Kun suihkupullo osoittautui hyväksi konstiksi, otin ulkona käyttöön konstin nro 2 eli kolinapurkin. Se on pieni muovipullo, jossa on jokunen ruuvi. Se ei siis kovastikaan kolise, kuten esim. peltipurki. Mutta kyllä olin hämmästynyt, kun purkki tehosi, vaikka vaan vähän helisytin sitä. :o Ei sitä tarvinnut käyttää kun kerran tai kaksi ja koira oli lauhkea kun lammas.
Olimme taas jäällä ja Incalla on tapana yrittää rynniä hiihtäjien perään ja vielä haukkua niille. Nyt sille tehtiin stoppi. Avustajahiihtäjä hiihteli edes takaisin ja aluksi pidin Incan remmissä, kun se tietenkin olisi lähtenyt perään ja haukkui vimmatusti. Mitkään ä-äät ja muut kovistelut ei auta. Mutta kun tehostin kieltoa tuolla helinäpurkilla, niin Incahan muuttui täysin. Se ei oikein tajunnut, mitä tapahtui, korvat oli luimussa ja häntä alhaalla ja se katsoi minua ja hiihtäjää, eikä se tiennyt, mitä tehdä, mutta ei haukkunut enää, eikä yrittänyt rynniä perään. Jee!!!
Sitten päästin Incan vapaaksi ja se edelleenkin totteli ihan pienestä älähdyksestä, jos vaikutti siltä, että se olisi halunnut lähteä perään. Mutta noin yleisesti ottaen ei tarvittu edes sitä pientä älähdystä. Se kipitti vieressä, vaikka jokunen hiihtäjä tuli vastaan tai meni meidän ohi. Eikä se edes yrittänyt toimia vanhan kaavan mukaan. Yhden hiihtäjän ohittaessa meidät Inca suorastaan kaarsi kauemmas ohittajasta kuin peläten sitä.
Sitten tein vielä niin, että avustajahiihtäjä lähti hiihtämään, Inca istui paikallaan ja kun annoin luvan, se sai lähteä juoksemaan hiihtäjän mukaan. Siinäkin Inca tuppasi hakkumaan hiihtäjän ympärillä juostessaan, mutta sain senkin loppumaan juurikin kolinapurkkia helisyttämällä. Nyt sille pitäisi olla selvä, että joskus pääsee mukaan hiihtoleikkiin, mutta vain ja ainoastaan luvan kanssa. Ei omin päin.
Siis ainakin tällä erää Inca tokeni niin helposti, että olen aivan ihmeissäni. Toki meillä on nyt menossa vaihe, että en kovinkaan paljon huomioi Incaa sisällä, enkä ulkonakaan, mutta kyllä palkkaan sitä hyvästä käytöksestä ja kehun sitä maltillisesti. Ja saa se rapsutuksiakin, mutta vähemmän kuin ennen. Ei tässä mitään jääkautta olla pitämässä kuitenkaan.
Jotenkin on jäänyt mieleen ainakin Janitan jutuista, että koiralle höpötetään turhan paljon, jolloin ihmisen puheesta tulee koiralle merkityksetöntä taustahälinää, eikä se sitten vaikka ulkoillessa kuuntele kunnolla, eikä huomioi omistajaansa ja käskyjä. Koirahan ei sitä ihmisen puhetta silleen tarvitse, ihmisestä vaan on kiva puhua koiralle.
Ja sitten Cesarhan jossain ohjelmassa sanoi, että ei koiraa tarvitse kehua, kyllä se tietää, milloin omistaja on tyytyväinen ja ylpeä koirastaan. Hyvin loogista. Jos koira kerta vaistoaa hermostuneisuuden, epävarmuuden, pelon ja muut ihmisen mielentilat, niin miksi ei tyytyväisyyttä. Ei sitä tarvitse ylenpalttisesti puhein ja teoin korostaa.
Remmilenkit ovat semmoisia, mitkä ehdottomasti menee parhaiten, mitä vähemmän höpisee, ärähtelee, kehuu tai muuta. Kyllä koira siinäkin vaistoaa ihmisen sanattomista viesteistä, miten kuljetaan. Nyt meillä kuljetaan ainakin tällä erää suht hyvin. Mutta on sitä veivattukin. No, jos Elli ja Inez lenkkeilee meidän kanssa, kaikki unohtuu. Kaksisteen kun mennään, menee ihan sujuvasti.
Luin tuolta Peetsan foorumilta, että toisten juoksujen aikaan nartulle tulee tarve määritellä asemaansa. Liekö Incalle tulossa toiset juoksut vai muuten vaanko se yrittää määritellä asemaansa, mutta välillä käytös alkoi olla sellaista, että päätin laittaa koiran järjestykseen. Kyllä minä nyt yhdelle koiralle pärjään!
Iltapäivällä olimme pyöräteillä remmilenkillä ja purkki oli mukana. Pyöriä kun meni ohi, niin Inca meinasi lähteä rynnimään perään remmissä, mutta eipä lähtenyt, kun taskusta kuului tuttu helinä. Sen jälkeen ei tarvinnut muuta kuin pikkuisen älähtää ja muistuttaa, miten ollaan, kun ohi suhahtaa pyörä. (Ne todella suhahtaa niin, että itsekin säikkyy, ei ole kelloja nääs pyörissä, millä ilmoittaa, että takaa ollaan tulossa. Liian suuri vaiva rimputtaa, vaikka se olisi ainakin koiranulkoiluttajalle suuri apu)
Mikä tuon kolinapurkin salaisuus on, sitä en tiedä. Vaikka ääni on mitätön, se tehoaa. Vaikuttaako purkki enemmän omistajan olotilaan (on jotain kättä pidempää), jonka koira vaistoaa ja alkaa totella, vai vaikuttaako pelkkä kolinaääni noin tehokkaasti. Mielenkiintoista.
Niin juu, tänään Inca taas ulvoi hartaasti, kun paloauto meni ohi ja aika kaukaakin vielä. Inca oli lumikasan päällä korkealla ja se näki, kun paloauto tuli sireenit ulvoen. Ja sitten se yhtyi mukaan ulvontaan. Se on kyllä niin huvittavaa, että se pitäisi saada joskus tallennettua vilmille. Siinä ulvomisessa on tavoitettavissa jotain hyvin alkukantaista koirasta ja sen käyttäytymisestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti