille, kun lähdemme loppuviikosta sinne hoitohommiin vähän pitemmäksi aikaa. Koirille askartelua mukaan. 

Ja tuo kalapuoli tuntuu olevan suurinta herkkua. Kuivattu kilohaili on ihan pop, mutta niinpä on tämä kuorekin. Ja raa'at silakat menevät ekana silloin, kun niitä on tarjolla lihamössön ohella. Ne ovat siis eri kupissa ja molemmat syövät ensin silakkansa ja vasta sitten lihamössöt. Kalaa alkuruuaksi, lihaa pääruuaksi :D Joku järjestys se olla pitää.

Inca konginsa kanssa

Liinu konginsa kanssa

Incalla on nykyisin aikamoinen vimma kuopia lattiaa, mattoja, lattialla olevaa lehtipinoa ja sänkyä. Onhan se sitä tehnyt aina, mutta nyt se on erityisen aktiivinen tässä asiassa. Milloin on matot kurtussa, lehtipino leviänä ja sänky möyhennetty:

Metsä alkaa olemaan taas siinä kunnossa, että siellä voi jo lenkkeillä. Polut ovat kyllä jäisiä, mutta niissä kohdin voi kävellä polun vieressä. Onkin ollut kivaa tehdä pitkiä kunnon metsälenkkejä, ihan parasta! Tein koirille tänään kevään ekat naminetsinnätkin metsään ja innollahan nämä alkoivat nenähommiin. Tosin lumen alta paljastuva maa tuntuu olevan täynnä kiinnostavia hajuja, aika nuuskuja nämä.

Koirat löysivät metsästä hanskan ja siitä alkoi "kyllä sidoste sukka kestää" -tyylinen mittelö siitä, kumpi sen hanskan saa. Inca enemmänkin oli paikoillaan ja Liinu reuhtoi, ravisteli, tanssi ja murisi saadakseen hanskan, mutta ei saanut. Lopulta se luovutti ja alkoi nuuskia maata ja puuhailla muita juttuja ja hanska jäi Incalle. Jonkunmoista väsytystaistelua.  Antaa ipanan repiä, kyllä se kohta väsyy, ajatteli Inca. Liinu on kyllä tosi yritteliäs ja sitkeä, mutta Inca on Inca ja hyvä, että Liinu osaa luovuttaa ja jäädä toiseksi. Sama homma oli yhtenä iltana kepin kanssa. Koirat seisoa jököttivät ja pitivät kepistä hampaillaan kiinni, eikä kumpikaan antanut periksi. Liinu se oli, joka lopulta luovutti. Se on sen nuoremman osa :( Mutta koiramaailmassa niin pitää ollakin.

Niin juu ja sellainen uutinenkin osui silmiini, että Uittamolle tulee virallinen koirien uimaranta siihen kohtaan, jossa mekin viime kesänä käytiin polskimassa. Nyt se siis kunnostetaan koirauintia varten. Hyvä, kun se on kuitenkin silleen lähellä meitä.