Jumeja, jäykkyyttä, lukkoja

Hyvä oli siis, että käytiin fyssarilla. Nyt on liikuntataukoa ja -rajoituksia, että saan koiran käyttämään kaikkia lihaksiaan. Nimittäin vasemman takajalan lihakset olivat selvästi heikommat kuin oikean ja selässä jossain kohtaa oli joku kohta lukossa sekä jäykkyyttä yläkropassa oikealla puolella ja muuallakin, mikä aiheutuu juuri siitä, että koira yrittää kompensoida tilannetta muilla lihaksilla. Todennäköisesti on ollut liikaa törmäilyjä,  kuten silloin viimeksikin, mitä en yhtään epäile. Nyt ei sitten enää ole ja PISTE. Onneksi Liinukin on rauhoittunut paljon ja onneksi olen pitänyt ainakin ajoittain sen pois Incan kimpusta. Eikä agilitia vähään aikaan, josko siten koskaan. Sen mietin aikanaan. Ainakin hyppytekniikkaan pitäisi panostaa (matalat esteet eri etäisyyksillä, ei mitään ratoja), että Inca oppisi taas käyttämään kroppaansa oikein eli hyppäämään oikein. Saa nyt nähdä, on tässä maailmassa muutakin kuin agiliti, väkisin viitsi koiran kroppaa ja terveyttä tuhota, jos se minun kädessäni ja päätettävissani on. Ja kenenkäs muun.

Piira näki heti, kun Inca pistettiin istumaan ja seisomaan, että sen kroppa ei ole suorassa. Siinä ei mennyt minuuttiakaan, kun tilanne oli siltä osin selvä, mistä hyppyhaluttomuus johtuu. Tämä vaiva Incalla on ollut jo todennäköisesti pitemmän aikaa, mutta juoksut ovat vaikuttaneet asiaan niin, että se lopetti hyppäämisen kokonaan. Kudokset kuulemma pehmenevät juoksujen aikana ja tämä sitten voi vaikuttaa siihen, että hyppääminen on tuntunut pahalta ja tehnyt kipeää. Osa kaikesta flegmaattisuudesta menee myös juoksujen piikkiin, on hyvä vaan lenkittää koiraa sopivasti, että sen hormoonitoiminta palautuu ennalleen, eikä se kuvittele niin paljon tekevänsä pentuja, mitä se sisällä maatessaan voi kuvitella. Se on siis varovainen "luonnostaan" eli ei hyppää. Jonkinmoisia valeraskausoireita siis.

Nyt mennään viikko puolitoista kevyitä remmilenkkejä, kävellään vähän portaita ylös (yksi kerrosväli), mutta ei alas ja peruutellaan niin tasasella maalla kuin "ylämäkeen", mikä tarkoittaa n. 5 cm alustaa. Näin saadaan koira käyttämään takajalkojen lihaksia molemmin puolin. Jos Inca itse haluaa hypätä sängylle, niin se on ok, mutta alastulossa pitää olla matto alla. Liukkaita paikkoja (lattiat, jää) pitää varoa, ettei tule kaatumisa tms. Juoksulenkit ovat hyviä, jos ei ole liikaa pakkasta ja ylämäkeen kävelyt. Takkia on hyvä pitää päällä ja tossutkin jaloissa, jos on paljon pakkasta. Sisäisesti otetaan b-vistkuja, joita ostinkin heti purkillisen. Rasittavat metsälenkit eivät ole hyväksi, kun nyt pitää panostaa juurikin siihen, että Inca alkaa käyttämään vasemman takajalan lihaksia kunnolla, mikä vauhdikkaassa menossa unohtuu. Tosin sen meno on hyvin verkkaisaa, mutta nyt kun kroppaa on avattu, voi vauhti-innostus iskeä, eikä se ole hyväksi.

Ja jos Inca alkaa venytellä kunnolla, niin siitä kehuja :) Ja voi olla, että tuo Incan rapsuttelu on myös johtunut siitä, että kroppa ei ole ollut kunnossa. Eli kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Kyllä oli hyvä tuo Leena Piira, rauhallinen, osaava, tietävä ja taitava. Ei ihme, että ajat ovat piukassa. Jos hänelle tulee peruutusaika, niin menemme sinne sitten muutaman viikon kuluttua. Muutoin vapaita aikoja olisi joskus heinäkuussa :O. Eli kävi valtavan hyvä tuuri, kun sain ajan niin vikkelään.

Inca oli rauhallinen ja ilmeisen selvästi tykkäsi käsittelystä. Vähän oli vaikeuksia saada se kyljilleen, mutta ihan hyvin se kuitenkin kävi. Namia sai ja minulta rapsutuksia niskaan ja päähän koko ajan ja muutaman kerran Inca huokasi syvään, mikä on kuulemma hyvä merkki, koira on rentoutunut.

Lopun päivää Inca todennäköisesti on väsynyt, joten lyhyitä ulkoilureissuja vaan tehdään ja annetaan koiran levätä.