Kuntosali

Tässä muutama kuva tämän päivän metsäretkeltä ja "kuntosalilta":


Inca naamioituu melko hyvin syksyiseen metsäänkin!


Nuuskun nuuskun...


Meidän kuntosali ja sen vahti :)


Kävijöitä riittää kauniina syyspäivänä.


Tarkkana on oltava!

Muutoksia

Incan painaa nyt 15,4 kiloa, vaikuttaakohan meneillään olevat juoksut painoon. No, ehkä ainakin sillä tavoin, että Inca ei ole vähään aikaan ollut vapaana ollenkaan, kun en ole varma noista tärppipäivistä, miten kauan kestävät. Ei nyt tähän hätään oikein innosta sekarotuiset pennut! Vapaana juostessa energiaa kuluu varmaan ihan toisella lailla kuin remmilenkkeillessä. Tai sitten on niin, että Inca on nyt vankistunut.

Meillä ruokavaliokin on sen verran muuttunut, että Inca tykkää raakaluista ja se onkin syönyt niitä useamman tällä viikolla, kun tulimme kotiin. Tämmöisen ruuan Inca raahaa aina olkkarin lattialle, tarkemmin maton päälle. Siinä matossa on jo aikamoinen kirjo jos vaikka mitä pentuajan pisuista verisiin tahroihin :) Ja toinen herkku on jauheliha, joka on kongin sisässä. Eilen katselin, kun Inca heitteli kongia, jolloin jauheliha tuli sieltä möykkyinä lattialle. Se ottaa kongin suuhunsa ja heittää sitä ylöspäin, ei siis pelkästään pudota suustaan lattialle. Aika vekkuli keksimään ratkaisuja!

Aika paljon tuli myös syötettyä nameja (ihan ruokanappuloita, erimerkkisiä), kun piti koira saada kuriin ja järjestykseen mieluummin hyvällä kuin pahalla. Nyt on namien syöttäminen vähentynyt, kun ulkona on kylmä, eikä hanskoja viitsi aina riisua pois. Nameja saa nyt tosi harvoin.

Niille ei myöskään ole sellaista tarvetta enää, kun remmilenkit menevät paljon paremmin kuin ennen, eikä Inca enää rähise kuin harvoin jollekin vempeleelle, mutta sekin loppuu lyhyeen. Onhan sillä yritystä aina välillä, mutta kuri on niin kova, että harvoin se onnistuu. Yleensä remmin kanssa saan ohjattua Incan pois tilanteesta. Eipä siinä sanoja paljon tarvita paitsi etukäteen jossain tilanteissa sanon ohi tai vieressä.

Inca on opetellut kävelemään vieressä tai sitä on opeteltu jo kauan, mutta nyt oppi on mennyt perille niin, että olemme lenkkeilleet tosi hienosti tässä muutaman päivän. Lieneekö ikä, naisistuminen vai minun asenteeni vaikuttanut asiaan, ehkä kaikki yhdessä. Semmoinen pentuaikainen haahuilu sinne tänne ja säntäileminen joka suuntaan on kumminkin vähentynyt huomattavasti. Joo, kun minä haluan, että koira kulkee pääsääntöisesti vieressä (ei siis seuraa), eikä remminmitan verran edessäni. Vieressäkin voi nuuskia maata, ei aina tarvitse pinkoa remmin päähän eteen sitä varten.

Vieressä kävely alkaa jo sisältä, rappukäytävässä kävellään vieressä ja sitä on harjoiteltu alakerran käytävillä, missä on säilytystilat. Siellä ei ole tilaa muuhun kuin vieressä kävelyyn. Ja meillä ei matka edes ala, jos Inca ei kulje vieressä. Metsässä tosin saa enemmän vapauksia, mutta kun kävelemme ihmisten ilmoilla, niin silloin kuljetaan nätisti.

Olemme olleet nyt monena päivänä Prisman pihalla harjoittelemassa remmikävelyä ja kaikenlaisten pyöräilijöiden, ihmisten, autojen, mopojen ja ostoskärryjen sietämistä. Ollaan istuttu paikallaan ja välillä olen sitonut Incan kiinni, käskenyt odottaa ja kävellyt sinne tänne. Se kyllä sujuu, mutta sitä on tehty mm. päiväkodin pihalla Paraisilla, että kyllä Inca tietää, miten se homma toimii ja istuu paikallaan odottamassa, että tulen.

Samaa harjoitellaan myös kuntopolulla. Sinne on laitettu hienot ulkokuntolaitteet, jossa minä tapaan kuntoilla ja sillä aikaa Inca istuu ja odottaa. Siinä on usein muitakin ihmisiä kuntoilemassa ja ohi kävelee tai juoksee lenkkeilijöitä ja välillä koiranulkoiluttajiakin menee ohitse. Inca on kuitenkin ihan rauhallinen ja minnekäs se siitä pääsisi, kun se on kiinni :(

Nyt kumminkin alkaa tuntua, että Incasta vielä koira tulee, siis tottelevainen koira. Tuossa ennen juoksuja vaan, kun suorastaan mentiin vauhdilla takapakkia etenkin sen remmirähisemisen ja remmissä kiskomisen kanssa, oli sellainen olo, että tuleeko Incasta kunnon koiraa ollenkaan. Saattaa olla niin, että sen uhmaikä vaihtui vaivihkaa murrosiäksi ja nyt Inca on vähän tasaantunut. Kovasti se on edelleen seurankipeä, haluaa leikkiä tai puuhata jotain kanssani. Se istuu ja katsoo minua odottavan (ja vaativan) näköisenä, että mitäs nyt tehtäisiin.

Ruissalossa

Kävimme rentoutumassa syksyisessä kauniissa Ruissalossa. Siellä Inca ei ollut vielä käynytkään, joten oli korkea aika päästä tutustumaan niihinkin maisemiin. Vettä Inca ei tosiaan kaihda ollenkaan, vaan tepsuttelee sujuvasti rantavedessä pelkäämättä varpaitten kylmettymistä. Paljon oli taas kaikkia tuoksuja nuuskittavana ja nyt on Incassakin nuuskittavaa muilla koirilla, kun se haisee niin, että ihminenkin tuntee hajun, ainakin kun on lähellä.

Eilen treffasimme pitkästä aikaa tanskandoggi Keken, joka on kasvanut jo sellaisiin mittoihin, että Incakin ihmetteli, mitä Kekelle on tapahtunut. Keken emäntä (joka ulkoilutti Incaa, kun minulla oli jalka kipsissä) siinä kommentoi, että Inca on ihan selvästi rauhoittunut ja niin se on minunkin mielestäni. Ja muutenkin tuntuu, että se on muuttunut. Se on selvästi enemmän kuulolla kuin aikaisemmin, on kovasti innokas tekemään kaikkia koulutusjuttuja ja vaikuttaa siltä, että se myös tottelee käskyjä paremmin kuin ikinä ennen.

Se on myös kovasti seurankipeä. Se kantaa palloja ja leluja ja tökkii niitä minulle, että eikö leikittäisi tai se istuu edessäni ja tapittaa minua, kun katson telkkaria ja odottaa, että huomioisin sitä. No, kyllähän minä huomioin, kunhan tapitus ja lelujen kantaminen on loppunut ja koira mennyt jonnekin lepäämään. Ei tarvitse kun kerran sanoa "Inca", niin koirahan kipittää vauhdilla luo ja on valmiina vaikka mihin.

Alla muutama syyskuva Ruissalon reissulta.

Kotona taas

Ostin Incalle vaaleanpunaisen possun, joka sanoo möreästi röh röh. Possu taisi jäädä kotiinlähtötohinoissa Paraisille, mutta eiköhän se sieltä kotiudu ennemmin tai myöhemmin. Inca on muuten aika hyvin naamioitunut mattoon :)

Eilen illalla kotiuduimme ja nyt olemme nuuskuttaneet kaikki koirakuulumiset näillä main tosi tarkkaan, tai Inca on nuuskuttanut. Jos se nuuskutti ennenkin, niin nyt se vasta nuuskuttaakin. Varmaan siellä on ihania uroskoiran hajuja :D

Tiputtelu väheni viikonlopulla, eikä sitä ole enää kovin paljon. Nyt on vissiin menoillaan tärppipäivät. En ole enää laittanut juoksupöksyjä yöksi. Se tässä on harmillista, että meillä olisi tänään vimppa koulutuskerta, mutta sinne emme voi nyt mennä. Pitää koulutella vaan kotinurkissa ja rueta suunnittelemaan jatkokoulutuksia. No, kääppänöiden koulutukset jatkuvat kyllä, mutta sinnekään ei pääse ennen kuin juoksut on ohi. Harjoitukset niillä on nyt lauantaisin päivällä, kun arki-illat ovat jo pimeitä.

Hierontakurssi meillä on seuraavaksi ohjelmassa, mutta sen jälkeen keikkakalenteri onkin tyhjä kääppänöiden harkkoja lukuun ottamatta.

Kävelimme tänään mustiin ja mirriin ja ostin sieltä kuivattuja jäniksenkorvia. Kaikkea herkkua sitä onkin tarjolla koiralle. Mutta hyvin maittavia näkyvät olevan. Ja pitäähän sitä jotain herkkua ollakin, kun täytetään ykdeksän kuukautta juuri tänään!

Kuulumisia

Päivät täällä tyttären huushollissa kuluvat sellaisella rutiinilla, ettei ehdi päivittelemään edes kuulumisia.

Incalla on öisin juoksuhousut jalassa, eikä se niitä todella edes yritä ottaa pois. Päivisin en ole niitä pitänyt, kun ollaan liikkeellä aika paljon. Siivottavaa ja pyykättävää kyllä on ennen kuin lähdemme täältä pois!

Nyt vaikuttaa siltä, että Inca on rauhoittumaan päin. Lenkit sujuvat paljon paremmin, eikä se enää hauku kaikkea mahdollista liikkuvaa. Olen myös tietenkin tehnyt kovasti hommia sen eteen, että haukkuminen ja jahtaaminen vähenisi, koska se on kaikille vaarallista. Ihmiset usein pelästyvät ihan hurjasti, kun rauhalliselta näyttävä koira yhtäkkiä saakin päähänsä rueta vimmatusti haukkumaan ja rynnii milloin mitäkin tiellä liikkujaa kohti. Kaikki opit, mitä ikinä vaan on päähän jostain tullut, on käytössä. On "jätä" ja "ohi" käskyä, on namia, on kehuja, on rennosti kulkemista (siis minä olen rentona), mutta vähemmän tai ei juuri ollenkaan kieltoja. Yritetään siis mennä sillä lailla, että kaikki sujuu hyvin etenkin, kun ne kiellot olivat yhtä tyhjän kanssa.

Kyllä Inca hyvin tietää, mitä ohi ja jätä tarkoittaa ja niillä plus nameilla onkin pärjätty hyvin nyt. Tuossa vaan ennen juoksuja tuntui, että koira oli ihan ummikko ihmisten maailmassa ja oli kuin se olisi ensimmäistä kertaa elämässään remmilenkillä. Pahimmoillaan tilanne oli juuri ennen juoksujen alkamista ja vähän jälkeen.

Nyt on sitten alkanut merkkailu oikein toden teolla. Tätä on ollut pari päivää. Pikku tippoja jää vähän sinne tänne, kyllä täkäläiset uroskoirat ainakin tietävät, että heidän keskuudessaan on juoksuinen narttu!

Koirien ohi pääsemme edelleen hyvin, niitten ohituksissa ei ole ongelmaa, ei rähistä, ei vedetä (paljon), ei haukuta tai muuta. Mutta kissojen perässä Inca juoksisi mihin vaan! Tämän talon kissat käyvät syömässä alakerrassa vaivihkaa, mutta sisällä ne eivät viihdy, kun täällä on tuo kauhea hurtta. Pihalla olen käskenyt Incaa jättämään kissat, jos niitä on näkynyt, mutta se on vaikeaa. Kissat ovat tulleet vähän rohkeammiksi, kun ovat huomanneet koiran olevan kiinni (joko remmissä tai liinassa) ja Incasta olisi niin mukavaa mennä niitten perään. Se ei vaan nyt passaa.

Kun tulimme aamulenkiltä, meitä vastaan tuli joku terrieri, sen omistaja ja koirakouluttaja. Kolmikko siirtyi tien toiselle puolelle ja syykin selvisi, terrieri rähisi ihan hurjana. Kouluttaja siinä neuvoi koko ajan, miten omistajan pitää koiran kanssa käyttäytyä ja toimia. Tässä tosiaan asuu ihan lähellä koiranomi, joka kuulemma on hyvä hommassaan.

Olemme täällä vielä muutaman päivän ja sitten kotiudumme kotikonnuille. Sitten loppuu Incan herkku: kissan annosruokapussien nuoleminen! Aina kun laitan kissoille ruokaa, Inca saa nuolla annospussiin jääneet jämät ja se vasta on herkkua!!

Kosija?

Oli meidän pihassa vieras koira, varmaan jostain naapurista tullut visiitille. Täällä taitaa olla houkuttava narttu, vaikka en kyllä tiedä, oliko vieras koira uros vai narttu. En päästänyt Incaa ulos. Se on ollut entistäkin kiinnostuneempi hajuista, vaikka koirien ohi päästään kyllä kävelemään melko hyvin. Taitavat ollakin ainoita liikkuvia, joita Inca ei hauku :D Mutta en siis tiedä, miten se suhtautuu toisiin koiriin nyt, kun sillä on juoksut.

Housut Inca antaa laittaa jalkaan ja ne myös pysyvät jalassa. Ja kyllä niitä täytyy jalassa pitääkin, vaikka ne inhottaisivatkin.

Niin, on pitänyt kirjoittaa, että Inca painoi 14,3 kiloa, kun kävimme fyssarilla. Sen se on kotivaa'allakin painanut viime aikoina.

Että tämäkin vielä!!!

Tässä ovat upouudet juoksuhousut merkkiä Hurtta. Eivät ole kovinkaan romanttiset ja istuvatkin huonosti, mutta eipä Inca niitä ole vielä poiskaan ottanut eli kai se sitten on alistunut kohtaloonsa. Tosin laitoin housut vasta äsken, aika näytää, miten niitä jatkossa pidetään. Nukkumista ne eivät ainakaan näy haittaavan. Tai sitten niitten kanssa ei kehtaa paljon liikehtiä. Voi pientä Incaa, semmoista se on kun kasvaa pennusta aikuiseksi!

Muistaakseni Vilander kirjoitti kirjassa, että ensimmäisen ja toisen juoksun välinen aika on seesteistä neitoaikaa. Mitenkähän se tulee näkymään Incassa?