Peurat pellolla ja muuta mukavaa

Aamuhämärissä aamulenkillä suuntasimme lumikävelemään metsään ja pellolle. Siis lumikävelyä hangessa, ei polulla, ja koirat remmissä, että kävelevät, eivät hypi, pompi, juokse, loiki tai sähellä. Lumikävely vastaa vesikävelyä tai kävelyä pehmeässä hiekassa, tekee hyvää lihaksille! Ja nyt lunta on sopivasti ja se on pehmeää.

Pellolla sitten kas kummaa, näimme kolme peuraa ja ne näkivät meidät! En ole ennen peuroja nähnyt täällä, mutta näköjään taitaa Suomen koko flora ja fauna on täällä kaupunkimetsässä/pellolla edustettuna :O Onhan tuolla hirviäkin makoillut, mikä ettei sitten peuroja.

Mutta koirat olivat remmissä, onneksi. Peurat suuntasivat kulkunsa metsään, mistä juuri tulimme. Hyvä tietää. Osaa olla varuillaan Liinun kanssa. Vaikka ainahan sen kanssa saa olla varuillaan. Kyllä koirat valtavan kiinnostuneena katsoivat peurojen menoa, eivät ole ennen tainneet nähdäkään peuroja, ainakaan minun tietääkseni.

Peuroista ei tullut otettua kuvia, mutta alla pari kuvaa Raunistulasta, jossa olimme harkkareissulla ja lenkillä.

Harkkoihin otin molemmat mukaan, vaihteeksi. Ja kokeillakseni, tuleeko siitä mitään. Olin nyt varustautunut sitruunapannan kanssa. Tosin kun pääsimme harkkapaikalle, hallin ovi oli kiinni, eikä ristin sielua missään. Pari ihmistä koirineen tuli myös paikalle, mutta he eivät olleet kouluttajia. Totesimme siinä, että taitavat kaikki olla Hesassa ja tiedotus päässyt taas hups hei vaan unohtumaan.

Tein sitten iltapäivälenkkiä Raunistulassa, joka on kivaa aluetta, vanhoja puutaloja ja kujia. Kun tulimme takaisin hallin pihalle, tuli paikalle juuri ihminen kahden koiran kanssa ja hän olikin kouluttaja ja hänellä oli avain! Pidimme ensin tokoharkat ja sitten näyttelyharkat. Incan kanssa siis tokoilua ja Liinun kanssa näyttelyä. Tokoilussa kaksi koiraa, näyttelyssä kolme koiraa.

Mutta Liinu sai paljon treeniä koskettelusta ja kyllä se on niin tarkka takapäästään, että voi hyvä tavaton sentään!! Vähän nyt lohduttaa, että Leona on samanlainen! Tämän kertainen kouluttaja oikein paneutui asiaan ja kun ei ollut kuin kolme koiraa, niin aikaakin oli. Mukana ollut pieni toyvillis oli myös hyvin arka.

Liinu kyllä menee reippaasti ihmisten tykö ja sitä saa rapsuttaa kaulasta ja se ottaa nameja vierailta ja on ihmisystävällinen, mutta auta armias, kun vieras yrittää kopeloida (silittää) sitä vaikka kuinkakin varovasti ja vaivihkaa takapäästä, niin kyllä se tekee selväksi, että se ei siitä tykkää. Noh, harjotuksia jatketaan, ehkä se siitä... tai siten ei.

Sitruunapanta mitä ilmeisimmin toimi. Liinu oli häkissä, kun treenasin Incan kanssa. Aina välillä olin kuulevinani suihkausäänen ja kun menin häkin luo hakemaan Liinua, siellä kyllä tuoksui sitruuna ihan kiitettävästi. Eikä haukkumista kuulunut. Tämä nyt auttaa siinä odotustilanteessa, ettei tarvi kuunnella koko hallin koiran haukkumista.

Hierontapäivä

Molemmat koirat ovat saaneet ammattihierojan käsittelyn. Tämä oli Liinun neljäs kerta, mutta ei se vieläkään suju leikiten kuten Incan kanssa. Edistystä on kuitenkin tapahtunut ja jo voi suunnilleen sanoa, että Liinu hierottiin, ei vaan paijattu :D

Liinu on vaan hirvittävän herkkä, tarkka, epäluuloinen ja arka etenkin kaiken takapään koskettelun suhteen. Mutta kyllä ne takajalatkin tuli hierottua ja venytettyäkin! Sen silmät ovat melkein koko ajan teevadin kokoiset ja se on hyvin varuillaan ja valmiina pomppaamaan pystyyn, jos vähänkin siltä tuntuu. Pitkät tovit se kuitenkin oli ihan rauhassa ja taisi tykätä käsittelystä.

Hierojaa vastaan Liinulla ei ole mitään, nuolee ja pusuttelee ja antaa rapsuttaa ja niin edelleen, mutta sitten kun on aika rueta hommiin, Liinun asenne muuttuu.

Incan hieronta nyt sujuu kun vettä vaan, ainoa on, että se joskus pistää hanttiin jalkojen venytysten kanssa, niin nytkin. Mutta se sätkii jalkojaan muutoinkin, kun vaikka leikkaan kynsiä tai lyhennän tassukarvoja, että vähän samaan tyyliin menee noitten venytysten kanssa. Sitten kun se luovuttaa, niin kintut saa venytettyä. Muutoin se on silmät ummessa tai puoliummessa ja selvästi nauttii.

Mitään kummempaa ei Incasta löytynyt, eikä Liinustakaan. Tosin ihan satavarma ei Liinusta voi olla, kun sen kroppaa ei silleen saa käytyä läpi. Onko oikea takajalka ihan oikeasti kunnossa vai ei, on vähän avoin kysymys. Tai onko se aiheuttanut jonnekin päin kroppaa jotain jumeja. Se varaa kaikille jaloille hyvin (eli voimaa on jaloissa) ja venyy molemmille puolille hyvin. Kaikkea on oppinut tarkkailemaan ja huomioimaan. Tai ei ehkä kaikkea, mutta aika paljon kuitenkin.

Päivän talvikuvat

Paukkupakkasille sanoimme hyvästit vihdoinkin ja olikin kiva päivä ulkoilla. Taas on koirat metsälenkitetty erikseen. Whippettinaapuri kysyi, että miksi. Sanoin, että on meno rauhallisempaa ja toinen saa harjotusta yksinoloon kotona. Liinu oli vapaana koko ajan, eikä se ihme ja kumma lähtenyt minnekään, vaan nuuskutteli kovin koko lenkin ajan. Nähtiin pulkkailijoita ja hiihtäjiä, mutta ei se ehtinyt niihin paljon kiinnittää huomiota, kun lumessa kaikki hajut olivat niin kiinnostavia. Paljon kutsun sitä luo ja palkkaan nameilla aina. Aika terhakka typykkä se on :D

Inca

Inca

Liinu

Liinu

Nukkuma-asento

Incalle hyvin tyypillistä torkkua tällaisessa asennossa :) Liinukin joskus, mutta harvemmin. Kai tuossa voi tarkkailla paremmin ympäristöä, kun on soffalla ja pää vielä koholla, ei pääse tapahtumaan mitään yllättävää. Oliskohan jotain alkukantaista perimää vai vaan silkkaa mukavuudenhalua...

Takit ja tossut

Ei auta itku markkinoilla, mutta takit ja tossut pakkasessa ja viimassa. Kyllästyin minilenkkeihin (15-20 min) ja tassujen nostelemisiin ja kamalaan kiireeseen, kun on kylmä. Suolentoimintakin tuntui koirilla hyytyneen, ilmeisesti kykkiminen hangessa on varsin epämukavaa. Tosin kun on liikuntaa vähemmän, on ruokaakin vähemmän. Jatketaan karaistumista kunhan lämpötila on lauhemmissa lukemissa.

Onneksi on Incalle aikoinaan tehtyjä tossuja vielä ehjänä ja käyttökelpoisessa kunnossa. Saadaan tehtyä kunnon lenkkejä :)

Joskus näinkin

Harvemmin nämä mussukat näin ritirinnan makoilevat. Tämä kuitenkin oli tilanne, kun tulin suihkusta. Oven takana odotti kaksi bottiloimikoiraa yhdessä mytyssä:)

Ulkona ollaan kuljettu toistaiseksi ilman takkeja ja tossuja. Jospa siitä karaistuvat, kehittävät hyvän rasvakerroksen ja paksun suojaturkin. Aamulenkillä tosin Inca jo pariin otteeseen nosteli etutassujaan, kun pakkasta on yli 10 astetta. Ja anturoitten väliin kertyy lumi/jääpaakkuja :(

Lenkkien välissä pidän koirilla aika paljon loimia päällä. Pitää lihakset lämpiminä ja toisaalta kumpainenkaan ei ihan hirveän innoissaan ole ulkotakeista. Loimia vastaan niillä ei sen sijaan ole mitään. Vissi ero bottiloimella ja ulkotakilla, kai.

Sinisiä hetkiä

Jätettiin lauantaiharkat väliin ja ensin pääsi Inca metsälenkille ja sitten Liinu. Olisi ollut Liinun harkkavuoro, mutta sen sijaan harjoiteltiinkin metsässä vapaana oloa.

Incalla on edelleen suoja kinnerkynnessä, mutta puhdas pehmeä lumi ei erityisemmin haittaa. Vähän hitaan sorttisesti tuo paranee, mutta sen jälkeen kun vaihdoin terrapolyt bacibact pulveriin, nirhama on tullut paremmaksi. Tämä on juuri tätä, että pitää vaan kokeilla mikä milloinkin parhaiten tepsii mihinkin pikkuvaurioon. Toivotaan, että se siitä tokenee.

Liinu oli irti suunnilleen koko metsälenkin ja kun olen vaan yhden koiran kanssa liikkeellä, ehdin paremmin pitää silmällä koiraa. Tosin Liinu ehti hävitä kerran. Se oli ihan lähellä nuuskutamassa, käänsin selkäni, kävelin eteenpäin ja sen sekunnin aikana koira oli häippässyt ties minne. Kesti tovin ennen kuin se tuli takaisin. Mutta muutoin se kyllä oli ihan siedettävästi. Lumi on vähän samanlainen elementti kuin vesi, että se tuntuu villitsevän koirat, vaikka Liinu kyllä villiintyy ilman mitään elementtejäkin. Siinä on aimo annos villikoiraverta!

Liinu

Inca