Hyvä koira!

Minulla on semmoinen sääntö, että en avaa ovea, jos en tiedä jonkun olevan tulossa. Ovikelloa on siis turha tulla pimputtamaan ilman ennakkovaroitusta. Tai saa sitä pimputtaa, mutta kukaan ei ole kotona.

Tätä emme ole päässeet testaamaan Incan kanssa eli en ole tiennyt, miten se toimii silloin, kun en reagoi mitenkään ovikellon soittoon. Tänäänpä sitten tuli tuokin testattua. Harvoin nimittäin täällä kukaan "kaupustelee" mitään. No kumminkin Inca nukkui eteisen lattialla väsyneenä todella pitkästä lenkistä ja paljosta juoksemisesta. Minä olin keittiössä syömässä, kun ovikello soi. En reagoinut mitenkään. Inca oli hiljaa. Kuunteli ja vissiin odotti, mitä minä aion tehdä. Kun en tehnyt edelleenkään mitään, se meni oven luo, mutta oli hiljaa. Äänähdystäkään se ei päästänyt. Ovelta se katseli vuoroin minua ja ovea, mutta kun mitään ei tapahtunut, se kävi uudestaan nukkumaan.

Hyvä, hyvä! Inca ei siis komentanut minua, vaan tajusi, että nyt me ei avata ovea ja nyt me ollaan hiljaa. Olisihan se voinut rueta haukkumaan, että emäntä hoi, herätys, ovikello soi! Tulee vieraita, jee!

Sitä olenkin joskus testannut, että soitan itse ovikelloa Incan ollessa sisällä, eikä se silloinkaan hauku. Kelpo koira.

Mutta siinä kohtaa Inca haukkuu, kun joku tulee meille sisään ja Inca haluaisi kovasti päästä tervehtimään, enkä päästä. Se on juuri sellaista komentamishaukkua ja protestointia, kun sen pitää istua ja odottaa. No, otinpa tuohon vaivaan kuluneella viikolla kuukausien jälkeen vanhan kunnon suihkupullon käyttöön ja eipä tarvinnut suunnilleen kuin kerta käyttää tuota salaista asetta, niin koira meni pitkin nurkkia ja oli hiljaa.

Meillä on nyt hieno keväinen päivä ja olimme joella lenkillä, jossa Inca sai juosta tutun hiihtäjän kintereillä pitkät matkat ja lujaa vauhtia. Minä tallustelin perässä. Melkein tuntui, että Inca on väsymätön, mutta kotiin tullessa se tallusteli hyvin rauhallisesti ja kiltisti. Oli siitä lähtenyt suurin puhti sentään pois. Mutta energiaa siinä on paljon, eikä tuo energia ihan pienillä lenkeillä ja tekemisillä hupene mihinkään. Ehkä me lenkkeilemmekin ihan liikaa ja Incalla vaan voimat kasvaa, mutta sille ei voi mitään, kun emäntä on ulkoilmaihminen. Parempi, että koirakin on samaa kaliberia.

Illalla pääsemme sentään käyttämään vähän päätäkin, kun alkaa koiratanssin jatkokurssi.