Hyytävä talvikeli jatkuu.
Eilen olimme hallilla omalla ajalla harjoittelemassa ja koko tunnin me treenasimmekin, puolivälissä vaan kävimme pienellä pisureissulla ulkona. Opitut tanssikiemurat sujuvat hyvin ja hallilla on huomattavasti parempi harjoitella niitäkin, kun on tilaa. Kotona tila loppuu kesken paitsi silloin, kun kierretään tai tehdään pyörähdyksiä. Ja lattioilla tuppaa lojumaan kaikkea roinaa, kuten luita :) Ja sama tilaongelma on tokon kanssa, eipä täällä monia askeleita seurata, mutta voidaan tietenkin harjoitella lyhyitä pätkiä ja käännöksiä ja pyrkiä tekemään ne esimerkillisen hyvin! Ja kaikkea paikalla oloa ja semmoista voi harjoitella missä tahansa.
Hallilla teimme hyppyjä, jee, alkaa menemään hyvin! Niitä pitää aina harjoitella, kun tilaisuus on. Ja sitten treenailimme valmiiksi ensi tiistain liikettä eli liikkeestä seisomaan jäämistä. Hallilla on peilit, joten niitten kanssa on hyvä harjoitella, kun itse näkee, pysähtyykö koira vai tassutteleeko se eteenpäin. Ja kyllähän Inca tassuttelee, mutta pysähtyy sitten. Mutta tuota ei kovin paljon olla viime aikoina harjoiteltu, että ei se tietenkään voi kovin hyvin sujuakaan.
Muuten kaikki meni hyvin, mutta kerran Inca luuli, että nyt leikki alkaa ja lähti juoksemaan Lurun perään joka lähetettiin kaukaa ruudulle. Harmi kyllä, leikki ei alkanutkaan, vaan loppui lyhyeen. Onhan Inca kovin nuori vielä näihin hommiin, mutta toisaalta tokokokeisiin voi osallistua jo 10 kuukauden ikäinen koira, että siinä mielessä me ei olla mitenkään liian varhain tokoilemassa.
Tuon harharetken jälkeen istutin Incan niin, että se näki mitä kentällä tapahtui ja samalla heittelin sen ympärille leluja ja muita kiinnostavia tavaroita, kuten nenäliinan ja (tyhjän!) kakkapussin. Ja Inca istui paikoillaan, pää kyllä kääntyili, mutta se ei lähtenyt paikaltaan.
Vaan Inca onkin sen verran fiksu koira, että se tietää, milloin on menossa joku "juttu" ja milloin ei. Joskus olen pudotellut hanskani maahan ja sitten ollaan kuljettu ohi niin, ettei Inca saa ottaa niitä. Eikä se ota, vaan kiertää ne ja kääntää päätäänkin poispäin. Mutta jos hanska putoaa vahingossa tai jos otan sen pois kädestä, niin silloin se on mitä kiinnostavin ja nappaamisen arvoinen saalis. Samoin kaikki kinoksista löytyvät saaliit ovat sellaisia, että välillä niitä ei tahdo millään saada koiran suusta pois. Kuka nyt saalistaan luopuisi! Joskus ollaan mitelty pitkiä toveja ja Incalla on kärsivällisyyttä pitää saalistaan kiinni vaikka ikuisuuden. Kun koiran nenään puhaltaa, saalis irtoaa melko nopeasti. Ulkona saa saaliita kuljettaa, mutta sisälle ei niitä tuoda.
Nuo superharkat olivat tällä erää viimeiset omat halliharkat ja nyt odottelemme lumien sulamista, että pääsemme ulos harjoittelemaan kunnolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti