maanantai 20. helmikuuta 2012

Hyppyjä...

...sängylle ja sohvalle on alkanut olla melkein kuin vanhaan hyvään aikaan! Sano kuka mitä tahansa meitin huonoista tavoista, niin on se vaan loistavan hieno juttu, kun koira hyppää taas sängylle ja sohvalle. Muuten edes tietäisi, onko Inca paremmassa kunnossa vai ei, jos se ei täällä sisällä hyppäisi tai siis saisi hypätä.

Illalla katselin telkkua, Inca hyppäsi toiselle sohvalle, käpertyi sohvannurkkaan pää käsinojalla nukkumaan ja siinä se nukkui pitkän aikaa. Oikein silmäsi lepäsi, kun Inca nukkui omassa Incamaisessa asennossaan pitkästä pitkästä aikaa.

Vähän olen jo vienyt Incaa metsälenkillekin, mutta sellaisille helpoille reiteille, missä ei ole jyrkkiä nousuja ja laskuja ja muita vaikeita paikkoja. Liinu on sillä aikaa kotona, että sujuu lenkit rauhallisemmin. Toki Inca jonkin verran juoksee, mutta sen se tekee sitten omasta halustaan, ei Liinun houkuttamana tai provosoimana. Mutta vähänhän Inca juoksee, hyvin rauhallista ja mietteliästä sen meno enimmäkseen on. Saa metsässä kumminkin kroppa erilaista liikuntaa kun remmilenkeillä.

Loimi on päällä varmaan 6-8 tuntia päivässä ja hyvin Inca siinä viihtyy. Taidan siirtyä pitämään sitä öisin nyt, kun se on jo siihen tottunut. Tiedä sitten, onko siitä apua ollut, mutta ei siitä haittaakaan ole. Eikä rahoille muuten saa vastinetta kuin pitämällä loimea. Itsellekään mitään noin kallista tule hankittua, mutta kyllä koirille :D

Pakkiharjoituksia teemme edelleen ja käymme juoksulenkillä, jos kelit sallivat ja emännän voimat riittävät. Tässä onkin enemmän rämmitty lumessa kuin juostu, mutta olettaisin lumikävelyn olevan aika tehokasta koirallekin. Lunta tuli eilen sen verran, että riitää lopputalveksi. Mutta tänään onkin sitten mitä hienoin kevät- ja juoksupäivä!

Liinun kanssa olen käynyt metsälenkeillä päivittäin, että se on päässyt revittelemään oikein kunnolla. Ja kyllä se sitä on välillä tehnytkin. Pieni piiperöinen hyppii ja juoksee hangessa, jonne se uppoaa melkein kokonaan, mutta eipä se menoa näy haittaavan. Ylämäkeenkin se loikkii kuin tyhjää vaan! Ja sitten se on ihan mahdoton piehtaroija. Etenkin auratuilla teillä se piehtaroi oikein sydämensä kyllyydestä. Kai se tuntuu kivalta ja turkki puhdistuu :) Ja lumipalloja huuhdellaan turkista lämpimällä vedellä lenkkien jälkeen, niitä on riittänyt.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti