Kyllä alan odottaa jo tyhmän talven loppumista ja kevättä! Me mennään mejää opettelemaan toukokuun lopussa, kun on perrojen mejä-päivä. Jee, kivaa! Niin siis me mennään tekemään verijälkeä, kun mejä ei varmaan sano toisille mitään. Ja tässä tarkemmin mitä se on:
"Verijäljellä koira opetetaan seuraamaan maastoon pulloverellä tehtyä reittiä ja löytämään jäljen päähän jätetty sorkka tai muu koiraa motivoiva palkinto. Verijäljellä koira pääse käyttämään sekä nenäänsä että päätään, joten se on hyvä motivointikeino aktiivisille ja vilkkaille koirille. Lajista innostuva koirakko voi halutessaan myös testata taitojaan Mejä-kokeissa (metsästyskoirien jäljestämiskoe). Verijälkiharjoittelulla ja koetoiminnalla on myös ihan oikea käytännönkin merkitys eli verijälkikoiria käytetään käytännön tilanteissa, kuten esimerkiksi kolaritilanteessa haavoittuneen eläimen etsimisessä." (Kopsattu suoraan mejä-päivä-meilistä.)
Tämä on juuri sitä puuhaa, mistä luulen Incan tykkäävän, vaan sitten sen vasta näkee, onko niin vai ei. Luulisi olevan sopivaa puuhaa ainakin kunnon nenähommat tuolle aktiiviselle ja vilkkaalle koiralle :D
Tänäänkin se riehui ihan tolkuttomasti yhden 11-v collien ympärillä, joka jaksoi hädin tuskin edes kävellä. Inca melkein kuin sekosi, se juoksi ees ja taas ja ympäri ja itsensä ympäri jne. Collien emäntä ollut moista häslää ennen nähnyt :o Mutta vaikka Inca teki kaikki temput, ei se saanut leikkiseuraa :(
Kouluttajana mejässä on Laura Heinonen, joka me tavattiinkin syksyllä jollain arkitottelevaisuuskurssilla. Silloin kyselinkin noista kursseista, mutta nyt sitten päästään hänen oppiinsa vesikoirien merkeissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti