Kaikkeenpa sitä joutuu perehtymään, kun on koiria :D Eilen taas selailin nettiä ja kas, mitä silmiini osui! Kutisevat koirat lakkaavat kutisemasta, kun sisäilman kosteusprosentti saadaan kohdilleen. Ja vielä vinkit kaupan päälle, miten prosenttia saa nostettua kepulikonstein ilman ilmankostuttajaa, sitä kun ei tässä huushollissa (vielä) ole.
Märkiä pyyhkeitä patterin päälle kuivumaan. Niitä sitten vaikka kuinka paljon patterit täyteen ja vielä vesiastioita lisänä, mistä kosteutta haihtuu. Vedenkeittimellä saa nopeasti kosteusprosenttia nostettua ja kukkia suihkuttamalla saadaan kukatkin viihtymään paremmin :) Ammeenpohjalle ja pesualtaisiin vettä haihtumaan ja vesikattila liedelle kiehumaan, kyllä kosteutuu!
Ja ihmeitten ihme tapahtui! Inca lakkasi rapsuttamasta itseään ja nyt se rapsuttelee silleen normaalisti, kun koiran kuuluukin rapsuttaa. Ja tämä tapahtui yhdessä yössä! Noin tarkemmin ajatellen selvähän se on, että koirankin iho kärsii talvipakkasista ja kuivasta sisäilmasta, kun omakin iho on jatkuvasti liian kuiva rasvauksista huolimatta. Ei auttanut Incalla pellavansiemenöljyn annoksen nostaminen, eikä muutkaan öljyt, mutta kosteusprosentin nostaminen auttoi.
Ja koska minulla ei ollut hajuakaan, mikä prosentti täällä on, ostin mittarin. Nyt se näyttää kaikissa huoneissa suunnilleen 40-45 prossaa, mikä on ihan hyvä prosentti. Hyvä huoneilman kosteusprosenti on 30-45, ei ala vielä huusholli homehtua :D Eilen ja aamulla prosentti hipoi ties mitä lukuja (ikkunat vesihuurussa :D), mutta nyt tilanne on tasaantunut. Pitää vaan tasapainoilla noitten märkien pyyhkeitten kanssa, mikä on sopiva määrä! Hauskaa!
Incahan rapsutteli viime talvena myös ja sillon vaan odottelin pakkasten lauhtumista, että pääsin trimmaushommiin. Ja sillon niin kuin nytkin siitä irtosi semmosia karvatupsukoita. Niitä irtoaa myös Liinusta, mutta ei niin paljon. Noh, kai se on keväistä karvanlähtöä. Ja kyllä pian trimmeri pistetään käyntiin, kunhan pakkasista päästään. Incaa en ainakaan trimmaa ennen kuin on sopivat kelit.
Keskiviikon jälkeen Inca ei ole hypännyt, joten aika hyppyhaluton se edelleen on. Mutta nyt se on alkanut sentään venytellä paremmin, joten jotain edistystä on tapahtunut. Meillä jatkuu pakitukset ja porraskävelyt sekä venyttelyt ja remmilenkit. Liinu on päässyt joka päivä metsälenkille ja siitä on kehkeytynyt taas semmoinen perässähiihtäjä, jollainen se oli pienempänä. Suurimman osan ajasta se tepsuttelee mun kannoissa kiinni. Ehkä se käyttäytyy noin, kun Inca ei ole mukana. Tai sitten juoksuajan sählinki oli ohimenevä vaihe.
Kyllä näille koirille olikin taas tarpeen tällainen vaihe, että kuljen kummankin kanssa erikseen ulkona aina välillä. Sen jälkeen kun Liinua ei ole tarvinnut erikseen kuskata pisureissuille, en ole lenkittänyt koiria erikseen. Niin paljon kätevämpää ottaa vaan molemmat mukaan samalla kertaa. Mutta molemmat ovat nyt osoittaneet haluttomuutensa jäädä yksin kotiin :O Inca livahti tässä yksi päivä rappukäytävään, enkä meinnannut millään saada sitä sisälle ja uskomaan, että se jää kotiin. Se oli Incamaisen itsepäisesti hissin luona :D Ja silloin kun lähdin Incan kanssa fyssarille, Liinu jäi parkumaan oven taakse, mitä se ei ole ikinä tehnyt :O No, se protesti varmaan loppui lyhyeen ja kyllä se nyt jää taas yksinkin, kun olen käynyt Incan kanssa remmilenkillä. Äkkiä ne vaan oppivat, että aina pääsee lauman mukana ja yksin jääminen taitaa olla kova paikka. Kaksisteen ne jää aina ilman mitään mukinoita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti