Inca kävi ensimmäisen kerran synnyinkodissaan sitten sieltä pois lähtemisen jälkeen, vaikka eihän se tietenkään siitä mitään muista enää. Tai mistä minä tiedän. Paljon oli koiria haukkumassa ja ihmettelemässä vierasjoukkoa ja Inca ihmetteli koirakatrasta, mutta hyvin vierailureissu sujui ja Inca oli melkein kuin kotonaan.
Olikin valtavan kiva nähdä koiria pitkästä aikaa, kun vuosi sitten pentulassa käydessä tuppasi huomio menemään enemmän pentuihin kuin muihin koiriin. Ja vaikka minunkin viime käynnistä on tosiaan vuosi, niin taisi joku koira (tai ehkä kaikki?) muistaa minutkin, kävinhän siellä sentään useamman kerran. Tykkäsivät olla rapsuteltavana ja pusujakin sain ihan kohtuudella!
Yhdelle kennelin sijoitusnartuista on tulossa todennäköisesti pentuja parin kuukauden kuluttua, mikäli astutusreissu sujuu niin kuin pitää. Aijaiai...
Joo, ja tuo I-pentue on kuulemma aikamoisen vesikoiramaisen sortinsakki eli luonnetta ja energiaa niissä piisaa. Ja Incalla on hyvä ego, eikä se ole pehmeä koira. Näin kasvattajat arvioivat Incaa. Pehmeä se ei ole, se on huomattu! Mutta sanoisin, että Incalla on luonnetta, hyvällä tavalla. Minulle sopivalla tavalla. Mutta ilmeisesti Inca olisi minulle sopiva koira, vaikka se olisi pehmeä tai mitä muuta tahansa. Minähän lupauduin ottamaan millaisen pennun he minulle parhaaksi näkevät, ensimmäistä koiraa kun olin hakemassa, niin en osannut esittää minkäänlaista vaatimusluetteloa. Enkä todennäköisesti osaisi/haluaisi esittää nytkään, jos hankkisin toista koiraa. Tai en katsoisi sitä kovin tärkeäksi asiaksi kuitenkaan. Minä en ollut hakemassa mihinkään harrastukseen sopivinta koiraa ja terveydentilasta voisi esittää toivomuksen, että haluan täysin terveen koiran, joka elää onnellisesti 15 vuotta ja kuolee sitten nopeasti ilman kärsimyksiä. Mutta kuten selvää on, mistään ei ole takeita. Toivomuksia voi esittää, mutta mitä niistä sitten?
Että jos olisin halunnut villakoiran, olisin ottanut sellaisen, mutta kun en halunnut, otin vesikoiran. Suunnilleen tiesin, mitä tuleman pitää. Koiran kanssa on vähän kuin ihmislapsen kanssa, että eipä kukaan omasta lapsestaan luopuisi. En minäkään Incasta luopuisi mistään hinnasta, enkä halua sen olevan muunlainen. Se on hyvä omana itsenään. Pitää emäntänsä vireessä :)
Pakkaset vielä paukkuvat ja tänään taas kovemmin mitä parina edellisenä päivänä. Ehkä kuitenkin uskaltaudumme päivemmällä metsälenkille, muuten höperrytään molemmat sisällä.
Niin ja Incan säkäkin mitattiin oikealla mitalla ja mittauskohdasta riippuen säkä on 44-45 cm. Ihan passeli koira.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti