...sunnuntain tietämillä ehkä helpottaa. Eikä meillä pakkanen pyöri kun runsaassa -20 asteessa, mutta on se vaan liikaa. Jää ulkoilut aika vähiin, vaikka auringonpaiste onkin mitä hienoin. Emännällä on sekin vika, että liiat kylmyydet kuten kuumuudetkin ovat myrkkyä. Koirista en tiedä, mitä ne kylmyydestä tuumaavat, vaatteista ne eivät tykkää, mutta nostelevat tassujaan, jos tossuja ei ole. Ja jos tossut on, niin useampi kerta per reissu tossuja tippuu ja niitä laitetaan tassuihin entistä tiukemmin. Tossujumppaa emännälle, kyllä siinä hiki tulee :D Nyt jo Liinukin nostelee tassujaan. Joka kerta en kuitenkaan jaksa/viitsi tossuja laittaa, mutta takit on päällä, joko kevyemmät tai paksummat. Jotain käyttöä niillekin.
Inca alkoi juoksujen loputtua rapsutella itseään siihen tahtiin, että pari sen nisää ärtyi. Ehkä nisät kutiavat (?) tai jokin muu siellä massun seutuvilla kutitti, mutta iho parin nisän ympärillä oli ihan rikki. Liisan neuvosta laitoin niihin bepanthenia ja sitten vielä laitoin Incalle paidan päälle, ettei se rapsi itseään niin paljon. Paita taitaa olla nyt kolmatta päivää päällä ja nisät ovat rasvahoidolla parantuneet hyvin. Jotain hormoonitoimintaa kaiketi niissä sitten.
Sain Incalle myös pikapikaa ajan Leena Piiralle ensi maanantaiksi, kun Inca ei ole kohta kahteen viikkoon hypännyt yhtään minnekään (sohvalle/sängylle), eikä se metsässäkään hyppää puunrunkojen yli vaan menee niitten ali. Edes houkuttelemalla se ei tule sängylle/sohvalle, mikä on ihan tavatonta. Incahan nukkui paljon sängyssä. Muutoin se kyllä on kunnossa, syö hyvin ja jopa juoksee metsässä Liinun kanssa jonkin verran. Kun tämä hyppyhaluttomuus alkoi juoksujen ollessa parhaimmassa vaiheessa, ajattelin sen liittyvän siihen, mutta tuskin sittenkään. Oletan, että sillä on jotain jumeja jossain, vaikka se ei arista mitään kohtaa ja antaa käsitellä kroppaansa. Lisäksi Inca on ollut hyvä venyttelemään niin etu- kuin takapäätään ja nyt en ole nähnyt sen venyttelevän kunnolla pitkiin aikoihin.
Ovathan koirat peuhanneet sen päiväisesti monta kuukautta, että ihmekös tuo, jos jumeja siinä pyörityksessä on tullut, eikä se agilitikaan ihan helppoa koiran kropalle ole. Mutta saa nyt nähdä, mitä fyssari Incasta löytää vai löytääkö mitään. Incasta on vähän vaikea tietää, missä nyt mennään, kun juoksut tekevät siitä jotensakin flegmaattisen eli se ei ole normaali itsensä. Mutta kertakaikkinen hyppyhaluttomuus kyllä kertoo jostain vaivasta ja/ tai kivusta, niin totaalinen muutos on.
Ja olihan Incalla silloin aikoinaan jumia selässä, mikä hoitui sillä, että käytiin Tanja Kottilla, joten ehkä nyt on jotain vastaavaa. Aika vaikea vaan saada aikaa hyvälle fyssarille (enkä tiedä, kun nämä kaksi), paljon apua ei ole, jos ajan saa jonnekin huhtikuun lopulle. Onneksi on peruutusaikoja ja mulla mahdollisuus mennä melkein milloin vaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti