Ruissalossa

Kävimme rentoutumassa syksyisessä kauniissa Ruissalossa. Siellä Inca ei ollut vielä käynytkään, joten oli korkea aika päästä tutustumaan niihinkin maisemiin. Vettä Inca ei tosiaan kaihda ollenkaan, vaan tepsuttelee sujuvasti rantavedessä pelkäämättä varpaitten kylmettymistä. Paljon oli taas kaikkia tuoksuja nuuskittavana ja nyt on Incassakin nuuskittavaa muilla koirilla, kun se haisee niin, että ihminenkin tuntee hajun, ainakin kun on lähellä.

Eilen treffasimme pitkästä aikaa tanskandoggi Keken, joka on kasvanut jo sellaisiin mittoihin, että Incakin ihmetteli, mitä Kekelle on tapahtunut. Keken emäntä (joka ulkoilutti Incaa, kun minulla oli jalka kipsissä) siinä kommentoi, että Inca on ihan selvästi rauhoittunut ja niin se on minunkin mielestäni. Ja muutenkin tuntuu, että se on muuttunut. Se on selvästi enemmän kuulolla kuin aikaisemmin, on kovasti innokas tekemään kaikkia koulutusjuttuja ja vaikuttaa siltä, että se myös tottelee käskyjä paremmin kuin ikinä ennen.

Se on myös kovasti seurankipeä. Se kantaa palloja ja leluja ja tökkii niitä minulle, että eikö leikittäisi tai se istuu edessäni ja tapittaa minua, kun katson telkkaria ja odottaa, että huomioisin sitä. No, kyllähän minä huomioin, kunhan tapitus ja lelujen kantaminen on loppunut ja koira mennyt jonnekin lepäämään. Ei tarvitse kun kerran sanoa "Inca", niin koirahan kipittää vauhdilla luo ja on valmiina vaikka mihin.

Alla muutama syyskuva Ruissalon reissulta.