Metsälenkillä oli tuulen pudottamia risuja vaikka kuinka paljon poluilla ja niitten vieressä. Yksi keppi sattui olemaan poikittain polulla ja sopivalla korkeudella Incalle eli meillä olikin yhtäkkiä hyppyeste edessä ja sekös me käytettiin hyväksi. Inca hyppäsi siinä sujuvasti yli, kääntyi, jäi seisomaan ja minä kömmin perässä namien kanssa. Tätä toistettiin useampi kerta ja ihmeen hienosti se meni. Ensin, kun sanoin hyppy, Inca katsoi minua kummastuneena, että mitä, mutta muisti sitten, että tämähän on tuttu juttu. Ei me ollakaan vähään aikaan harjoteltu hyppyä.
Kotonakin rakensin sitten taas vaihteeksi "hyppytelineen" ja harjoittelimme hyppyä sisälläkin. Menee täälläkin jo paremmin kuin ennen. Hieno homma. Harjoittelimme myös tanssikuvioita ja tokoa, kun ulkona on sen verran holotna, että siellä ei ihan kauheasti viitsi olla. Onneksi on koiralla vielä turkki, nyt sille on käyttöä tuossa pakkasessa ja viimassa.
No justiin pääsin kehumasta, että Inca menee maahan sujuvasti, vaan tänäänpä ei mennyt. Ruoka oli herkullista ja Inca vaan inisi ja vikisi ja oli surkea, mutta ei suostunut menemään maahan. Jätin sen kokonaan omiin oloihinsa ja join kaakaoni rauhassa. Sen jälkeen se sitten meni maahan ja sai ruokansa. Se on niin surkeana tuossa tilanteessa, että se ei varmaankaan ymmärrä, miksi ihmeessä sen pitää mennä maahan ennen sapuskaa. No, en minäkään ymmärrä, ihan järjetön juttu sinällään, mutta niin vain on silloin tehtävä, kun emäntä niin päättää.
Huomenna meillä on omat tokoharkat aamupäivällä, saadaan treenattua kunnon tiloissa opittuja tokoliikkeitä ja tanssikiemuroita. Niitä Inca tekee mielellään. Siinä ollaan kuitenkin koko ajan liikkeessä ja namiakin saa näin aluksi riittävän usein, että se taitaa olla hyvä yhdistelmä. Ei tarvitse istua ja odottaa tai muuta tyhmää. Ja tuo tanssi on tosiaan siitäkin hyvä, että koira on hyvin liki ohjaajaa koko ajan, mikä on varsinkin Incalle oikein hyvää harjoitusta. Luulenpa vaan, että jatkamme tanssin jatkokurssilla.
Juu ja on meillä kylpyläreissukin tiedossa, mutta vasta maaliskuussa. Mennään siis koirakylpylään :) Emäntä ei mikään kylpyläihminen ole, mutta ei koirakylpylässä ihmiset kylvekään, vaan koirat uivat. Se on näitä vesikoiraihmisten juttuja. Uusia kokemuksia siis tiedossa Incalle kuin myös emännälle.
Nyt on jäänyt kääppänöiden harkat väliin, kun on tuo toko ja tanssi. Välillä tuntuu, että olen kuin äiti, joka raahaa lastaan illasta toiseen johonkin harrastuksiin. Olen katsonut kuitenkin parhaaksi meille molemmille, että ei liikaa vehkota yhtä aikaa joka puolella, tulee liian rasittavaksi. Koiran pitää saada olla koira, ja ihmisen ihminen, eikä olla aina menossa. Varmaankin sitten, kun tuo tokokurssimme loppuu, palaamme kääppänöiden ympyröihin tokoilemaan "kaiken oppineena". Jos jatkamme tanssikurssia, niin sitten ehkä menemme agilitiin vasta, kun tunnit taas siirtyvät ulos keväämmällä. Aika näyttää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti