Kävimme taas Mustissa ja Mirrissä ostamassa broitskun siipiä ja sydämiä ja siellä oli sellainen myyjä nyt, joka vannoi kaiken lunnonmukaisen nimeen. Tuli siinä juteltua hetki ja kysyin, mitä hän suosittelee nenäpunkkeihin. Valkosipuli&Kreikanhernetabletteja. Niitä kun syöttää ympäri vuoden, koira pysyy terveenä, ei tule punkkeja kesällä ei talvella, ei tulehduksia, ei tarvitse matolääkityksiä (myrkkyä) jne. Ja valkosipulia ruokaan.
Valkosipulia olen kyllä muussanut kasvissoseisiin, mutta vasta vähän aikaa eli siitä ei näihin nenäpunkkeihin ole apua vielä ollut. Kesällä joku koiranomistaja/kasvattaja kertoi syöttävänsä koirilleen valkosipulia, eikä koirilla ole punkkeja. Pitää jatkaa tuota valkosipulin syöttämistä ja katsoa, miten se tehoaa.
Onhan se tietysti niin, että tuollaiset lääkepillerit ovat varmaan aikamoista myrkkyä koiran elimistölle, eikä kaiketikaan tee hyvää, ei ainakaan, jos niitä alvariinsa ja kaikkeen antaa. Mutta ei ole kivaa koiralle sellainen nenäpunkkikaan, joka kiusaa koiraa. Tiedä sitten, mikä parasta on, mutta ei ainakaan kaikenmaailman myrkyt, joita lääketeollisuus niin mielellään kaikkeen tuputtaa. Ja tietysti siksi, että voitto pitää maksimoida.
Mutta eipä Inca enää tuhistele kuin harvoin, joten mitä tahansa se tuhistelu olikin, se on loppunut. Vähän vaan ihmetyttää vielä se, että lääke piti hakea eläinlääkäriasemalta, mutta lääkäristä ei nähty kuin takin lieve. Olisi luullut, että lekurin pitää ensin tsekata vähän koiraa, kun minun diagnoosini oli tosiaan nettisellainen. Siis täysin asiantuntematon ja vailla edes kokemusperäistä tietoa. Heppoisesti noita tabuja siis saa. Se ihmetyttää.
Kun kävelimme Mustista ja Mirristä kotiin, niin Inca oli kuin pahainen kakara, joka ei tiedä, mitä tekisi. Se hyppi ja pomppi ja puri remmiä ja roikkui siinä ja puri muovikassia, jossa ostokset olivat. Energiaa oli enemmän kuin pienessä kylässä! Toin ostokset sisään ja lähdimme saman tien uudestaan ulos purkamaan energiaa. Kuinka ollakaan, Elli ja Inez olivat samaan aikaan lähdössä lenkille, joten painelimme koko konkkaronkka metsään ja Inca sai riehua kaksi tuntia kavereitten kanssa. Sen jälkeen se olikin koko illan rauhallinen ja nukkui, kunhan ensin oli syönyt suurella ruokahalulla sapuskansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti