On Incan ensimmäinen uudenvuodenaatto, mutta rakettien pauke ei näytä koiraa kovin paljon hätkäyttävän. Tuossa, kun ulkoa kuului aivan läheltä pauketta, se katsoi ikkunaan päin (eihän se ulos täältä silleen näe, muuta kuin taivasta, kahdeksas kerros nääs) ja sitten minua vähän kysyvästi, että pitääkö tähän jotenkin reagoida. Minä olin kuin en mitään olisi kuullutkaan ja ihan hiljaa jatkoin puuhiani tavalliseen tapaan. Eipä se Incassakaan sitten mitään reagointia aiheuttanut.
Onhan se tarkkaavaisena kuunnellut pauketta ja selvästi ihmetellyt, että mitäs tämä nyt on. Kuitenkin kävimme ulkonakin hetki sitten ja siellä Inca oli ihan samoin kuin sisälläkin, vähän ihmeissään, mutta ei mitään paniikkia tai suurempaa pelästymistä. Itsekin sitä pelästyy, jos lähellä pamahtaa yhtäkkiä, että eipä ihme, jos koirakin säpsähtää. Mutta kaiken kaikkiaan ihan rauhallisesti meillä ollaan ja ulkona jatkuvaan paukahteluun Inca kai on jo tottunut.
Tuossa lähistöllä on paalutuskone muutaman viikon tehnyt paalutustöitä (katkaisi täältä sähköt muuten yksi aamu!), eikä senkään ajoittainen jyske ole kummemmin Incaan vaikuttanut. Se on vähän samanlaista paukuttelua kuin nyt on ulkona.
Inca ei siis näytä olevan paukkuarka ainakaan näissä olosuhteissa.
Kaikille koirallisille ja koirattomille hyvää alkavaa vuotta 2011!!
perjantai 31. joulukuuta 2010
Inca Inca Inca Inca
Emäntä meni hankkimaan uuden kameran ja tässä kuvia kenestäpä muusta kuin Incasta! Harjoittelukuvia. Ja harjoitteluhan tekee mestarin.
Entinen kamera oli antiikkinen ja hidas ja aikaa myöten sen teho on jotenkin hyytynyt. Se on siis 5-6 vuotta vanha, mikä tarkoittaa tekniikan suhteen ikivanhaa, siinä on 3.8 megapixeliä, siihen maailmanaikaan ihan käypä pixelimäärä. Uudessa pixeleitä on 14! Oooh! Molemmat ovat cannon power shotteja ja suurinpiirtein samaa hintaluokkaa. Alkoi ärsyttää se vanha kamera niin paljon, että oli pakko hommata uusi "lelu". Kallista tämä koiraharrastus :D
Sitä en tiedä, alkavatko kuvat olla parempia, mutta periaatteessa ainakin niin pitäisi käydä. Kuvien ottaja on se sama vanha, että ehkä vanhalla kameralla ja uudella kuvien ottajalla olisi päästy loistaviin tuloksiin!
Aamulla Inca herätti minut viiden aikaan inisemällä ja vikisemmällä. Se ei lopettanut, joten nousin katsomaan, mikä on hätänä. Inca istui eteisen matolla ja katsoi ovea, se halusi ulos. Ja kiire oli. Menimme ulos ja pisut ja kakat tulivat. Jatkoimme uniamme, mutta päivällä Incalla oli vielä maha löysä ja se okseni, vaikka mitään muuta ei ylös tullut kun keltaista mahanestettä.
Illalla se söi jo kalkkunajauhelihaa vähän kongista ja joi piimää, että ehkä tuo pöpö poistui jo.
Tämmöinen aamuherätys on vallan poikkeuksellinen, mutta hyvin Inca osasi kertoa, mitä se haluaa.
Saattaa olla, että sillä jo eilen illalla oli jotain häikkää massussa, kun se kisapaikalla oli niin levoton. Tosin se myöhemmin illalla vielä peuhasi lumihangessa ja pyydysteli lumihiutaleita.
Entinen kamera oli antiikkinen ja hidas ja aikaa myöten sen teho on jotenkin hyytynyt. Se on siis 5-6 vuotta vanha, mikä tarkoittaa tekniikan suhteen ikivanhaa, siinä on 3.8 megapixeliä, siihen maailmanaikaan ihan käypä pixelimäärä. Uudessa pixeleitä on 14! Oooh! Molemmat ovat cannon power shotteja ja suurinpiirtein samaa hintaluokkaa. Alkoi ärsyttää se vanha kamera niin paljon, että oli pakko hommata uusi "lelu". Kallista tämä koiraharrastus :D
Sitä en tiedä, alkavatko kuvat olla parempia, mutta periaatteessa ainakin niin pitäisi käydä. Kuvien ottaja on se sama vanha, että ehkä vanhalla kameralla ja uudella kuvien ottajalla olisi päästy loistaviin tuloksiin!
Aamulla Inca herätti minut viiden aikaan inisemällä ja vikisemmällä. Se ei lopettanut, joten nousin katsomaan, mikä on hätänä. Inca istui eteisen matolla ja katsoi ovea, se halusi ulos. Ja kiire oli. Menimme ulos ja pisut ja kakat tulivat. Jatkoimme uniamme, mutta päivällä Incalla oli vielä maha löysä ja se okseni, vaikka mitään muuta ei ylös tullut kun keltaista mahanestettä.
Illalla se söi jo kalkkunajauhelihaa vähän kongista ja joi piimää, että ehkä tuo pöpö poistui jo.
Tämmöinen aamuherätys on vallan poikkeuksellinen, mutta hyvin Inca osasi kertoa, mitä se haluaa.
Saattaa olla, että sillä jo eilen illalla oli jotain häikkää massussa, kun se kisapaikalla oli niin levoton. Tosin se myöhemmin illalla vielä peuhasi lumihangessa ja pyydysteli lumihiutaleita.
torstai 30. joulukuuta 2010
Möllitokokisa
Kaikkea emäntä keksiikin, kun vie koiransa ja itsensä möllitokoilemaan, vaikka harjoitusta ei ole takana pennin vertaa! Mutta juu, hyvin se sikseen meni, että kaikki oli minulle uutta koirasta nyt puhumattakaan. Osa liikkeistä meni paremmin, osa huonommin.
Kyllä olemme treenailleetkin eilen illalla myöhään pihalla, kotona ja tänään meidän kellarivarastossa, jossa on lämmintä ja rauhallista. Siellä on hyvä harjoitella juuri paikalla makuuta ja seisomaan ja maahan jäämistä. En kerro kellekään, että mulla on oma "halli" täällä, voi taloyhtiön hallitus vielä hikeentyä minuun ja koiraani!! No, mehän ollaan siellä vaan meidän varastokopista hakemassa tavaroita....
Mutta sitten itse tuloksiin. Teimme siis helpotettua alokasluokkaa ja tämä oli tosiaan meidän eka koitoksemme. Jostain se on aloitettava :)
Luoksepäästävyys 10
Paikalla makaaminen 9
Seuraaminen kytkettynä 7
Seuraamista taluttimetta ei ollut
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 6
Luoksetulo 7
Seisominen seuraamisen yhteydessä 6
Estehyppy 0 (Inca ei suostunut millään hyppäämään)
Kokonaisvaikutelma 8 (ohjaaja tsemppasi koiraansa hyvin)
Incaa häiritsi kovasti, kun sinne hallitilaan tuli ihmisiä ja koiria ja sen olisi pitänyt saada tarkkaaan katsoa, mitä tapahtuu, keitä tulee. Se sotki meidän kuvioita aika paljon. Inca on niin loputtoman kiinnostunut kaikista ihmisistä ja tapahtumista ja se on hirvittävän tarkkaavainen ihan kaikissa tilanteissa. Valpas on kai oikea sana kuvaamaan tuota.
Mutta kuten näkyy luoksepäästävyys on loistava! Kyllä minä koirani tunnen!
Paikalla makaamisen ehdin hioa melko hyvään kuntoon ja sitä harjoiteltiinkin paljon eilen ja tänään. Paikalla piti maata 1 minuutti.
Seuraamiseen ei niin hirveästi olla panostettu, mikä näkyy numerossa.
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä vaatii pysähdyksen ja namin vielä, mutta kyllä Inca sitten jää ja osaa maata paikallaan ja odottaa, että palaan sen luo ja että se saa luvan istua.
Seisominen seuraamisen yhteydessä onnistui kiikun kaakun, ensin Inca jäi seisomaan, mutta sitten se lähti tassuttelemaan eteenpäin. Kuitenkin suht hyvä, kun sitä ei olla paljon harjoiteltu.
No estehyppy meni mönkään ihan siksi, että minulla on kotona paljon hienompi este, jossa olemme harjoitelleet. Ks. kuva alla!! Ja kisapaikalla oli ihan tyhmä ja mielikuvitukseton este, niin eihän Inca siitä osannut ja halunnut ja uskaltanut hypätä. Kyllä se sitten hyppäsi, kun periksi ei annettu, mutta nollatulos siitä tietenkin tuli. Milläs tuommoista nyt kotona voi harjoitella, kun ei ole oikeaa estettä.
Kokonaisvaikutelma oli ihan ok ja kaikkinensa arvostelu oli kait ihan oikeudenmukainen ja meidän tason mukainen. Tuo kouluttaja/tuomari on oikein kiva ja neuvoi minua, kun olin ekakertalainen ja kertoi, mitä itse tein väärin ja miten pitää oikeissa kisoissa toimia.
Olen jo ilmoittautunut hänen tokokurssilleen, että saadaan kunnon oppia lisää. Ihan kivaa tuo tokoileminen on, vaikka kisat tuntuvat olevan tietyllä tapaa kuolemanvakava tapahtuma, mutta toisaalta Incalle ainakin tekee hyvää tuommoinen, että pitää rauhallisesti keskittyä johonkin välillä se kun söheltää ja säheltää sinne tänne niin mielellään.
Minusta tuntui, että kisa oli Incalle hieman liian pitkä sikäli, että sen keskittymiskyky ei ehkä oikein riittänyt koko ajalle. Eihän se meidän osuus kauan kestänyt, mutta kumminkin se oli meille molemmile vaativa.
Vaivan palkaksi saimme nameja tai siis Inca sai. Kiva.
Ja huomaavaisesti oli tuomari laittanut meidän vuoromme kolmanneksi mölliluokassa, että sain ensin katsella, mitä siellä kehässä oikein tapahtuu, ne toiset kun olivat jo kokeneempia kisaajia. Mölliluokassa oli siis kolme kilpailijaa ja muita luokkia emme jääneet katsomaan, sen verran vain katsoin, miten avoimen luokan paikalla makuu sujui. Hyvin se sujui.
Ja tässä se meidän este :D
Kyllä olemme treenailleetkin eilen illalla myöhään pihalla, kotona ja tänään meidän kellarivarastossa, jossa on lämmintä ja rauhallista. Siellä on hyvä harjoitella juuri paikalla makuuta ja seisomaan ja maahan jäämistä. En kerro kellekään, että mulla on oma "halli" täällä, voi taloyhtiön hallitus vielä hikeentyä minuun ja koiraani!! No, mehän ollaan siellä vaan meidän varastokopista hakemassa tavaroita....
Mutta sitten itse tuloksiin. Teimme siis helpotettua alokasluokkaa ja tämä oli tosiaan meidän eka koitoksemme. Jostain se on aloitettava :)
Luoksepäästävyys 10
Paikalla makaaminen 9
Seuraaminen kytkettynä 7
Seuraamista taluttimetta ei ollut
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 6
Luoksetulo 7
Seisominen seuraamisen yhteydessä 6
Estehyppy 0 (Inca ei suostunut millään hyppäämään)
Kokonaisvaikutelma 8 (ohjaaja tsemppasi koiraansa hyvin)
Incaa häiritsi kovasti, kun sinne hallitilaan tuli ihmisiä ja koiria ja sen olisi pitänyt saada tarkkaaan katsoa, mitä tapahtuu, keitä tulee. Se sotki meidän kuvioita aika paljon. Inca on niin loputtoman kiinnostunut kaikista ihmisistä ja tapahtumista ja se on hirvittävän tarkkaavainen ihan kaikissa tilanteissa. Valpas on kai oikea sana kuvaamaan tuota.
Mutta kuten näkyy luoksepäästävyys on loistava! Kyllä minä koirani tunnen!
Paikalla makaamisen ehdin hioa melko hyvään kuntoon ja sitä harjoiteltiinkin paljon eilen ja tänään. Paikalla piti maata 1 minuutti.
Seuraamiseen ei niin hirveästi olla panostettu, mikä näkyy numerossa.
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä vaatii pysähdyksen ja namin vielä, mutta kyllä Inca sitten jää ja osaa maata paikallaan ja odottaa, että palaan sen luo ja että se saa luvan istua.
Seisominen seuraamisen yhteydessä onnistui kiikun kaakun, ensin Inca jäi seisomaan, mutta sitten se lähti tassuttelemaan eteenpäin. Kuitenkin suht hyvä, kun sitä ei olla paljon harjoiteltu.
No estehyppy meni mönkään ihan siksi, että minulla on kotona paljon hienompi este, jossa olemme harjoitelleet. Ks. kuva alla!! Ja kisapaikalla oli ihan tyhmä ja mielikuvitukseton este, niin eihän Inca siitä osannut ja halunnut ja uskaltanut hypätä. Kyllä se sitten hyppäsi, kun periksi ei annettu, mutta nollatulos siitä tietenkin tuli. Milläs tuommoista nyt kotona voi harjoitella, kun ei ole oikeaa estettä.
Kokonaisvaikutelma oli ihan ok ja kaikkinensa arvostelu oli kait ihan oikeudenmukainen ja meidän tason mukainen. Tuo kouluttaja/tuomari on oikein kiva ja neuvoi minua, kun olin ekakertalainen ja kertoi, mitä itse tein väärin ja miten pitää oikeissa kisoissa toimia.
Olen jo ilmoittautunut hänen tokokurssilleen, että saadaan kunnon oppia lisää. Ihan kivaa tuo tokoileminen on, vaikka kisat tuntuvat olevan tietyllä tapaa kuolemanvakava tapahtuma, mutta toisaalta Incalle ainakin tekee hyvää tuommoinen, että pitää rauhallisesti keskittyä johonkin välillä se kun söheltää ja säheltää sinne tänne niin mielellään.
Minusta tuntui, että kisa oli Incalle hieman liian pitkä sikäli, että sen keskittymiskyky ei ehkä oikein riittänyt koko ajalle. Eihän se meidän osuus kauan kestänyt, mutta kumminkin se oli meille molemmile vaativa.
Vaivan palkaksi saimme nameja tai siis Inca sai. Kiva.
Ja huomaavaisesti oli tuomari laittanut meidän vuoromme kolmanneksi mölliluokassa, että sain ensin katsella, mitä siellä kehässä oikein tapahtuu, ne toiset kun olivat jo kokeneempia kisaajia. Mölliluokassa oli siis kolme kilpailijaa ja muita luokkia emme jääneet katsomaan, sen verran vain katsoin, miten avoimen luokan paikalla makuu sujui. Hyvin se sujui.
Ja tässä se meidän este :D
keskiviikko 29. joulukuuta 2010
Jouluvaelluksella!
Olimme vesikoirien jouluvaelluksella Kaarinassa kivalla lumisella metsäreitillä. Päämääränä oli laavu, jossa paistoimme makkaraa ja huilasimme ennen kuin lähdimme tarpomaan takaisin. Päivä oli sikäli mukava, että pakkasta ei ollut liikaa, sellaiset vajaat -8 astetta. Mutta hiki tuli lumisella polulla. Vaan koirilla oli hauskaa ja niillä riitti virtaa mennen tullen. Vesikoirista tuli lumikoiria :)
Mukana olivat Incan lisäksi Kaapo ja Lumi, Oiva sekä Gimma. Oiva oli nuorin, 4 kuukautta, mutta hyvin sekin jaksoi juosta toisten perässä.
Kotona Inca mussutteli ensin luunsa, "petasi" sitten sängyn ja kuukahti keittiön lattialle nukkumaan. Tuon riehumislenkin luulisi riittävän ainakin viikoksi, mutta tuskinpa vaan.
Alla maanmainioita laadukkaita otoksiani :D :D kaikkien ihailtavaksi:
Mukana olivat Incan lisäksi Kaapo ja Lumi, Oiva sekä Gimma. Oiva oli nuorin, 4 kuukautta, mutta hyvin sekin jaksoi juosta toisten perässä.
Kotona Inca mussutteli ensin luunsa, "petasi" sitten sängyn ja kuukahti keittiön lattialle nukkumaan. Tuon riehumislenkin luulisi riittävän ainakin viikoksi, mutta tuskinpa vaan.
Alla maanmainioita laadukkaita otoksiani :D :D kaikkien ihailtavaksi:
tiistai 28. joulukuuta 2010
Tokoilta
Olimme harjoittelemassa tokoliikkeitä ihan uudessa paikassa, siis meille uudessa paikassa ja uuden koirakouluttajan koulutuksessa. Tämä oli tämmöinen yhden illan harjoitus, mutta olikin hyvä sellainen, eikä vähiten siksi, että kouluttaja oli niin hyvä. Melkeinpä luulen, että pitää käydä hänen "oikealla" kurssillaan.
Incasta oli vallan jänskää, kun siellä oli isot peilit kahdella seinällä ja niissä näkyi tietysti toinen Inca ja emäntä. Piti sanoa wuh ja varovasti lähestyä omaa peilikuvaa. Kyllä Inca ihan liki peilejä tuli, kun menin peilin eteen ja kosketin sitä. Kaikkea kummallista maailmassa onkin!
Meidän liikkeemme oli seisomaan jääminen ja siihen saimme hyvät opit ja ohjeet, kuinka harjoittelussa edetään. Toisena meillä oli paikalla makuu, siis ryhmäliike ja samoin sain siihen hyviä neuvoja, miten koiran saa parhaiten pysymään maassa tarvittavan ajan. Omien liikkeitten lisäksi katselin muitten harjoittelua, joka sekin oli valaisevaa. Inca oli koko ajan rauhallinen, suorastaan yllättävän rauhallinen, se makoili maassa, eikä kovin paljon välittänyt muista paikalla olevista koirista.
Ja tuli siinä juteltua myös yhden kääppänäläisen kanssa, joka on joskus ollut vetämässä koulutusta. Hänellä on perropoika.
Inca oli niin hyvää pataa kaikkien kanssa, että luoksepäästävyydestä ei ainakaan voi valittaa. Se sujuu. Mutta onhan sitä toki harjoiteltu ja nytkin harjoiteltiin ennen paikkalla makuuta.
Siellä oli hyvin erintasoisia koiria, mutta kiva oli katsella yhtä jo hyvin osaavaa koiraa, joka seurasi hienosti ja osasi kaukokäskyt kuin vettä vaan. On meillä Incan kanssa vielä paljon hommia edessä ennen kuin olemme yhtä taidokkaita!
Incasta oli vallan jänskää, kun siellä oli isot peilit kahdella seinällä ja niissä näkyi tietysti toinen Inca ja emäntä. Piti sanoa wuh ja varovasti lähestyä omaa peilikuvaa. Kyllä Inca ihan liki peilejä tuli, kun menin peilin eteen ja kosketin sitä. Kaikkea kummallista maailmassa onkin!
Meidän liikkeemme oli seisomaan jääminen ja siihen saimme hyvät opit ja ohjeet, kuinka harjoittelussa edetään. Toisena meillä oli paikalla makuu, siis ryhmäliike ja samoin sain siihen hyviä neuvoja, miten koiran saa parhaiten pysymään maassa tarvittavan ajan. Omien liikkeitten lisäksi katselin muitten harjoittelua, joka sekin oli valaisevaa. Inca oli koko ajan rauhallinen, suorastaan yllättävän rauhallinen, se makoili maassa, eikä kovin paljon välittänyt muista paikalla olevista koirista.
Ja tuli siinä juteltua myös yhden kääppänäläisen kanssa, joka on joskus ollut vetämässä koulutusta. Hänellä on perropoika.
Inca oli niin hyvää pataa kaikkien kanssa, että luoksepäästävyydestä ei ainakaan voi valittaa. Se sujuu. Mutta onhan sitä toki harjoiteltu ja nytkin harjoiteltiin ennen paikkalla makuuta.
Siellä oli hyvin erintasoisia koiria, mutta kiva oli katsella yhtä jo hyvin osaavaa koiraa, joka seurasi hienosti ja osasi kaukokäskyt kuin vettä vaan. On meillä Incan kanssa vielä paljon hommia edessä ennen kuin olemme yhtä taidokkaita!
sunnuntai 26. joulukuuta 2010
Talven iloja
perjantai 24. joulukuuta 2010
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)