Hierontapäivä

Molemmat koirat ovat saaneet ammattihierojan käsittelyn. Tämä oli Liinun neljäs kerta, mutta ei se vieläkään suju leikiten kuten Incan kanssa. Edistystä on kuitenkin tapahtunut ja jo voi suunnilleen sanoa, että Liinu hierottiin, ei vaan paijattu :D

Liinu on vaan hirvittävän herkkä, tarkka, epäluuloinen ja arka etenkin kaiken takapään koskettelun suhteen. Mutta kyllä ne takajalatkin tuli hierottua ja venytettyäkin! Sen silmät ovat melkein koko ajan teevadin kokoiset ja se on hyvin varuillaan ja valmiina pomppaamaan pystyyn, jos vähänkin siltä tuntuu. Pitkät tovit se kuitenkin oli ihan rauhassa ja taisi tykätä käsittelystä.

Hierojaa vastaan Liinulla ei ole mitään, nuolee ja pusuttelee ja antaa rapsuttaa ja niin edelleen, mutta sitten kun on aika rueta hommiin, Liinun asenne muuttuu.

Incan hieronta nyt sujuu kun vettä vaan, ainoa on, että se joskus pistää hanttiin jalkojen venytysten kanssa, niin nytkin. Mutta se sätkii jalkojaan muutoinkin, kun vaikka leikkaan kynsiä tai lyhennän tassukarvoja, että vähän samaan tyyliin menee noitten venytysten kanssa. Sitten kun se luovuttaa, niin kintut saa venytettyä. Muutoin se on silmät ummessa tai puoliummessa ja selvästi nauttii.

Mitään kummempaa ei Incasta löytynyt, eikä Liinustakaan. Tosin ihan satavarma ei Liinusta voi olla, kun sen kroppaa ei silleen saa käytyä läpi. Onko oikea takajalka ihan oikeasti kunnossa vai ei, on vähän avoin kysymys. Tai onko se aiheuttanut jonnekin päin kroppaa jotain jumeja. Se varaa kaikille jaloille hyvin (eli voimaa on jaloissa) ja venyy molemmille puolille hyvin. Kaikkea on oppinut tarkkailemaan ja huomioimaan. Tai ei ehkä kaikkea, mutta aika paljon kuitenkin.