Nyt se ihme tapahtui, että Inca hyppäsi monen viikon jälkeen ensimmäisen kerran sängylle! Jee! Liinu piehtaroi sängyssä, Inca kiersi sängyn ympärillä, ynisi ja sitten se otti ja hyppäsi sängylle! Olipa kiva nähdä koiran hyppäävän! On niin kovin outoa ollut, kun se ei ole yhtään hypännyt. En niitten antanut sängyssä piehtaroida vaan hätistin Liinun alas ja Incakin hyppäsi samoin tein pois. Sängyn ympärillä on mattoja ja muita liukuesteitä, vaikka ei nämä mun lattiat mitään liukkaita ole. Mutta hoidot ovat selvästi auttaneet. En mitenkään puutu Incan hyppelemisiin, en siis houkuttele sitä hyppäämään, vaan se saa tehdä justiinsa niin kuin siltä parhaalta tuntuu.
Joka päivä useita kertoja meillä peruutellaan seinän tai sohvan viertä pitkin, että peruutus menisi paremmin suorassa. Vähän ollaan pakitettu myös "ylämäkeen" ja rappuja kuljetaan ylös aina, kun niitä ulkona matkan varrella on. Tässä meidän talojen piha-alueella on useita pieniä rapunpätkiä, joita käytän tähän harjoitteluun. Samoin yritän muistaa sisälle tullessa jäädä seiskassa pois, josta sitten kävellään kasiin, mutta usein huomaan painaneeni tottumuksesta hissin kasiin. Kuitenkin muutama kerta päivässä sentään kävellään yksi kerrosväli. Venytystäkin tehdään siten, että Inca saa namin oikealle alaviistoon, että vasen puoli saa venytystä.
Muutoin Inca on päässyt vaan semmoisille puolen tunnin tai kolmen vartin remmilenkeille ja nyt kun on pakkasta taas enemmän, on tossutkin jalassa. Liinun kanssa yritän käydä välillä kääntymässä metsässäkin, että se saa juoksennella, touhuta ja purkaa energiaa. Tosin se aika vähän purkaa energiaa, enemmän se taapertaa siinä lähettyvillä.
Niin ja kun teen Incan kanssa pakituksia, niin Liinu saa sitten tehdä kaseja mun jalkojen ympäri, että sekin saa omat namitemppunsa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti