Vuoden vimpat harkat

Ensin Incan kanssa tokoilua, sitten Liinun kanssa näyttelyä.

Liinu oli häkissä nurkan takana odottamassa, joten se ei nähnyt meitä kuin satunnaisesti. Tila on myös rauhallisempi, joten Liinulla oli vähemmän haukuttavaa, toki sillä oli sitruunapanta kaulassa, mutta aine ei ollut vähentynyt, joten haukkutarvetta ei ehkä ollut kovin paljon.

Se vaan ei meinaa nahoissaan pysyä, kun tulee sen treenivuoro! Ei ehkä treenit niinkään, mutta ne namit :D Näyttelyssä oli neljä koiraa, joten aika paljon oli taas yksilöesittämisharjoitusta. Hampaita Liinu ei anna katsoa, mutta ehkä se suhtautui "tuomariin" noin muuten armollisemmin. Jospa se pikku hiljaa alkaisi sietämään "tuomareita" paremmin. Se on kovin tarkka kropastaan ja "omasta tilasta".

Incan kanssa reenailtiin normaaleja tokokuvioita mm. peilin kautta käskyttämistä istu, maahan, seiso. Ei niinkään helppoa koiralle tehdä näitä juttuja ilman katsekontaktia. Peilistä kun näkee itse, mitä se koira puuhaa, ettei sitä tarvi edes vilkuilla. Ja koira puuhaa sitä, että se katsoo kovasti kasvoihin ja yrittää ymmärtää, että mitähän toi nyt oikeesti tahtoo.

Illalla Liinu alkoi rapsuttamaan päätään oikein urakalla ja kun otin sen tarkempaan syyniin, oli se raapinut otsansa vereslihalle. Huoh. Kun vaan tietäisi taas, että mitä tämä nyt on! Puhdistin sen ja laitoin siihen Sibicort-voidetta. Siinä on hydrokortisonia, joka auttaa kutinaan. Kahdet froteesukat takajalkoihin, että ei pääse kynsillä rapsuttamaan otsaansa enempää ja sängyn viereen nukkumaan, että voin "valvoa" sen yöllisiä rapsutuksia. Tosin se nukkui yön ihan rauhassa.

Voi olla, että Liinu on tunkenut liikaa päätään lumeen ja otsa on osunut johonkin risukkoon tai muuhun, mikä on ärsyttänyt ja rikkonut ihoa, jota se sitten yritti hoitaa rapsuttamalla. Tai sitten se on jotain muuta. Voide ilmeisesti auttoi, koska enää se ei ole rapsutellut ja otsakin näyttää jo paremmalta, kun se on saanut olla rauhassa. Nyt se on ilman voidetta ja saa vain ilmakylpyjä. Turkkia vähän lyhensin, että olisi ilmavampi siitä kohtaa. Tuplasukat on sisällä takajaloissa. Ulkona pidetään pää pinnalla, eikä kaivauduta lumeen. Ehkä se siitä. Kyllä tästä pikku hiljaa kehkeytyy pieneläinhoitajan taidot, kun vähän väliä saa funtsia milloin mitäkin pienempää tai suurempaa ongelmaa. Ja sen on oppinut, että ei ehkä ihan heti tarvitse sännätä eläinlääkäriin, vaan katellaan ensin ja hötkyillään vasta sitten.